Lue keskustelun säännöt.
Etäopintojen myötä on huomattu että opiskelijat eivät välttämättä haluakaan enää lähiopetusta
13.04.2022 |
Eivät mm. halua muuttaa kalliisiin opiskelijakaupunkeihin. Tämä on jo huomattu asuntomarkkinoilla, yksiöistä on nyt ylitarjontaa. Asuntosijoittajat ovat jopa vähän hädissään.
Mutta eikö tämä voisi olla toisaalta ihan hyväkin juttu että nuoret jäävätkin kotipaikkakunnilleen ja suorittavat opintoja sieltä käsin?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Entä jos viihtyy parhaiten kotiseudullaan ja haluaa jäädä sinne?
No se on oma valinta ja vaikuttaa sitten toki myös siihen, mitä vaihtoehtoja jää jäljelle esim. opintojen suhteen. Itse halusin USA:han opiskelemaan ja menin sinne. Ko. kokemus ja opiskeluvuodet ulkomailla ei olisi onnistunut etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Ihan suoraan sanoen tämä "kaikki haluavat" tarkoittaa hyvin usein sitä että sille proffalle on mukavampaa kun voi olla kotona kalsarit jalassa eikä tarvitse vaivautua kampukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Juttelin kerran paikallisen tutorin kanssa, hyvin sujui yhteydenpito uusien opiskelijoiden välillä etänäkin.
Toki yksilöllistä.
Minusta aivan hirveitä ovat ryhmächatit ja muut. Ja todellakin on korkea kynnys lähteä laittamaan viestiä tutorille, johon on "tutustunut" 3 päivän ajan lähiopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Samanlaista se on töissäkin. Koitappa ehdottaa lähiworkshopia yhtään missään, niin yksi valittaa, ettei ole lastenhoitajaa, toinen, että matkustamiseen työpaikalle menee niin pitkä aika, että on etänä, ja kolmas ei sitten vaan ilmesty toimistolle.
Mutta kuluuhan tämä työpäivä AV:lla helpommin etänä kuin toimistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole ihme. Etäopiskelu on tehokkaampaa.
Eivät ihmiset kaipaa lähitöitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin etäopiskelu sopii.
Näin korkeakoulussa opettavana valitettavasti vaan huomaa, että aina ne, jotka haluavat sitä käyttää eivät silti ole niitä, joille se sopii. Eli etäopetusta haluavat niiden, joille se sopii, lisäksi ne, jotka eivät halua että heidän tekemisiään näkee kukaan. Jotka hakuavat samalla katsella netflixiä toisella silmällä.
Ja monien koohdalla on myös totta, että etäopiskelu etenee ”hyvin”, koska me opettajat annamme siitä liian helposti hyviä arvosanoja. Käytännössä opiskelijoiden osaamisen taso on laskenut pandemian aikana. Arvosanat pysyvät hyvinä, koska laskemme kriteerejä.
Vardinkin opintonsa pandemian aikana aloittaneiden kohdalla on myös nyt jo nähtävissä, että käsitys siitä, mitä oppiminen ja osaaminen ovat, ei nousekaan korkeakoulussa sillä tavalla kin sen pitäisi, vaan se jää lukiotasolle. Opiskelijat jotenkin jämähtävät kuvittelemaan, että osaaminen on sitä, että tietää tai ainakin tunnistaa asioita, joista voi sitten googlata lisätietoa. Että joku kaataa sun päälle kaikki faktat, kaiken tiedon, ja se on siinä. Lukiotasolla kai olikin. Mitta korkeakououssa pitäisi nousta tiedon ja osaamisen korkeammille tasoille, joilla tietoa pystytään arvioimaan, analysoimaan ja tuottamaan itse. ja nyt se näyttää jäävän monilta puuttumaan. Varmasti on löydettävissä joku pedagoginen tapa, jolla tämä voidaan etäopetuksesakin korjata, mutta se ei näytä löytyneen vielä - ja kaikkia siihen tähtääviä konsteja, jotka tähän mennessä on keksitty, opiskelijat - ne samat jotka kannattavat etäopetusta - vastustavat kiivaasti.
Pitääkö tästä olla huolissaan? Kyllä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
Etäopiskelija ei ole kotiin passivoitunut, vaan kotoa käsin opiskeleva.
