Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Mahtaako mies olla asperger? Onko meillä mitään toivoa?
20.05.2022 |
Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Mies on monin tavoin hieno tyyppi, mutta minusta meillä on alusta lähtien ollut ihan todella omituisia ja jatkuvia ongelmia vuorovaikutuksessa. Noin esimerkiksi:
- Ei ilmaise selkeästi ajatuksiaan eikä toiveitaan. Ei välttämättä vastaa edes, jos häneltä kysytään ihan suora kysymys. Jos sitten kysyn, että miksi et vastaa mulle, saattaa sanoa, että jaa, no en mä tiedä/muista, ihan niin kuin olisi suurikin yllätys, että ihmiset yleensä olettavat, että suoraan kysymyslauseeseen vastataan edes jotain, vaikka sitten että en tiedä. Ei myöskään keskusteluista huolimatta ymmärrä, miksi tällainen ignooraaminen loukkaa muita.
- Riitatilanteiden ratkominen on todella vaikeaa. Vetäytyy, uhriutuu tai hyökkää.
- Viihtyy erittäin hyvin omissa oloissaan, ja jos olen esim. työmatkalla tai sukuloimassa, hän ei välttämättä pidä oikein mitään yhteyttä. Ei juurikaan vastaile viesteihin, tai reagoi johonkin minun pitkään viestiini korkeintaan jollain emojilla. Kontrasti on aika iso verrattuna sekä aikaisempiin suhteisiini että kaikkiin muihin pariskuntiin, joita tunnen.
- Ei oikein ota katsekontaktia eikä osaa puhua niitä näitä vieraiden eikä aina edes tuttujen kanssa. Välillä on ollut todella vaivaannuttavaa, kun tuijottelee seurassa seinää tai ulos ikkunasta eikä sano mitään. Ihmiset helposti pitävät ylimielisenä tai vihamielisenä.
- On jotenkin sokea muiden tunteille ja reaktioille. Ei selvästikään aina huomaa, kun loukkaa. Saattaa puhua ihan uskomattoman alentuvasti jollekin ja sitten ihmetellä, että mikä nyt oikein on kun siltä nousee savu korvista.
- Ei useinkaan tervehdi eikä sano kiitos esimerkiksi kaupassa tai ruokapöydässä. Saan hävetä tätä usein.
- Ei ole kiinnostunut seksistä käytännössä ollenkaan. Seksiä meillä on jonkin verran, mutta se on aina kiinni minun aloitteestani. Ei osaa flirttailla eikä käyttää eroottisesti latautunutta kieltä viestittelyssä. Yritin joskus olla seksikäs ja vihjaileva WhatsAppissa, mutta vastaukset olivat niin vaivaannuttavia ja kliinisiä, etten tee sitä enää ikinä. Nauttii kyllä koskettamisesta.
Aspergeriksi olen alkanut häntä epäillä. En tiedä, haluanko erota. Olen yrittänyt käsitellä asioita, mutta mies ei selvästikään tajua yhtään mitään kaikesta edellä mainitusta. Yleensä, kun näistä puhutaan, hän lähtee siitä, että kehitän vain turhaa draamaa. Olen alkanut epäillä, että tilanne ei ole korjattavissa.
Kommentit (95)
"Aleksitymia (sanatarkasti: ei sanoja tunteille[1]) tarkoittaa persoonallisuuden piirteistöä, jolle on ominaista vaikeus tai kyvyttömyys tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä merkitystä sillä on että onko asperger vai ei? Mieti oletko onnellinen tuossa suhteessa vai et ja tee päätös sen mukaan.
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Kuulostaisi kyllä siltä, että voisi olla autismin kirjolla.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Miksi yrität alkaa hoitamaan miestä ja miehen ongelmia? Ei se ole sinun tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vaivautunut tutustumaan mieheen, vaan odotat hänen olevan sellainen kuin sinä tahdot. On siis aivan sama mikä diagnoosi hänellä on, sillä ei se sinua kuitenkaan auttaisi. Odotat parisuhteessasi niin erilaisia asioita kuin mihin mieskaverisi kykenee kanssasi.
