Tänään juuri otin terkkarilta kehuja vastaan lapsestani joka ei ole ollut päivääkään päivähoidossa

95% lapsista saa ihan saman "tuloksen" oli sitten hoidettu kotona tai päikyssä.

95% lapsista saa ihan saman "tuloksen" oli sitten hoidettu kotona tai päikyssä.

Eipä paikkaansa pidä.

Varhain ryhmhoidon aloittaneet lapset ovat agressiivisempiä. Heillä on vähemmän sosiaalisia taitoja sekä myös ongelmia koulumotivaation kanssa.

Nämä ovat tutkimustuloksia joita laajoissa seuranta tutkimuksissa on todettu.

mutta se, että lapsi on eskari-iässä tasapainoisen oloinen, sosiaalinen ja vaikka reipaskin, ei valitettavasti takaa vielä onnistumista! Veljeni on hyvä esimerkki siitä. Hänen neuvolakorttinsa on täynnä kehuja lapsuuden ajoilta. Kaikki kehitys edellä, eikä mitään ongelmia missään alueessa.

Koulussakin vielä meni hienosti, hyviä numeroita ja opettajien suosikki. Kiltti oppilas. oikein unelma lapsi. Söpökin vielä.



Nyt aikuisena aivan hukassa. Ei pysty pitämään työpaikkojansa, jättää laskut maksamatta, ei ole ollut yhdessäkään parisuhteessa ja ikää jo lähemmäksi 30 vuotta. on epäsiisti, polttaa tupakkaa ja kuluttaa paljon alkoholia. Hänelle tehtiin juurit estejä ja selvisi, että on luultavasti ADD. Silti ollut aina super lahjakas, älykäs ja normaali.



Äitini siihen totesi, että parempi lopputulos oli villi, hankala ja vähän jäljessäkin olevan lapsi, jonka koko ala-aste oli yhtä hulabaloota. Eli minä. Nyt aikuisena kovinkin tasapainoinen, akateemisesti koulutettu ja onnellinen 3-lapsen äiti.

Minua kanssa naurattaa nämä itseriittoiset äidit, jotka kuvittelevat että tasapainoinen lapsuus johtaa automaattisesti hyvään aikuisuuteen.

Minä olin sellainen arka, ujo, änkyttävä, hiljainen, syrjäänvetäytyvä, itkeskelevä lapsi. Ja nyt aikuisena onnellinen, erittäin tasapainoinen, hyvin työelämässä menestynyt kahden upean lapsen äiti ja ihanan miehen vaimo-- omat lapset vaikuttavat reippailta ja tasapainoisilta nyt, toivottavasti myöhemminkin. Varmuutta ei ole vaikka kaikkensa tekisi.

mutta se, että lapsi on eskari-iässä tasapainoisen oloinen, sosiaalinen ja vaikka reipaskin, ei valitettavasti takaa vielä onnistumista! Veljeni on hyvä esimerkki siitä. Hänen neuvolakorttinsa on täynnä kehuja lapsuuden ajoilta. Kaikki kehitys edellä, eikä mitään ongelmia missään alueessa. Koulussakin vielä meni hienosti, hyviä numeroita ja opettajien suosikki. Kiltti oppilas. oikein unelma lapsi. Söpökin vielä. Nyt aikuisena aivan hukassa. Ei pysty pitämään työpaikkojansa, jättää laskut maksamatta, ei ole ollut yhdessäkään parisuhteessa ja ikää jo lähemmäksi 30 vuotta. on epäsiisti, polttaa tupakkaa ja kuluttaa paljon alkoholia. Hänelle tehtiin juurit estejä ja selvisi, että on luultavasti ADD. Silti ollut aina super lahjakas, älykäs ja normaali. Äitini siihen totesi, että parempi lopputulos oli villi, hankala ja vähän jäljessäkin olevan lapsi, jonka koko ala-aste oli yhtä hulabaloota. Eli minä. Nyt aikuisena kovinkin tasapainoinen, akateemisesti koulutettu ja onnellinen 3-lapsen äiti.

mutta ne terkkarit kehuu kaikkia lapsia. Jopa niitä, joilla oikeasti on isoja ongelmia, kehutaan, koska pitää olla kannustava ja rohkaiseva.

vastaan terkkoja jotka ihan vittuillakseen etsimällä etsii kaikista lapsista vikoja.

