Etäopintojen myötä on huomattu että opiskelijat eivät välttämättä haluakaan enää lähiopetusta
Eivät mm. halua muuttaa kalliisiin opiskelijakaupunkeihin. Tämä on jo huomattu asuntomarkkinoilla, yksiöistä on nyt ylitarjontaa. Asuntosijoittajat ovat jopa vähän hädissään.
Mutta eikö tämä voisi olla toisaalta ihan hyväkin juttu että nuoret jäävätkin kotipaikkakunnilleen ja suorittavat opintoja sieltä käsin?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Opintojen eteneminen on yksi juttu. Toinen juttu on opitun laatu. Kolmas juttu on mielenterveys. Neljäs juttu on verkostoituminen. Viides juttu on itsenäistyminen.
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Mielestäni on hyvä juttu. Eivät kaikki opiskelijat ole edes nuoria. Osalla on jo perheet ja omistusasunto.
Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt etäilyn myötä. Siis koulussa, opiskellessa, työelämässä, harrastuksissa. Mikä tämän vaikutus on pitkällä tähtämiellä, niin selviää vuosien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Opintojen eteneminen on yksi juttu. Toinen juttu on opitun laatu. Kolmas juttu on mielenterveys. Neljäs juttu on verkostoituminen. Viides juttu on itsenäistyminen.
Siellä halvemmalla kotipaikkakunnallakin voi muuttaa omilleen. Ja moni haluaa hengata vanhojen kavereiden kanssa, eikä niinkään kaipaa uusia tuttavuuksia.
Mutta ehkä joku hybridimalli olisikin paras, etä- ja lähiopiskelua kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Entä jos viihtyy parhaiten kotiseudullaan ja haluaa jäädä sinne?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt etäilyn myötä. Siis koulussa, opiskellessa, työelämässä, harrastuksissa. Mikä tämän vaikutus on pitkällä tähtämiellä, niin selviää vuosien kuluessa.
Juurikin tämä ja sen takia oon todellakin tykännyt, että esim. lapsen sairastamisen takia ei pidä jäädä pois luennoilta. Huomattavasti helpompaa on ollut opiskella etänä. Lisäksi etäily mahdollistaisi paremmin myös jatko-opinnot toisessa kaupungissa, kun perheen kanssa ei niin vain muuteta itsekseen.
Toisaalta etäopiskelu on ihan jees, kun ei tarvi joka aamu lähteä yliopistolle, mutta toisaalta kaverien määrä tällä hetkellä on täysin olematon kun en ole oikein kehenkään tutustunut. Ei se mielenterveydelle todellakaan hyvää tee olla neljän seinän sisällä yksin monta kuukautta, mutta eipä tähän oikein apuakaan ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Kuinka monen opiskeluaikaisin kaverin kanssa olet vielä tekemisissä? Minä soittelen yhden kanssa muutaman vuoden välein. Ystäväni ovat lukioajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Opintojen eteneminen on yksi juttu. Toinen juttu on opitun laatu. Kolmas juttu on mielenterveys. Neljäs juttu on verkostoituminen. Viides juttu on itsenäistyminen.
Siellä halvemmalla kotipaikkakunnallakin voi muuttaa omilleen. Ja moni haluaa hengata vanhojen kavereiden kanssa, eikä niinkään kaipaa uusia tuttavuuksia.
Mutta ehkä joku hybridimalli olisikin paras, etä- ja lähiopiskelua kumpaakin.
On eri asia mitä moni haluaa ja se mikä on ihmiselle hyväksi. Kotipaikkakunnalle vo iaina palata opiskeluiden jälkeen jos niin haluaa mutta ihmiselle tekee tosi hyvää nähdä vähän muitakin paikkoja ja tavata uusia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Riippuu niin ihmisestä. Mun yksinäisin ja ahdistavin aika oli opiskeluvuodet Helsingissä. Palasin takaisin kotikaupunkiin ystävien ja sukulaisten luokse ja olin taas onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt etäilyn myötä. Siis koulussa, opiskellessa, työelämässä, harrastuksissa. Mikä tämän vaikutus on pitkällä tähtämiellä, niin selviää vuosien kuluessa.
Juurikin tämä ja sen takia oon todellakin tykännyt, että esim. lapsen sairastamisen takia ei pidä jäädä pois luennoilta. Huomattavasti helpompaa on ollut opiskella etänä. Lisäksi etäily mahdollistaisi paremmin myös jatko-opinnot toisessa kaupungissa, kun perheen kanssa ei niin vain muuteta itsekseen.
Tämä vastaus tuli väärän lainauksen alle. Piti olla tuohon kommenttiin, että osalla on perhe ja talolainat…
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Juttelin kerran paikallisen tutorin kanssa, hyvin sujui yhteydenpito uusien opiskelijoiden välillä etänäkin.
Toki yksilöllistä.
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Kuinka monen opiskeluaikaisin kaverin kanssa olet vielä tekemisissä? Minä soittelen yhden kanssa muutaman vuoden välein. Ystäväni ovat lukioajalta.
Minä en tunne lukioajoiltani enää ketään. En itse asiassa ystävystynyt kovin kunnolla lukiossa kenenkään kanssa. Ei kemiat kohdanneet.
Sen sijaan ystäväpiiristäni yli puolet on myöhemmältä opiskeluajoilta. Ja niistä on jo lähemmäs 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Kuinka monen opiskeluaikaisin kaverin kanssa olet vielä tekemisissä? Minä soittelen yhden kanssa muutaman vuoden välein. Ystäväni ovat lukioajalta.
Aika monen. Toki lapsuuden kavereitakin on. Mutta pointti on että ei läheskään kaikilla ole niitä hyviä nuoruuden kavereita ja opiskeluajalta nimenomaan odotetaan niitä uusia tuttavuuksia jotka saattavat olla enemmän saman henkisiä kuin sen kotipaikkakunnan kaverit. Kotipaikkakunnilla on voinut olla kiusaamista, sisäänpäinlämpiäviä klikkejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Opintojen eteneminen on yksi juttu. Toinen juttu on opitun laatu. Kolmas juttu on mielenterveys. Neljäs juttu on verkostoituminen. Viides juttu on itsenäistyminen.
Siellä halvemmalla kotipaikkakunnallakin voi muuttaa omilleen. Ja moni haluaa hengata vanhojen kavereiden kanssa, eikä niinkään kaipaa uusia tuttavuuksia.
Mutta ehkä joku hybridimalli olisikin paras, etä- ja lähiopiskelua kumpaakin.On eri asia mitä moni haluaa ja se mikä on ihmiselle hyväksi. Kotipaikkakunnalle vo iaina palata opiskeluiden jälkeen jos niin haluaa mutta ihmiselle tekee tosi hyvää nähdä vähän muitakin paikkoja ja tavata uusia ihmisiä.
Ei kaikki ole niin sosiaalisia. En saanut yliopistoajoilta yhtään uusia ystäviä. Onneksi vanhat ystävyydet, jo peruskouluaikoina solmitut, kuitenkin säilyivät tuon ajan yli.
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.