Jos kyse on hiljaisesta tyypistä ja jolla vie aikaa miettiä sanojasi jopa seuraavaan päivään voisit ihan huviksesi kysyä haluaako hän miettiä ensin kuin hyökkäät kysymään "miksi et vastaa mulle". Kuka tahansa olisi paniikissa, jos toinen hiillostaa vieressä vastaamaan. Etenkin, jos asia tulee puskista ja vaatisi vähän sulattelua. JOillekin suurin osa asioista voi tulla puskista, joten ota huomioon sekin mahdollisuus. Vuorovaikutus voi olla tosi haastavaa ja mieluummin on hiljaa kuin suututtaa toista lisää.
Oletko koskaan kiittänyt ja kehunut mieskaveriasi, jos hän tekee jotakin sinun mielestäsi hyvin? Kai sinäkin tykkäät saada myönteistä palautetta elämässäsi, niin yhtä lailla parisuhteessa kiitos ja kivat sanat saattavat vaikuttaa myönteisesti yhteisiin tekemisiin.
En jaksa jatkaa enempää, mutta sinuna harkitsisin vakavasti joko oman asenteesi muuttamista tai etsimään uutta suhdetta. Ei kannata mädäntyä suhteessa, jossa näkee toisessa niin paljon epäkohtia. Se ei ole oikein sinua saati mieskaveriasi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Miksi yrität alkaa hoitamaan miestä ja miehen ongelmia? Ei se ole sinun tehtävä.
Jaa, voiskohan syynä olla se, että parisuhteessa olevat ihmiset yleensä välittävät toisistaan ja haluavat saada arjen toimimaan? Ihan villi veikkaus, näin siis meillä, mutta teillä ehkä sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole vaivautunut tutustumaan mieheen, vaan odotat hänen olevan sellainen kuin sinä tahdot. On siis aivan sama mikä diagnoosi hänellä on, sillä ei se sinua kuitenkaan auttaisi. Odotat parisuhteessasi niin erilaisia asioita kuin mihin mieskaverisi kykenee kanssasi.
Jos kyse on hiljaisesta tyypistä ja jolla vie aikaa miettiä sanojasi jopa seuraavaan päivään voisit ihan huviksesi kysyä haluaako hän miettiä ensin kuin hyökkäät kysymään "miksi et vastaa mulle". Kuka tahansa olisi paniikissa, jos toinen hiillostaa vieressä vastaamaan. Etenkin, jos asia tulee puskista ja vaatisi vähän sulattelua. JOillekin suurin osa asioista voi tulla puskista, joten ota huomioon sekin mahdollisuus. Vuorovaikutus voi olla tosi haastavaa ja mieluummin on hiljaa kuin suututtaa toista lisää.
Oletko koskaan kiittänyt ja kehunut mieskaveriasi, jos hän tekee jotakin sinun mielestäsi hyvin? Kai sinäkin tykkäät saada myönteistä palautetta elämässäsi, niin yhtä lailla parisuhteessa kiitos ja kivat sanat saattavat vaikuttaa myönteisesti yhteisiin tekemisiin.
En jaksa jatkaa enempää, mutta sinuna harkitsisin vakavasti joko oman asenteesi muuttamista tai etsimään uutta suhdetta. Ei kannata mädäntyä suhteessa, jossa näkee toisessa niin paljon epäkohtia. Se ei ole oikein sinua saati mieskaveriasi kohtaan.
Hah, palstan assit kävivät kiinni kuin sika limppuun! Tuon hyökkäävän tyylin tunnistaa saman tien.
No mitä sitten jos mies saakin diagnoosin.
Ei se tuosta enää muutu.
Mies on mikä on ja mieti jaksatko elää hänen kanssaan.
Jos et niin lähe meneen.
Älä yritä muuttaa toista, voit muuttaa vaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten, jos sanoisimme tai lääkäri sanoisi, että joo on autisti. Mitä se sinua hyödyttäisi? Ei mies tuosta miksikään muutu vaikka dg olisikin.
Vaikutat todella kontrolloivalta ihmiseltä, jolle kelpaa vain sinun oma tapa hoitaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on onko mies asperger vai ei? Tiedät millainen miehesi on. Nyt sitten olet sen kanssa suhteessa tai et ole. Ei se tuosta muuksi muutu, riippumatta onko kyseessä asperger tai joku muu syy.