Ihaniakain onneksi on olemassa

Minut hoidetiin kotona kouluikään asti, samoin veljeni. Äitini on paasannut aina kuinka tärkeää on pitää lapset kotona, ei "kunnon äiti" vie mihinkään päiväkotiin laitoshoitoon.

MUTTA, ei hän koskaan ole kysynyt meidän lasten mielipidettä. Meillä oli varsin yksinäinen lapsuus, ei kavereita, kotona leikimme ja tappelimme keskenämme, joskus harvoin, ehkä kerran-pari viikossa näimme muita lapsia kerhossa. Koulussa meillä oli vaikeuksia saada kavereita, aikuisenakin olemme aika epäsosiaalisia.

"Akateemisesti" kyllä pärjäsimme, osasimme lukea ja laskea ennen koulua, luin Viisikoita ekaluokalla kun muut tavasivat aapista. Mutta ei se mitään onnellisuutta tuonut.

Minulle kyllä olisi ehdottomasti tehnyt hyvää päiväkodin lapsiryhmä, sisarusten kanssa ei opi samanlaisia sosiaalisia taitoja. Mutta olenko kertonut tämän äidilleni? En, en halua pahoittaa hänen mieltään.

Omat lapseni olen pitänyt 3-vuotiaaksi kotona, sen jälkeen vienyt/vien ehdottomasti päiväkotiin, jotteivät joudu kokeamaan eskaria/koulunaloitusta samanlaisena shokkihoitona kuin minä jouduin.

Minä ja sisarukseni on kaikki kasvatettu kouluun asti kotona, ja me ollaan kaikki maistereita (yksi tekee juuri väikkäriä) PLUS kolme meistä on oikein viestintäalalla. Että näin epäsosiaalisia ja vajakkeja meistä tuli! :P

Ei, mutta palataksemme vielä siihen, että kumpi on parempi paikka, koti vai päivähoito, niin olen sitä mieltä (vaikka itse olen saanut kotikasvatuksen ja haluan hoitaa omat lapseni kotona), että se ona jokaisen perheen IHAN OMA asia. Pääasiahan on, että lapsi viihtyy - ja jos hän viihtyy hyvin kotona/hoidossa, niin kaikki on hyvin. Ja kyllähän se on vaan nykyajan työtilanteen huomioonottaen fakta, että jos miehelläni ei riitä tienestit perheemme elatukseen, niin sitten pistämme lapsen/t hoitoon ennakkosuunnitelmista huolimatta ja minä lähden tienaamaan. Niin, ja ennen kuin joku kivittää minut yhteiskunnan loiseksi, kun olen korkeasti koulutettu ja "lusmuan" vaan kotona, niin penniäkään en nostanut opintotukia, kävin koko opiskelun ajan töissä ja tein monta vuotta huomattavasti kovapalkkaisempaa duunia kuin mieheni + säästin huomattavan summan kotona olemistani varten, joten enköhän minä ole jo joksikin aikaa maksanut veroja ihan mukavasti ja tienannut perheellemme rahnukkaa...

Tuskin olet maisteri. Vain heikkoälyiset käyttävät sanaa "vajakki"

Mutta on pakko sanoa, että tunnen erään tekniikan tohtorin, joka käyttää tuota sanaa toisinaan :)

En ole tämä aiempi maisteriskirjoittelija, vaikka minulla on tasoltaan vastaava tutkinto (ja käytän myös tuota sanaa).

Ja myös kaikki muut ovat täydellisiä äitejä, koska sinäkin olet!

mutta ne terkkarit kehuu kaikkia lapsia. Jopa niitä, joilla oikeasti on isoja ongelmia, kehutaan, koska pitää olla kannustava ja rohkaiseva.

95% lapsista saa ihan saman "tuloksen" oli sitten hoidettu kotona tai päikyssä.

