G: Jos lapsesi olisi homoseksuaali...

Ei olisi vaikea asia ollenkaan.

Mulle sillä ei olisi mitään väliä. Ainoa huoleni olisi muiden ihmisten mahdollinen ikävä shtautuminen häneen ja suruni se, etten todennäköisesti saisi lapsenlapsia. Jotenkin oudosti luulen, että mä suhtautuisin kuitenkin luontevammin homopoikaan kuin lesbotyttäreeen.

Eihän lapsen seksuaalisuus mulle kuulu.



Tietysti toivoisin, että lapseni saisivat elää onnellisissa parisuhteissa. Suhtautumiseeni voisi vaikuttaa esimerkiksi vastuuton pettäminen parisuhteessa (jota varmaan paheksuisin) tai huonoon suhteeseen ajautuminen (jota varmaan säälisin ja yrittäisin tukea pois lähtemistä).

En usko että olisin edes surullinen.

Pahinta olisi hyväksyä jos lapsi alkaisi käyttämään huumeita. Se olisi oahinta mitä voisi tapahtua.

eikä miehellenikään. Mutta miehen suvulle se olisi ihan suunnattoman häpeän paikka, tuskin tahtoisivat enää koskaan nähdä.

Ja oikeasti pitäisin sitä vähän outona, jos jotakuta ei yhtään asia murehduttaisi.



Homoseksuaalisuus on sinänsä ok minustakin, mutta koska muut eivät välttämättä ajattele niin - varsinkaan pienemmillä paikkakunnilla, niin miettisin sitä, miten hyvin lapseni uskaltaa olla oma itsensä ja mitä vaikeuksia hänelle asian takia elämässä tulee.



Lastaan haluaa kuitenkin suojella syrjinnältä ja halveksunnalta ja vaikka iso osa ihmisistä jo osaakin ajatella homoseksuaalisuutta vapautuneesti niin tosi iso osa EI osaa, edelleenkään.

missään vaiheessa olettanut että tyttäremme rakastuu aikanaan mieheen vaan koko ajan tiedostan ja miehen kanssa puhuessa sanonkin että poika- tai tyttöystävä.

mikäs siinä. mun tytär ja rakastan häntä täydestä sydämestäni vaikka jonain päivänä toisin kotiin tyttöystävän. kunhan hän kohtelee lastani hyvin ja tyttö on onnellinen niin tämä äiti on onnellinen.



sama vaikka lapsemme olisi poika.

vielä entistä enemmän, jotta itse hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on.