Ettei vaan sittenkin olisi narsku. Koska palstalta opin, että mies, jolla on omat aivot ja omia mielipiteitä, jotka eivät allekirjoita naisen kaikkia ajatuksia, on narsku. Eli palstalla tullut vastaus "Kilttis on narsku."
Kun googlailee tarpeeksi, joku diagnoosi varmasti osuu. Ettei olisi apinarutto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Miksi yrität alkaa hoitamaan miestä ja miehen ongelmia? Ei se ole sinun tehtävä.
Valitettavasti ei voisi paljon mitään tehdä, vaikka diagnoosi saataisiinkin. Komppaan ehdotuksia, että nyt on mietittävä vain, riittääkö tämä, vai olisiko aika siirtyä eteenpäin. Äkkipäätään kuulostaa, että voisi hyvinkin olla autismin kirjolla ja lisäksi mahdollisesti narsistisia piirteitä.
Ei minun aspergertutuillani ole mitään vaikeuksia tervehtiä kaupan kassaa tai jutella ihmisten kanssa. Saattavat toki möläytellä mitä mieleen tulee eivätkä aina osaa lukea tunnelmaa yms. Minusta tuntuu että miehesi ei vain ole saanut sellaista tapakasvatusta, jossa olisi opetettu miten kuuluu käyttäytyä, oletettu vain että kyllähän se nyt itse hoksaa (mitä ei siis välttämättä todellakaan tapahdu jossei ole suoraan sanottu että näin toimitaan). Aspergereiden kanssa pitää muistaa, että ovat hyvin kirjaimellisia ihmisiä, eli jos haluat että jotain tehdään, niin sano se suoraan. Se onkin sitten toinen asia jos mies tietää että jonkin asian tekeminen häiritsee sinua ja tietää miten tarkalleen toivot että jatkossa toimisi, mutta päättää silti tietoisesti olla tekemättä niin. Siihen ei auta diagnoosit.
"Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa."
Hyvin epätodennäköistä että otetaan mihinkään tutkimuksiin. Tutkimuksiin ottaminen edellyttää että siihen on joku syy, eli diagnoosista olisi joku hyöty. Esim. miehen saanti kuntoutuksen piiriin. Siinäkin tapauksessa tutkimukset tulisivat kestämään 2-3 vuotta (tai ainakin jonotukset niihin ja kaikenlaiset alkukartoitukset).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Miksi yrität alkaa hoitamaan miestä ja miehen ongelmia? Ei se ole sinun tehtävä.
Jaa, voiskohan syynä olla se, että parisuhteessa olevat ihmiset yleensä välittävät toisistaan ja haluavat saada arjen toimimaan? Ihan villi veikkaus, näin siis meillä, mutta teillä ehkä sitten ei.
Jos kyse olisi vaikka masennuksesta, niin sitten ymmärtäisin. Mutta kyse on miehen persoonasta, jota ei voi muuttaa. Se persoona on tuollainen aspergerin tai jonkun muun syyn takia. Mutta ei muutettavissa.
Oletko pois sulkenut seuraavat vaihtoehdot:
- mies on ujo
- mies on masentunut
- miehellä on huono itsetunto
- mies on vajaaälyinen (/lapsen tasolle jäänyt)
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi pieni lottovoitto, jos saisin hänet edes tutkimuksiin, mutta kuten arvata saattaa, tätä on hyvin vaikea ehdottaa ihmiselle, joka ei edes myönnä mitään ongelmaa. - ap
Mitä hyötyä tai apua kuvittelet diagnoosista tulevan elämäänne?
Alue: Aihe vapaa
Lisäys: On myös muuten aivan todella, todella nirso syömisten suhteen, siis ihan siinä määrin, että se vaikuttaa jotenkin patologiselta. Syö hyvin valikoiden ja ns. "lapsellisesti" eli esim. nakkeja ja ranskalaisia, eineslihapullia ja pizzaa päivästä toiseen. Kasviksista korkeintaan kurkkua ja tomaattia, kaikki muu on ällöä ja epäilyttävää. Kuten arvata saattaa, meillä ei koeta yhteisiä ravintolaelämyksiä tai yhteisiä illallisia ystävien kanssa. - ap