En myöskään luule, että joku muu maksaisi lapseni kodin, ruoan, vaatteet, harrastukset ynnä muun, jos me vanhemmat emme kävisi ansiotyössä.

Oletko siis sitä mieltä, että päivähoidossa oleva ei voisi olla erittäin yhteistyökykyinen, reipas jne.? Et kai oikeasti ole niin naiivi, että kuvittelisit hoitomuodon olevan nimenomaan ratkaisevassa asemassa?

Meilläkin lapsi vain kotihoidossa ja normaalia elämää. lspi on kehittyneempi sekä henkisesti että fyysisesti kuin ikäisensä, ollut koko ajan. puhuu paljon paremmin kuin muut ikäisensä ja hyvin sosiaalinen tapaus.



En tiedä onko luontaista, mutta ei ole kyllä yhtään "kärsinyt" kotihoidosta. Kun täyttää kolme niin sitten täytyy kuljettaa kerhoissakin, mutta päivähoidosta en vielä tiedä sanoa.

Usein täällä saa lukea siitä kuinka lapset oppivat päivähoidossa niin tärkeitä taitoja, ja kuinka asiantuntijat huomaavat heti ne "jälkeenjääneet" kotihoidetut.



Mulla on myös 3 lasta joista kukaan ei ole ollut pk:ssa. Esikoinen on nyt eskarissa jossa hän pärjää hyvin, on reipas sosiaalinen ja sanavalmis, tulee kaikkien kanssa toimeen. Toinen tulee myös toimeen kaikkien kanssa ja hänen sanavarastonsa vastaa noin 2 vuotta ikäistään vanhempaa (testattiin juuri).

Terve lapsi on ihana asia ja kotona on varmasti turvallista.



Mutta miten sujuu leikit isommassa porukassa vaikka kavaerisynttäreillä ?



Osaako puolustaa itseään ?

Osaako leikkiä yhdessä muiden kanssa vai tuleeko koko ajan riitaa leluista ?



Tutustuuko helposti muihin lapsiin pihalla ja puistossa ?



Näitä päiväkotilapsia nähtyäni olen ollut aika vaikuttunut jo 3-5 vuotiaiden sosiaalisista kyvyistä.

Olen myös kotiäiti ja hoitanut ihan kouluikään asti lapseni. Ja niin olen siis saanut siinä välissä lapsia jonka vuoksi ollut kotona. Ja olen monesti kuullut juuri noita asioita perusteluina miksi lapsi pitäsi viedä hoitoon! JOTTA saa sanavarastoa laajennettua, ja ryhmätyöskentely ja lapsen luontainen tarve saada virikkeitä tyydyttyy. Ja silti olen hoitanut lapsia kotona. Ja meillä on hyvin tasapainoiset, sosiaaliset ja hyvin ryhmässä käyttäytyvät lapset. Eihän tämä kaikilla tietenkään näin mene, mutta ap kai tarkoitti että kun montaa kotiäitiä niin suuresti epäillään että onnistuu kasvattamaan ja opettamaan lapsilleen juri reippautta ja yhteistyökykyä jne. että ap varmaan halusi vain rohkaista niitä kotiäitejä jotka epäilevät omaa kykyään kasvattaa kotona hoitolapsien kaltaisia lapsia.

Ei se hoitopaikka määrää millainen lapsi on luonteeltaan ja kehityksessä. Samassa perheessä samoilla opeilla kasvaneetkin voivat olla täysin erilaisia käytökseltään, temperamentiltaan ja kyvyiltään.

Mutta kiitos ap!

Olen myös samaa mieltä kanssasi että olen se paras hoitotäti lapselleni kunnes se on sen 3v. Ja mieluusti enempikin :)

ja aina ovat saaneet paljon kehuja taidoistaan. Ovat hyvin sosiaalisia, reippaita, sanavarasto todella laaja jo hyvin pienenä, ei äännevirheitä jne.

Eskariin mennessä on luettu ja kirjoitettu, mutta en sitä ole kyllä opettanut tarkoituksella, kiinnostusta vaan on riittänyt. Eskarissa ja koulussa on lähtenyt menemään hienosti, ja yhteistyö toiminut aina mainiosti lapsen, kavereiden ja opettajien välillä.



