Sillä on paljon väliä, saako tyttö- vai poikavauvan. Miksi kieltää asian merkitys?

Ja eikös se niin ole, että jokainen mies haluaa pojan ja jokainen nainen tytön. Koska lisääntyminen on tavallaan itsensä kopioimista.

kopioida. Olen aivan uniikki ja niin ovat lapsenikin. He ovat yksilöitä ennen kaikkea.

Joten ei se niin ole.

Sitä ap tarkoitit mutta et kehdannut kirjoittaa

Meillä on 2 tyttöä ja poika.

Nyt nelonen työnalla ja edelleen toivon lasta, en tiettyä sukupuolta.



Esikoista odottaessa toivoin tervettä lasta, hyvin pian se muuttui toiveeksi elävästä lapsesta kun esikoinen makasi hengityskoneessa elämänsä ensi hetket.

Meidän perheessä ei leikitä barbeilla tai My Little Ponyilla. Meillä ei letitetä tukkaa tai pukeuduta hameisiin, saati meikataan. Meillä ei ole vaaleanpunaisia prinsessasynttreitä. Meillä ei ole juuri mitään muutakaan vaaleanpunaista. Meillä ei kuiskita tai kikateta ja juoruilla eikä tanssita balettia. Meillä ei koskaan ole oman perheen sisällä "tyttöjen saunailtoja" tai lähdetä kaupungille "tyttöjen kesken". Meillä ei pidetä nukeille teekestejä...



Meidän lasten kaverit ovat enimmäkseen poikia. He pitävät kavereineen mustasta, sinisestä ja ruskeasta. He pitävät puihin kiipeilystä, jalkapallosta ja hirviöistä. Ja pyssyistä ja painimisesta. Heistä suurta huvia on isän kanssa lätkän peluu. He nauttivat puutöistä ja ovat kiinnostuneita moottoreista. Meidän lastenkesteillä mellastaa prinsessojen sijaan lauma ritareita.



Turha väittää ettei ole eroa! Molemmat ovat ihania, mutta toki mieluusti ottaisin tähän vielä tyttärenkin joukon jatkoksi...

kun minun ensimmäinen raskauteni päättyi kohtukuolemaan, toinen raskaus loppui onnellisesti, mutta vauva kuoli 6kk iässä ja nyt odotan kolmatta lastamme ja voin rehellisesti sanoa, että on aivan sama tuleeko tyttö vai poika kunhan on terve ja eläisi pidempään.

Tosin joskus tulevaisuudessa haluaisin vielä lisää lapsia, ihan sama kumpaa sukupuolta.

kun minun ensimmäinen raskauteni päättyi kohtukuolemaan, toinen raskaus loppui onnellisesti, mutta vauva kuoli 6kk iässä ja nyt odotan kolmatta lastamme ja voin rehellisesti sanoa, että on aivan sama tuleeko tyttö vai poika kunhan on terve ja eläisi pidempään.

olet rohkea,kun vielä uskallat...Tiedän mikä tunne on olla raskaana joyhdenkin lapsen menetyksen jälkeen...Sydämestäni toivon,että tää lapsi saa elää pitkän ja onnellisen elämän perheessänne.

mutta myös moni muu asia: luonne, temperamentti, hiusten ja silmien väri, sosiaalisuus, kasvojen piirteet, ruumiinrakenne, erityistaipumukset/lahjakkuudet, rauhallisuus/vilkkaus jne.



Ei se mene niin, että lapsia on kahta eri mallia, vaan tuo sukupuoli on vain yksi lapsen monista ominaisuuksista. Jokainen on oma yksilöllinen ihminen.



Minä voin ihan rehellisesti sanoa, että minulle oli ihan se ja sama kumpaa sukupuolta lapseni ovat.



t. tytön ja pojan äiti

minulla on kuusi lasta, jokaisen sukupuolen olen saanut tietää ultrassa ja joka kerta olen ollut aivan onnessani juuri siitä odottamastani lapsesta. "ihanaa minä saan tytön!" "ihanaa, se on poika!"



tuon kummempaa merkitystä en ole vielä asialle keksinyt, kun lapset kasvavat, vanhemmat kasvavat tämän mukana oli lapsi sitten tyttö tai poika.

Ensimmäistä odottaessa oli todella vahva tunne, että poika tulossa, vaikka salaa tyttöä toivoinkin.. Poika tuli (vähän petyin).