Tai mökiltä tai lomalta tai yövuoron ohessa klo 03.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Juttelin kerran paikallisen tutorin kanssa, hyvin sujui yhteydenpito uusien opiskelijoiden välillä etänäkin.
Toki yksilöllistä.Minusta aivan hirveitä ovat ryhmächatit ja muut. Ja todellakin on korkea kynnys lähteä laittamaan viestiä tutorille, johon on "tutustunut" 3 päivän ajan lähiopetuksessa.
Mitä hirveää on ryhmächatissä?
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole ihme. Etäopiskelu on tehokkaampaa.
Eivät ihmiset kaipaa lähitöitäkään.
Töissä olevilla ihmisillä on yleensä jo aika vakiintuneet kuviot kotona ja tuttavapiirissä eikä siinä enää niin haeta niitä uusia sosiaalisia kontakteja sieltä työelämästä. Opiskelijalle taas se opiskelijaelämä ja muiden tapaaminen on yleensä iso osa sitä nuoruutta. Melkoisen moni on esim. tavannut tulevan puolisonsa opiskeluympyröistä.
Etäopiskelu ja etätyö ovat hyviä mahdollisuuksia, mutta yksilö ei välttämättä aina hahmota mikä on itselle parhaaksi ja saattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Itse esimerkiksi pidän etätyöstä ja mielellään olisin etätöissä koko ajan, mutta olen huomannut ettei pitkäaikainen etätyö ole kuitenkaan hyväksi minulle. Toimistolle meno saattaa tuntua turhalta, mutta sellainen "pakotettu" sosiaalisuus on kuitenkin lopulta hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Riippuu niin ihmisestä. Mun yksinäisin ja ahdistavin aika oli opiskeluvuodet Helsingissä. Palasin takaisin kotikaupunkiin ystävien ja sukulaisten luokse ja olin taas onnellinen.
Sama. Asuminen opiskelija-asunnossa ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Se ei ole koti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Se on vähän hankalampaa jos yksi opiskelija on etänä kotipaikkakunnallaan A, toinen etänä paikassa B ja kolmas sitten siellä opiskelupaikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Miten sen nyt ottaa. Oikein hyvä elämä mulla on ollut, vaikka olen 60 vuotta asunut Helsingissä. Ja pääkaupunkiseudulla asuvat niin vanhempani, sisarukseni kuin kaikki ystävänikin. En ole vielä kokenut tarvetta muuttaa Turkuun, Ouluun tai Joensuuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Juuri tuossa elämänvaiheessa on tarkoitus lähteä sieltä äidin helmoista pois ja ottaa maailma haltuun. Ettei jäädä peräkammarinpojiksi ja -tytöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Juttelin kerran paikallisen tutorin kanssa, hyvin sujui yhteydenpito uusien opiskelijoiden välillä etänäkin.
Toki yksilöllistä.Minusta aivan hirveitä ovat ryhmächatit ja muut. Ja todellakin on korkea kynnys lähteä laittamaan viestiä tutorille, johon on "tutustunut" 3 päivän ajan lähiopetuksessa.
Mitä hirveää on ryhmächatissä?
Jatkuva viestien kilinä mihin aikaan vaan ja sieltä olennaisen etsiminen. Se, että joudut lataamaan appin, jota muuten et käyttäisi. kaikki saavat tietää puhelinnumerosi. Se, että viestisi on kaikille nähtävissä eikä voi puhua esim parin kaverin ryhmälle tutustumismielessä aiheuttaa ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Riippuu niin ihmisestä. Mun yksinäisin ja ahdistavin aika oli opiskeluvuodet Helsingissä. Palasin takaisin kotikaupunkiin ystävien ja sukulaisten luokse ja olin taas onnellinen.
Sama. Asuminen opiskelija-asunnossa ei missään vaiheessa tuntunut hyvältä. Se ei ole koti.
Se oli kuitenkin kokemus joka opetti sinulle jotain itsestäsi ja siitä missä haluat olla ja asua. Ilman sitä kokemusta saattaisit nyt haikailla muualle koska kuvittelisit että muualla voisit viihtyä paremmin. Nyt taas tiedät miten reagoit muualla asumiseen joten ei tarvitse enää kokeilla.
Eihän sinne lähiopetukseen halunnut muut kuin huomiosta ja kaveri laumasta addiktoituneet tytöt jotka ahdistuvat ja masentuivat kun joutuivat olemaan yksin ilman huomiota muilta