Lue keskustelun säännöt.
Etäopintojen myötä on huomattu että opiskelijat eivät välttämättä haluakaan enää lähiopetusta
13.04.2022 |
Eivät mm. halua muuttaa kalliisiin opiskelijakaupunkeihin. Tämä on jo huomattu asuntomarkkinoilla, yksiöistä on nyt ylitarjontaa. Asuntosijoittajat ovat jopa vähän hädissään.
Mutta eikö tämä voisi olla toisaalta ihan hyväkin juttu että nuoret jäävätkin kotipaikkakunnilleen ja suorittavat opintoja sieltä käsin?
Kommentit (81)
Aikuisopiskelijoille etäily on ainakin todella kätevää. Itselläni on kolme lasta ja mies tarvitsee meidän ainokaista autoa työssään. Oli todella kätevää opiskella etänä korona-aikana, kun ei tarvinnut etsiä lapsille lastenvahtia ja matkustella julkisilla. Mä epäilen, etten olisi valmistunut ilman etäopiskelumahdollisuutta.
Etäopiskelun onnistuminen on paljon kiinni myös omasta motivaatiosta eli siitä, että keskityt opiskeluun, etkä ala soitella puheluita tai kastella kukkia luennon aikana. Nykyisillä laitteilla etänä voi tehdä myös ryhmätöitä ja keskustella pienryhmissä, joten sosiaalisia kontakteja ja verkostumistakin tulee. Joitain etäopiskelukavereitani en ole nähnyt livenä koskaan, mutta olemme silti yhteydessä fb:ssa ja voisin kysyä heiltä neuvoa puhelimitse koska vain. Minusta etäopiskelu toimii ja sitä kannattaa hyödyntää myös jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Se on vähän hankalampaa jos yksi opiskelija on etänä kotipaikkakunnallaan A, toinen etänä paikassa B ja kolmas sitten siellä opiskelupaikkakunnalla.
Tähän se on kuitenkin menossa. AMK:t tarjosivat monimuoto- ja verkkototeutuksia jo ennen koronaa, ja tahti kiihtyy vaan.
Ja noiden hakijamäärät kasvaneet koko ajan, ns. perinteinen päiväopiskelu ei enää vedä kun noihin voi hakea myös suoraan lukiosta. Joskus aiemmin monimuotoon pääsi vain jos oli työkokemusta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Etäopiskelu ja etätyö ovat hyviä mahdollisuuksia, mutta yksilö ei välttämättä aina hahmota mikä on itselle parhaaksi ja saattaa mennä siitä, mistä aita on matalin. Itse esimerkiksi pidän etätyöstä ja mielellään olisin etätöissä koko ajan, mutta olen huomannut ettei pitkäaikainen etätyö ole kuitenkaan hyväksi minulle. Toimistolle meno saattaa tuntua turhalta, mutta sellainen "pakotettu" sosiaalisuus on kuitenkin lopulta hyväksi.
Monelle etätyö sopii. Eikä pakotettu sosiaalisuus ole kaikille hyväksi.
Siinä jää kyllä suuri pala opiskelija elämää näkemättä jos asuu kotona ja opiskelee etänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Voi herranjestas mitä mutuilua taas. Esim. pk-seudulla koulunsa käyneet ja perheensä kanssa normaalisti asuvat ja helsingin yliopistoihin päässeet ei ole perinteisesti saaneet opiskelija-asuntoa helposti tai välttämättä ollenkaan kun niistä on joka vuosi ollut pulaa. Silti näiden mahdollisuudesta itsenäistyä etc. ei ole kukaan ollut huolissaan vuosikymmeniin vaikka näitäkin lienee tuhansia vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Voivat saman tien jäädä loppuelämäksi lapsuudenkotiin asumaan. Turha sieltä on lähteä, etenkään jos saavat myös etätyön opiskelujen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on koronan aikana passivoitu todella pahasti. Siinä missä koululaiset ja työntekijät ovat saaneet olla moneen otteeseen myös lähitöissä, opiskelijat on sysätty lähes täysin etäopiskeluun kahdeksi vuodeksi. Esim. oma lapseni aloitti viime syksynä korkeakouluopinnot eikä hänellä ole tähän mennessä ollut vielä ainoatakaan lähiopetuksena toteutettua kurssia vaikka ensimmäisten vuosikurssien opiskelijoille niitä kovasti lupailtiinkin.