Uskon, et lapsuuden trauma vaikutti siihen, että en ns. pystynyt päästään poikalapsiani niin lähelle kuin olisin halunnut.



Toista odottaessa toivoin tyttöä, mutta taas jouduin pettymään ja sitten menikin kaikki uusiksi.



Koti, puoliso, asuinpaikka jne.



Siittä 5vuoden päästä, sekä kaikkien poppaskonstien johdosta.. sattumaa tai ei ;) sain ihanan tytön, uskomaton fiilis.

Vihdoin ja viimein.. Sitä olin aina toivonut ja odottanut.

Nyt vasta tunsin oloni sydänjuuria myöten äidiksi. Ja tämän tytön saannin jälkeen myös suhteeni poikiini on parantunut.



Että näin paljon se tytön saaminen voi vaikuttaa :)

Toisaalta en voi tietää mikä suhteeni olisi poikien syntyessä ollut, jos tuota traumaa ei olisi taustalla.

olimme avoimin mielin ja ajattelimme, että tytössä voisi olla hyvä puoli a ja pojassa taas hyvä puoli b. Toivetta ei ollut muistaakseni suuntaan eikä toiseen. Poika tuli, ja kuinka ollakaan, saimme samassa paketissa sekä hyvän puolen a että b.

siitä, kuinka itsekästä lasten hankkiminen monelle ihmiselle on: haluan jotain omaa, haluan että joku rakastaa minua, haluan kopioida itseni...

Ja eikös se niin ole, että jokainen mies haluaa pojan ja jokainen nainen tytön. Koska lisääntyminen on tavallaan itsensä kopioimista.

jos sukupuolella on väliä?



Väitän, että se kertoo siitä, ettei lasta kohdata omana itsenään, vaan vanhemmat lataavat häneen odotuksia ja uskomuksia ja toiveita.



Se kertoo siitä, ettei uskalla antaa lapsen olla sellainen kuin on, vaan haluaa haluaa itse kokea kaiken, sekä tyttöjen että poikien maailman. Se ei riitä, että yksittäisellä sielulla on oma maailmansa.



Se kertoo siitä, että ei kykene itse elämään omaa elämäänsä, vaan tarvitsee lapsen siihen, että voi kokea erilaisia asioita.



Ei nyt herranen aika lapsi saa olla se, jonka kautta itse tutustuu erilaisiin asioihin! Ei ihme, että puolet Suomen kansasta on mt-ongelmaisia, jos vanhemmat luovat heihin jo pienestä pitäen odotuksia.

siitä, kuinka itsekästä lasten hankkiminen monelle ihmiselle on: haluan jotain omaa, haluan että joku rakastaa minua, haluan kopioida itseni...

Mutta se omien geenien levittäminen on sisäänkoodattu biologinen tarve.

Mitä on ne EI ITSEKKÄÄT syys hankkia omia lapsia.

Maailmassa on jo liikaa ihmisiä ja vaikka kuinka paljon vanhempia tarvitsevia lapsia. Epäitsekästä olisi jättää omat lapset tekemättä ja keskittyä auttamaan näitä jo maailmassa olevia lapsia, joko adoptoimalla tai muuten tukemalla (jos esim laittaisi oman lapsen "kustannukset" hyväntekeväisyyteen niin se olisi aika sievoinen määrä rokotteita, kaivoja kolmannessa maailmassa.

Ja eikös se niin ole, että jokainen mies haluaa pojan ja jokainen nainen tytön. Koska lisääntyminen on tavallaan itsensä kopioimista.

siitä, kuinka itsekästä lasten hankkiminen monelle ihmiselle on: haluan jotain omaa, haluan että joku rakastaa minua, haluan kopioida itseni...

Mutta se omien geenien levittäminen on sisäänkoodattu biologinen tarve.

Mitä on ne EI ITSEKKÄÄT syys hankkia omia lapsia.

Maailmassa on jo liikaa ihmisiä ja vaikka kuinka paljon vanhempia tarvitsevia lapsia. Epäitsekästä olisi jättää omat lapset tekemättä ja keskittyä auttamaan näitä jo maailmassa olevia lapsia, joko adoptoimalla tai muuten tukemalla (jos esim laittaisi oman lapsen "kustannukset" hyväntekeväisyyteen niin se olisi aika sievoinen määrä rokotteita, kaivoja kolmannessa maailmassa.

Eiköhän vain niille, joille lapsi on omaisuutta ja oman persoonan jatke. Kypsymättömille ja traumatisoituneille.



