Neuvoja kaipaan 9 vuotiaan kanssa! Keinot lopussa!

uskovaan. Kun jaksatte pitää tuota yllä vielä muutaman vuoden - kymmenkunta tai vähän päälle - niin kyllä se vähitellen auttaa.



Jaksakaa vaan jutella ja selittää ja pysyä tiukkana. Uhkauksista täytyy pitää kiinni, joten mieti mitä uhkaat. Jaksa vaan vaatia. JA jaksa sietää sitä, että kerta toisensa jälkeen sut kyseenalaistetaan tästä päivästä ainakin siihen asti kun lapsi lähtee omaan kotiinsa. Mutta sun pitää vaan jaksaa silti.



Niin me kaikki ollaan tehty lapsina, me ei vaan itse muisteta sitä. Mutta koska meidän vanhemmat jaksoivat, me olemme nyt kuitenkin ihan kohtuullisella tiellä.

Olemme jo kaksi vuotta joka ikinne päivä käyneet näitä läpi ja huomaan, että muu perhe kärsii, eteenkin pikkuveli.

Lisäisin vielä, että MIETI, millaisista asioista kannattaa sanoa. Yhdeksänvuotias ymmärtää sanomattakin monia asioita ja jos ei ymmärrä, niin virheistäkin oppii. Ainoastaan todella tärkeistä asioista kannattaa alkaa naputtaa.



Eiköhän se poika nyt jotain päälleen vedä kuitenkin ja osaa vähentää tarvittaessa vaatetustaan - joten miksi ylipäätään huomautella t-paidasta - saati sitten tehdä siitä mitään valtakamppailua?

kännykän, mieluisimmat lelut, tietokoneen, pelit. Reissut ja harrastukset katkolle. Tilalle kotitöitä ja pientä arkista puuhaa isin ja äidin kanssa. Lapsukainen ihan tyystin silmän alle.



Tietysti ensin isin ja äidin pitää sopia miten toimitaan ja pysyä linjassa.



Sit keskustellaan lapsukaisen kanssa tilanteesta. Että nyt riittää. Vanhemmat on pomoja. Niille ei puhuta mitä sattuu. Ovia ei paiskota. Nyt alkaa koeaika. Voit lapsukainen vähitellen tienata tavaroitasi takaisin, jos käytös todella korjautuu.

Nimittäin: ihan itsehän se lapsi huonosti käyttäytyy, valitsee sen ikävän tyylin niistä kymmenistä mahdollisista. Sitten joku systeemi, jolla seuraatte edistymistä ja tavaroitten paluuta ja voihan sitä sopia rangaistuksenkin huonosta käytöksestä.



Johdonmukaisesti ja jämerästi vain. Rivit suoraan, niin päästään eteenpäin.

Tunnen ja tiedän lapseni ja hän on todella itsepäinen. Ilmanmuuta olemme johdonmukaisia ja sanomme vain tärkeistä asioista, mutta 9 vuotiaalta täytyy myös jo voida vaatia tiettyjä asioita ja käytöstä.

pitää myös sallia oppiminen oman erehdyksen kautta.



Eli: miksi et vain yksinkertaisesti kerännyt kaartiasi ja lähtenyt ulos. Kyllä se yhdeksänvuotias pukee, kun on pakko.



Älä luule, etteikö meillä olisi samankaltaisia tilanteita jatkuvasti. OMAN erehdyksen kautta olen oppinut, että aina ei kannata kysellä mielipiteitä tai käskyttää, vaan ilmoittaa, että nyt tehdään näin... ja lapset saavat itsenäisesti toimia. Yhdeksänvuotias toden totta osaa hakea vaatetta päälleen, ja tekeekin sen, jos ei koe, että äiti määrää tästäkin asiasta.

Juuri niin, että me vanhemmat sanomme mitä tehdään, nyt puetaan ja lähdetään ulos. Emme kyselleet hänen mielipidettään.

Erehdyksiä voi ja saa sattua, mutta ei koko ajan. Pulma on siinä, että hän ei viitsi, ei yritä edes käyttäytyä kuten pitäisi.

ikäinen on siinä iässä, että hän kyseenalaistaa koko ajan.