On ollut ihan oman nuoreni omasta aktiivisuudesta kiinni että hän on päässyt edes vähän kiinni siihen opiskelupaikan kaveripiiriin ja opiskelijaelämään. Vähänkin arempi nuori olisi jämähtänyt kotiin ja hautautunut sinne. Toinen nuoreni aloittaa opiskelut ensi syksynä ja hän on jo valmiiksi masentunut ajatuksesta että lähiopetusta olisi supistettu koska hän ei ole ollenkaan niin sosiaalinen ja hyvä löytämään kavereita joten kotona istuminen ei todellakaan olisi hyvä vaihtoehto.
Nuoruus tarvitsee oikein kontakteja muihin ihmisiin ja varsinkin muihin saman alan nuoriin. Miten ihmeessä niitä voi syntyä jos kaikki istuvat omissa huoneissaan ruutua tuijottaen?
Haloo! Opiskelijat voivat ihan vapaasti sopia yhteisistä tapaamisista jne. Pahimpaan korona-aikaankin on voitu vaikka ulkoilla yhdessä. Opiskelijoilla on ainejärjestönsä ynnä muut yhteisöt, jotka voivat järjestää yhteistä tekemistä, koronaturvallisestikin. Vähän viitseliäisyyttä - nyt ei olla enää päiväkodissa, missä tarhatäti tarttuu kädestä ja vie tutustumaan toisiin. Ja uhriutumisen asemesta kannattaa muistaa, että etäopetuksella on turvattu kaikkien henkeä ja terveyttä. Ehkä sekin motivoi edes pikkasen kestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Opintojen eteneminen on yksi juttu. Toinen juttu on opitun laatu. Kolmas juttu on mielenterveys. Neljäs juttu on verkostoituminen. Viides juttu on itsenäistyminen.
Siellä halvemmalla kotipaikkakunnallakin voi muuttaa omilleen. Ja moni haluaa hengata vanhojen kavereiden kanssa, eikä niinkään kaipaa uusia tuttavuuksia.
Mutta ehkä joku hybridimalli olisikin paras, etä- ja lähiopiskelua kumpaakin.
Yleensä opiskeluiden perässä joutuu muuttamaan ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kyllä suuri pala opiskelija elämää näkemättä jos asuu kotona ja opiskelee etänä.
Tällaisissa kommenteissa korostuu seurariippuvaisten näkökulma. Ei kuitenkaan pidä yleistää. Eivät ennen korona-aikaakaan kaikki opiskelijat osallistuneet juhliin tai muihin menoihin. Ei se edes ole tärkeintä opinnoissa eikä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Voivat saman tien jäädä loppuelämäksi lapsuudenkotiin asumaan. Turha sieltä on lähteä, etenkään jos saavat myös etätyön opiskelujen jälkeen.
🤯🥶
Minusta olisi hyvä jos voisi itse valita onko lähinä vai etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kyllä suuri pala opiskelija elämää näkemättä jos asuu kotona ja opiskelee etänä.
Tällaisissa kommenteissa korostuu seurariippuvaisten näkökulma. Ei kuitenkaan pidä yleistää. Eivät ennen korona-aikaakaan kaikki opiskelijat osallistuneet juhliin tai muihin menoihin. Ei se edes ole tärkeintä opinnoissa eikä elämässä.
Monelta jäisi tuossa vaiheessa puoliso löytymättä. Harva nauttii ikuisesta erakkoelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kyllä suuri pala opiskelija elämää näkemättä jos asuu kotona ja opiskelee etänä.
Tällaisissa kommenteissa korostuu seurariippuvaisten näkökulma. Ei kuitenkaan pidä yleistää. Eivät ennen korona-aikaakaan kaikki opiskelijat osallistuneet juhliin tai muihin menoihin. Ei se edes ole tärkeintä opinnoissa eikä elämässä.
Ei toki, mutta yleensä ne sisäänpäinkääntyneimmätkin löysivät oman porukkansa samaa alaa opiskelevien kanssa. Myöskin itsenäistyminen jää kokonaan välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä jää kyllä suuri pala opiskelija elämää näkemättä jos asuu kotona ja opiskelee etänä.