Minä olen ylpeä ja onnellinen poikien äiti, ja jos seuraava on tyttö, mikäs siinä. Sitten olen ylpeä ja onnellinen tytön äiti.

Eiköhän vain niille, joille lapsi on omaisuutta ja oman persoonan jatke. Kypsymättömille ja traumatisoituneille. Minä olen ylpeä ja onnellinen poikien äiti, ja jos seuraava on tyttö, mikäs siinä. Sitten olen ylpeä ja onnellinen tytön äiti.

millaista on elämä poikavauvan/lapsen kanssa (mitä eroa tyttöön)? tolleen ihan käytännössä siis. leikit jne?

Meidän perheessä ei leikitä barbeilla tai My Little Ponyilla. Meillä ei letitetä tukkaa tai pukeuduta hameisiin, saati meikataan. Meillä ei ole vaaleanpunaisia prinsessasynttreitä. Meillä ei ole juuri mitään muutakaan vaaleanpunaista. Meillä ei kuiskita tai kikateta ja juoruilla eikä tanssita balettia. Meillä ei koskaan ole oman perheen sisällä "tyttöjen saunailtoja" tai lähdetä kaupungille "tyttöjen kesken". Meillä ei pidetä nukeille teekestejä... Meidän lasten kaverit ovat enimmäkseen poikia. He pitävät kavereineen mustasta, sinisestä ja ruskeasta. He pitävät puihin kiipeilystä, jalkapallosta ja hirviöistä. Ja pyssyistä ja painimisesta. Heistä suurta huvia on isän kanssa lätkän peluu. He nauttivat puutöistä ja ovat kiinnostuneita moottoreista. Meidän lastenkesteillä mellastaa prinsessojen sijaan lauma ritareita. Turha väittää ettei ole eroa! Molemmat ovat ihania, mutta toki mieluusti ottaisin tähän vielä tyttärenkin joukon jatkoksi...

- oletko ostanut pojillesi nukkeja, nukenvaunut, nukenhoitovälineitä?

- oletko ostanut leikkiastioita teekutsuja varten?

- oletko ostaut vaaleanpunaisia vaatteita (niitä on myös pojille)?

- oletko vienyt heitä shoppailemaan?

- oletko tutkinut heidän kanssa vaate- ja sisustuslehtiä?

Mulla on 3 poikaa ja kaikkia noita voi tehdä poikien kanss,a VAIKKA he myös on kaikkea kuvaamaasi myös. Eli poikamaisia juttuja harrastava yhtälailla.

Mutta mä olen ostanut kyllä meidän pojille jo PIENENÄ (jolloin siitä tulee ihan normaali osa leikkejä) myös keittiöleikkivälineitä, lasten posliiniastiastoja (ei ole pakko valita tyttömäisintä kuviota), v.sin. poikavauvan + v.sin. tarvikkeita, t.sin. nukenvaunut...

Välillä pojilla olltu pidemmätkin hiukset, voisihan niitä pitää ponnarillakin jos pidemmäksi kasvattaisi.

Ja todella voi pitää jotain ihanaa leffailtaa tai saunailtaa (yhtälailla pienten poikien kanssa kiva vaikka hyväntuoksuisella shampoollla pestä hiuksia ja sitten levitellä kosteusvoidetta tms.). Tai shoppailla, meidän pari poikaa on tosi hyvät makutuomarit, nuorin tuo aina kaikkea "katso äiti mä löysin sulle".

ja huom - poikamme ei siis ole mitään muokattuja tyttökopioita kuitenkaan vaan POIKIA - ja poikamaisia rehujuttuja puuhataan yhtälailla (ja toki enemmänkin).

Ja eroa on meidän 3 pojassa myös - ja osa tytöistä on myös poikamaisia eikä tykkää v.punaisesta / prinsessajutuista.

Meillä taas yksi poika tykkää prinsessa + ritari leikeistä (hän on välillä joku prinssi), ja tykkää vaaleanpunaisesta.

Siis kyllä sukupuolella on minustakin lapselle väliä, ja saadessani tytön koin tärkeäksi tyttöyden erityisesti silloin kun vauva oli vain pieni nyytti. Nyt kun tuolla alkaa olla omaa persoonaa ja huumorintajua, ei se tyttöyskään niin puske päälle.



Mutta sillä ei ole itselle väliä saanko tytön vai pojan. Olisin ollut yhtä tyytyväinen kumpaan vaan.