Me vanhemmat taas emme ymmärrä, että lapsi osaa ajatella itsenäisesti tekemisiään paremmin kuin vielä parikin vuotta sitten.



Eli meillä molemmilla - lapsella ja vanhemmilla - on oppimista.



Hyvä kysymys on, miksi lapsi ei yritä käyttäytyä "kuten pitäisi". Siinä on kolme vaihtoehtoa: joko hän haluaa koetella rajojaan eli tahallaan uhmaa. TAI sitten hän ei jaa sinun käsitystäsi oikeasta käytöksestä. TAI sitten hän haluaa käyttäytyä "oikein", mutta eri tahtiin ja eri lähestymistavalla kuin sinä määräät.



Eli tuota pukeutumisesimerkkiä käyttääkseni:

- joko hän hakee konfliktia ylipäätään

- hän ei pidä ulkoilua ja pukemista tärkeänä ja vetkuttelee sen vuoksi

- tai hän pukisi ja lähtisi kyllä, kunhan et sinä määräisi vieressä koska ja mitä hänen pitää pukea.



Niuhotan noista sen takia, että nuo vaativat minun mielestäni hiukan erilaiset lähestymistavat.

- ekassa on järkevää olla tiukka ja autoritäärinen

- tokassa kannattaa myös määrätä päiväjärjestystä ja selittää, miksi niin toimitaan.

- kolmannessa ei kannata olla liian tiukka, vaan sallia lapselle oma tahti ja valinnat.

joka asiasta ihme vääntöä ja vastaansanomista... erilaista kuin pienempänä. Nyt alkaa vaihe olla onneksi ohi =)



Löysin silloin MLL:n sivuilta tällaisen:



8-10-vuotiaan käytöstä voi leimata vaihtelevan pitkä kehitysvaihe, jota kutsutaan 9-vuotistaitteeksi (mm. Dunderfelt 1999). Vaihe liittyy yksilöllisyyden vahvistumiseen: lapsi kokee itsensä entistä vahvemmin erilliseksi yksilöksi, joka haluaa ilmaista mielipiteensä ja oikeutensa. Aiemmin opettajiin ja vanhempiinsa lähes kritiikittömästi suhtautunut lapsi voi olla nyt hyvinkin kriittinen. Moitittavaa löytyy ehkä opettajasta, oppiaineista, vanhemmista ja itsestäkin. Yhteistyöhalu vaihtuu tiuskinnaksi ja ovien paiskomiseksi.



Tyypillistä kehitysvaiheelle on, että lapsi käpertyy ja on tyytymätön itseensä: "Miksi olen näin tyhmä ja ruma?" Tavallisia ovat myös vieraantuneisuuden tunteet. Lapsi voi esim. kokea, että hänet on adoptoitu perheeseensä tai että hän on yksin ja erilainen kuin muut. Lasta kiinnostaa maailmankaikkeuteen, elämän tarkoitukseen ja kohtaloon liittyvät filosofiset kysymykset: "Mistä olen tullut? Mitä minulle tapahtuu, kun kuolen?"



Maailma voi tuntua välillä pelottavalta. Aikuinen voi elämänkokemuksellaan tuoda siihen turvaa. Kehitysvaihe menee ajallaan ohitse. Myrskyvaihetta seuraa seesteisempi kausi. Lapsi suuntautuu taas enemmän ulospäin ja jatkaa kasvuaan ja kehitystään astetta vahvempana ja kypsempänä.



Kriittisestä asenteestaan huolimatta lapsi kaipaa lähelleen turvallisia ja ymmärtäviä vanhempia, jotka edelleen asettavat turvalliset ja perustellut rajat sekä pitävät niistä kiinni protesteista huolimatta. Näissä rajoissa lapsen on tärkeää saada tehdä sopivan kokoisia valintoja ja itsenäisiä päätöksiä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi, vaikka aina hänen tahtonsa mukaan ei voida toimia.



Aito kuunteleminen hyväksyy lapsen vaikeatkin tunteet: "Ymmärsinkö oikein, että sinusta tuntuu, että olet tyhmempi kuin ystäväsi? Haluaisitko kertoa siitä tarkemmin?"