Oletko kokenut työpaikkakiusaamista?
Jos olet niin, miten se ilmeni ja miten toimit?
Epäasiallista työpaikkakäytöstä on:
Eristäminen
Loukkaavien kommenttien esittäminen
Pilkkaaminen
Aiheeton arvostelu ja syyttely
Huutaminen, solvaaminen ja haukkuminen
Kohtuuttoman työmäärän vaatiminen
Mielipiteiden ohittaminen
Kokouksiin kutsumatta jättäminen
Aikaisempia tehtäviä selvästi vaatimattomampien työtehtävien antaminen
Eriarvoistava kohtelu.
Ja ohjeet miten toimia tilanteessa:
Älä vetäydy omiin oloihisi. Puhu tilanteesta läheisillesi ja ystävillesi.
Pidä päiväkirjaa tapahtumista: mitä tapahtui, milloin, miten koit tilanteen ja niin edelleen.
Puhu asiasta esimiehellesi. Kerro konkreettisista tilanteista, joissa olet kokenut tulleesi kiusatuksi.
Ole jämäkkä. Mikäli työpaikallasi on toimintamalli ja -ohjeistus kiusaamiskokemusten selvittämiseen, pyydä esimiestäsi toimimaan sen mukaan.
Jos esimies ei toimi ole yhteydessä liittoon, työsuojeluun, työterveyteen ym.
Pidä huolta itsestäsi. Nuku, liiku ja tee asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää.
Älä vastaa kiusaamiseen ”samalla mitalla”, vaan pyri olemaan asiallinen kaikessa ja kaikkia kohtaan.
Hae tarvittaessa työterveyshuollosta tai muilta asiantuntijoilta apua.
Kommentit (8)
Kyllä, meidän avokonttorissa on töissä 5-kymppinen nainen, jolla on tarve arvostella muiden luonteita, ulkonäköä, jopa seksuaalista suuntautumista. Hän kommentoi mm. muiden eväitä, sitä syötkö hänen mielestään liian vähän ja mikset voi ottaa herkkuja, "pelkäätkö että takapuolesi leviää", hän on kommentoinut, kuinka joku on hänen mielestään liian hiljainen, liian hoikka, liian homomainen, jollain on liian ruma parta jne... Hän tietysti aina naamioi nämä huomauttelut "hyväntahtoisiksi" huomautuksiksi kuten esim. "tuo on varmasti homo, pakko olla. Siis ei se minua haittaa, mutta varmasti on."
Mielestäni tällaisten asioiden ruotimiset ei kuulu työpaikalle. Tai oikeastaan ylipäänsä minnekään. En ymmärrä mitä hän näistä oikein saa tai mitä hän näillä hakee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, meidän avokonttorissa on töissä 5-kymppinen nainen, jolla on tarve arvostella muiden luonteita, ulkonäköä, jopa seksuaalista suuntautumista. Hän kommentoi mm. muiden eväitä, sitä syötkö hänen mielestään liian vähän ja mikset voi ottaa herkkuja, "pelkäätkö että takapuolesi leviää", hän on kommentoinut, kuinka joku on hänen mielestään liian hiljainen, liian hoikka, liian homomainen, jollain on liian ruma parta jne... Hän tietysti aina naamioi nämä huomauttelut "hyväntahtoisiksi" huomautuksiksi kuten esim. "tuo on varmasti homo, pakko olla. Siis ei se minua haittaa, mutta varmasti on."
Mielestäni tällaisten asioiden ruotimiset ei kuulu työpaikalle. Tai oikeastaan ylipäänsä minnekään. En ymmärrä mitä hän näistä oikein saa tai mitä hän näillä hakee.
Niin, mikä on syy käytökseen. Onko oma itsetunto heikko vai mistä johtuu oikeutus arvosteluun negatiivisesti.
Sairaalassa sihteerinä työkaveri (joka oli myöskin sihteeri) lopetti tervehtimästä takaisin ja alkoi tiuskimaan.
Tuossa vaiheessa tuli vähän sellainen epätodellinen fiilis, että aikuiset ihmiset työelämässä harrastaa vieläkin kiusaamista? Miksi hän halusi käyttäytyä huonosti juuri minua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, meidän avokonttorissa on töissä 5-kymppinen nainen, jolla on tarve arvostella muiden luonteita, ulkonäköä, jopa seksuaalista suuntautumista. Hän kommentoi mm. muiden eväitä, sitä syötkö hänen mielestään liian vähän ja mikset voi ottaa herkkuja, "pelkäätkö että takapuolesi leviää", hän on kommentoinut, kuinka joku on hänen mielestään liian hiljainen, liian hoikka, liian homomainen, jollain on liian ruma parta jne... Hän tietysti aina naamioi nämä huomauttelut "hyväntahtoisiksi" huomautuksiksi kuten esim. "tuo on varmasti homo, pakko olla. Siis ei se minua haittaa, mutta varmasti on."
Mielestäni tällaisten asioiden ruotimiset ei kuulu työpaikalle. Tai oikeastaan ylipäänsä minnekään. En ymmärrä mitä hän näistä oikein saa tai mitä hän näillä hakee.
Tällaisen ihmisen aivot alkaisivat varmaan käymään ylikierroksilla ja lopulta tilttaisivat jossain Lontoon ta New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa kun on niin paljon ihmisiä jotka eivät mahdu hänen määrittelemäänsä kapeaan muottiin.
Aika moukkamaista arvostella kanssaihmisten tavallisia tapoja ja piirteitä.
On kiusattu paljonkin. Ei se kovin miellyttävää ole, kun on koko ikänsä kiusattu kaikissa kouluissa ja nyt sitten sama jatkuu työelämässä.
Yhdellä kollegalla oli vähän tylsää, kun työtehtävät eivät olleet tarpeeksi haastavia, niin otti tavakseen tulla joka päivä trollailemaan asioilla, joista tiesi minun ärsyyntyvän. Vaikka yritin opetella olemaan pikaistumatta pienestä, niin kyllä vain aina jaksoi löytää jonkun narun, josta vetää. Lueskelin jostain, että tällainen saattaisi jopa olla narsistinen piirre, mutta veikkaan, että kyse oli tässä jostain muusta. Olin lyhyemmin koulutettu ja hänestä paistoi tietynlainen akateemisen tutkinnon yksioikoinen arvostaminen työkokemuksen sijaan, jota minulta kyllä sitten löytyi häntä enemmän. Välillä löytyi yhteinen sävel asioihin, mutta tuo trollaileminen alkoi kyllä täyttää jo työpaikkakiusaamisen merkit. Onneksi löysi sitten itselleen haastavampia työtehtäviä ja lähti firmasta, niin työnteko on taas käynyt mielekkäämmäksi. Aiemmin alkoi jo välillä käydä unenkin päälle, kun mietti etukäteen, mitä pitäisi sanoa, että saisi tämän kiusanhengen vaihtamaan levyä...
Päiväkodeissa paljon työpaikkakiusaamista. Onko hyvä mallikasvatusta tämä?