Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa 4 vuotta, 20 kg painoa
15.05.2022 |
Menin naimisiin mieheni kanssa 4 v. sitten. Olin silloin jo sitä mieltä, että muutaman kilon voisi pudottaa, vaikka ylipainoa ei ollutkaan. Nyt olen sitten onnistunut lihomaan 20 kg. Mies on hoikka ja hyvännäköinen, nuorekas. Minä kuin vanha mummeli. Kuin viimeisenä pisteenä ii:n päälle etätyöaika kehitti emännänkyttyrän, jota en saa pois millään.
Olin aina ajatellut, että olen sellainen ihminen, joka mahtuu hääpukuunsa vielä 20 v. päästäkin. No, enpä ollut. Mies ei tosin ole mitään sanonut, ja halutkin ennallaan. Hän onkin harvinaisen epäpinnallinen. Eli ehkä häntä ei haittaa, mutta itse häpeän.
Syynä lihomiseen on varmaankin korona-ajan aiheuttama alkusysäys painonnousulle, jolloin olin melkein vuoden etätyössä koko ajan ja ruokaa meni stressin takia enempi kuin olisi pitänyt. Sekä siihen putkeen pari terveysongelmaa, jotka vähentävät liikunnan mahdollisuuksia. Tietty myös 35 v. rajapyykin ylittäminen. Olen masentunut painon takia, enkä pääse kierteestä pois. Säälin miestäni. Mitäs nyt?
Kommentit (14)
Tämä on se syy miksi moni mies ottaa eron vaimosta. Vaimo lihoo ja muuttuu seksuaalisesti vastenmieliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätkäpaastoa ja ketoa kehiin, kyllä lähtee ilman liikuntaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö se sun stressi jatkuu vai voisiko sen ylimääräisen syömisen jo lopettaa?
Sillä se lähtee millä on tullutkin eli ruokavaliolla.
En tajua, mikä minua vaivaa. Suunnittelen aina, että nyt alkoi tiukka ruokavalio ja asetan itselleni (realistisia) tavoitteita. Mutta sitten menen ihan lukkoon niistä tavoitteista ja suunnitelmistani, ja stressisyön. Mitenköhän saisin itseni pois tästä kierteestä? Stressiä on elämässä paljon, mutta moni niistä stressin aiheista helpottaisi, jos laihtuisin.
Taustana, että kasvoin perheessä, jossa molemmat vanhemmat ihannoivat laihuutta. Opin sen, että hoikkana minusta ollaan ylpeitä, jos lihon, niin minussa on jotain vikana. Muistan lapsuudesta, kun vanhempani panikoivat peilin edessä, että ei voi suurin piirtein kauppaan mennä, jossei ole hoikka ja kaunis. Jollakin oudolla tavalla tämäkin vaikuttaa siihen, että stressaan laihtumisesta niin paljon, että lihon. Minulla on vieläkin jatkuva paine olla kaunis ja hoikka vanhemmilleni.
Onkin minulle outoa, että minulla on (komea) mies, joka ei painosta minua olemaan kaunis.
ap
Kuulostat hieman luovuttaneelta. Oikeasti ei ole oikotietä onneen vaan on vain otettava itseä niskasta kiinni ja laitettava ruokavalio kuntoon. Herkut ja alkoholi ensimmäiseksi pois kokonaan. Liikunta saattaa parantaa mielialaa, mutta liian raskas liikunta lisää vain halua syödä. Siispä ruokavalio kaiken a ja o.
Itse olen kärsinyt myös huonosta ryhdistä, mutta jumppaamalla saanut siitä ihan ok:n.
Itsekuria kehiin ja sitten kun huomaat positiivisia vaikutuksia niin motivaatiokin lisääntyy varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 kg nainen on anorektikko. Varmaan kuollut jo.
Vierailija kirjoitti:
20 kg nainen on anorektikko. Varmaan kuollut jo.
Ehkä täällä kehtaan paljastaa, että painan 92 kg. 20 kg sitten olin S/M -kokoinen, nyt L/XL...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta itsesi häpeäminen. Hyväksy itsesi puutteinesi, kun miehesikin selvästi hyväksyy. Keskity siihen, hae apua, jos itseinho ei laannu.
Sitten vaan syöt vähemmän. Laihduttaminen on kaupallistettu ja tehty monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Oikeasti on ihan sama miten liikut ja mitä ruokaa syöt. Syömälläsi kalorimäärällä on merkitystä. Laihtumisessa on kyse siitä, että syöt vähemmän kuin kulutat. Tervellinen elämä, liikunta ja terveellisesti syöminen on liimattu tähän päälle, mutta ihan turhaan. Jos tavoittelet laihtumista, älä sotke siihen terveellisesti syömistä ja liikuntaa, koska se on niiden kanssa vielä vaikeampaa. Keskity siihen, että syöt vähemmän kaloreita. Mieti, miten voisit mahdollisimman helposti ja miellyttävästi syödä huomattavasti nykyistä vähemmän kaloreita.
Olet mukavuuden haluinen. Naisilla tuo on normaalia. Tunnesyöppö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyperkortisolismi? Emännän kyttyrä ei normisti parissa vuodessa kehity.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesi häpeäminen. Hyväksy itsesi puutteinesi, kun miehesikin selvästi hyväksyy. Keskity siihen, hae apua, jos itseinho ei laannu.
Sitten vaan syöt vähemmän. Laihduttaminen on kaupallistettu ja tehty monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Oikeasti on ihan sama miten liikut ja mitä ruokaa syöt. Syömälläsi kalorimäärällä on merkitystä. Laihtumisessa on kyse siitä, että syöt vähemmän kuin kulutat. Tervellinen elämä, liikunta ja terveellisesti syöminen on liimattu tähän päälle, mutta ihan turhaan. Jos tavoittelet laihtumista, älä sotke siihen terveellisesti syömistä ja liikuntaa, koska se on niiden kanssa vielä vaikeampaa. Keskity siihen, että syöt vähemmän kaloreita. Mieti, miten voisit mahdollisimman helposti ja miellyttävästi syödä huomattavasti nykyistä vähemmän kaloreita.
Tää oli ihan kiva uudenlainen perspektiivi asiaan. Olen siis saanut lääkäriltäkin ohjeita laihdutukseen, mutta ne olivat aikamoinen labyrintti. Noudatin niitä viikon, kunnes en enää voinut, sillä ne tekivät arjen ihan sietämättömän hankalaksi. En esim. työpäivän rytmin ja ohjeiden monimutkaisuuden vuoksi olisi voinut syödä kuin kaksi ateriaa päivässä.
Ehkä yritän ohjata aivoja tähän yksinkertaisempaan kaloriajatteluun.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyperkortisolismi? Emännän kyttyrä ei normisti parissa vuodessa kehity.
Voi ei! Mulla siis tuli alle vuodessa.
ap
Älä ainakaan osta mitään Nutrilettejä ja kiduta itseäsi niillä. Moni ei tajua mikä määrä sokeria niissä on. Lisäksi toimivat kuurina.
Normaali syöminen, kalorien lasku. Liikunta. Syö mitä kulutat.
Vieläkö se sun stressi jatkuu vai voisiko sen ylimääräisen syömisen jo lopettaa?
Sillä se lähtee millä on tullutkin eli ruokavaliolla.