En näe, että olisivat jääneet mistään paitsi, ollessaan kotihoidossa aina. Tasapainoisempia, onnellisempia ja reippaampia eivät varmasti voisi olla.



Mutta. En sano, että kotihoito olisi sen parempi, tai hoidossa lapset jäsivät jostain paitsi.



Riippuu myös hyvin pitkälle lapsen luonteesta, ja ylipäätään kasvatuksesta, kuka tahansa kasvatuksesta onkaan vastuussa.



Katson onnistuneeni ainakin jossain elämässäni. Ja se, että omat lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia, sehän on varmasti tärkeintä, meille kaikille!

niin lapsista niitä ainakin pitää kerätä ja tallettaa muistiin...

Meidän ekaluokkalainen on nyt käynyt esikoulua ja ekaa luokkaa. Ja molemmissa ryhmissä on opettajat kehuneet kuinka tyttäremme on niin kiltti ja huomaavainen muita kohtaan. On varmasti se joka huomaa senkin lapsen joka on jäämässä ryhmästä pois, ja kutsuu mukaan, vaikka muut saattavat sanoa että ei oteta tuota "annaa" nyt tänne. Ja näin kotiäitinä se kyllä painaa vieläkin enempi ku terkan kehut! Ja varsinkin kun satuin tietämään että tasan 1 muu oli ollut kotihoidossa tyttömme lisäksi koko sakissa. Joten kyllä se hoitopaikan sosiaalinen kasvatus ei minusta ole muuta kuin sitä että todella oppii pitämään puoliaan, ja valikoimaan kenen kanssa ollaan ja kenen ei, kenet jätetään yksin! Ja ilkeilemään opitaan taatusti. opitaan sanomaan pahasti takaisin. Että joo, ryhmätoimintaa todella! Ei mene meillä lapset hoitoon ei ennen ku on sen 3v.

Ja sehän on tasan meidän asiamme mieheni kanssa kuka meidän taloutta pyörittää.

Ei pitäs kuulua muille kuin meille itsellemme miten lastemme hoidon järjestämme! Ja jokainen tehköön kuten omalle kohdalleen on parasta. Mun talous kestää olla kotona. Jos ei jonkun kestä niin menköön töihin, ja pitäköön suunsa kiinni. Ja elättäköön kuten tykkää! Meillä jos minä lapsia teen, niin teen niitä itselleni enkä sitä varten että ne joku muu sitten hoitaa! Ja yhteiskunta siinä joutuu maksamaan. Ei se yhteiskunnalle ole sen halvempaa maksaa niitä hoitajin palkkoja ja lasten ruokia jne. Ei ne hoitomaksut kaikkea kata mitä niihin lapsiin sielä hoidossa menee. Että juu. eipä tingata taas jonnin joutavia!

Tallatkoon kukin vaan tavallaan!

ja kaikki eskariin asti kotona. Kaikki lapsemme menestyvät loistavasti koulussa, heillä oli paljon taitoja jo kouluun mennessään. Osasivat esim. luistella, uida, lukea, kirjoittaa. Aina heillä on ollut kavereita ja ovat tulleet kaikkien kanssa toimeen ja opettajat kiittelevät heidän hyvää ja rauhallista käytöstään, avuliaisuutta ja reippautta. Toki heissä on luonne-eroja, yksi on todella rohkea, toinen vähän ujompi, yksi puheliaampi jne.



Ainoat ongelmat eskarissa oli sellaisia, että lapsemme eivät tienneet mitä tarkoittaa keskisormen näyttäminen, vittu jne ja siitä heitä sitten vähän pilkattiin. No, puhumalla siitäkin selvittiin.



En ollenkaan väitä, etteikö päiväkotilapsissa olisi fiksuja ja hyvinkasvatettuja ja toisaalta etteikö kotihoidetuissa olisi ongelmatapauksia. Mutta kotihoito normaalissa perheessä ei missään tapauksessa ole millään tavalla päiväkotia huonompi vaihtoehto!