Tällaisissa kommenteissa korostuu seurariippuvaisten näkökulma. Ei kuitenkaan pidä yleistää. Eivät ennen korona-aikaakaan kaikki opiskelijat osallistuneet juhliin tai muihin menoihin. Ei se edes ole tärkeintä opinnoissa eikä elämässä.
Monelta jäisi tuossa vaiheessa puoliso löytymättä. Harva nauttii ikuisesta erakkoelämästä.
Puolison voi löytää muualtakin kuin osakunta- tai ainejärjestöbileistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Miten sen nyt ottaa. Oikein hyvä elämä mulla on ollut, vaikka olen 60 vuotta asunut Helsingissä. Ja pääkaupunkiseudulla asuvat niin vanhempani, sisarukseni kuin kaikki ystävänikin. En ole vielä kokenut tarvetta muuttaa Turkuun, Ouluun tai Joensuuhun.
Ei muualla asuminen tarkoita että pitäisi lopulta jäädä muualle. Mutta saa vähän perspektiiviä ja tietää sitten mistä lopulta eniten tykkää.
Onhan se toki mahdollista, että olisinkin viihtynyt erinomaisesti Joensuussa, mutta en edelleenkään kadu sitä, etten ole kokeillut. Viihdyn erinomaisesti pääkaupunkiseudulla ja olen elämääni tyytyväinen täällä. Ja onhan sekin mahdollista, että olisin viihtynyt parhaiten New Yorkissa, Madridissa, Milanossa, Tokiossa, Pekingissä tai vaikka Moskovassa, mutta en ole kokeillut niitäkään asuinpaikkoina.
Tietenkin sinä saat vapaasti jämähtää yhteen paikkaan koko elämäksesi ja sinulla se on toiminut. Mutta jos katsotaan koko nuorien ihmisten isoa joukkoa niin sellainen jämähtäminen tuskin on kokonaisuutena mitenkään kauhean tavoitteellinen asia nuorten henkisen kasvun kannalta.
Suurin osa suomalaisista nuorista "jämähtää" vähintään Suomeen. Osa muistakin jämähtää Eurooppaan. Joten jos nyt pitäisi saada kokemusta, missä on parasta olla ja elää, pitäisi asua maailman jokaisessa kolkassa ja vasta sitten tehdä päätös. Sitäpaitsi se kotipaikkakunnallaan opiskellut saattaa silti matkustella, lähteä vaikkapa opiskelijavaihtoon maapallon toiselle puolelle tai suorittamaan työharjoittelua jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Tai ihan vain vatimattomasti muuttaa työn perässä jollekin toiselle paikkakunnalle Suomessa. Minusta on outo ajatus, että juuri opiskelujen pitäisi tapahtua eri paikkakunnalla kuin missä asuu. Ymmärrän kyllä, jos asuu jossain ahdasmielisessä tuppukylässä, jossa ei ole mitään eikä ketään, ja haluaa hengittää vähän vapaammin, silloin varmasti haluaakin muuttaa pois tuppukylästä. Mutta silloinkin voi muuttaa etäopetuksen ansiosta vaikkapa Tampereelle, vaikka opiskelupaikan saisikin Oulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Miten sen nyt ottaa. Oikein hyvä elämä mulla on ollut, vaikka olen 60 vuotta asunut Helsingissä. Ja pääkaupunkiseudulla asuvat niin vanhempani, sisarukseni kuin kaikki ystävänikin. En ole vielä kokenut tarvetta muuttaa Turkuun, Ouluun tai Joensuuhun.
Ei muualla asuminen tarkoita että pitäisi lopulta jäädä muualle. Mutta saa vähän perspektiiviä ja tietää sitten mistä lopulta eniten tykkää.
Onhan se toki mahdollista, että olisinkin viihtynyt erinomaisesti Joensuussa, mutta en edelleenkään kadu sitä, etten ole kokeillut. Viihdyn erinomaisesti pääkaupunkiseudulla ja olen elämääni tyytyväinen täällä. Ja onhan sekin mahdollista, että olisin viihtynyt parhaiten New Yorkissa, Madridissa, Milanossa, Tokiossa, Pekingissä tai vaikka Moskovassa, mutta en ole kokeillut niitäkään asuinpaikkoina.
Tietenkin sinä saat vapaasti jämähtää yhteen paikkaan koko elämäksesi ja sinulla se on toiminut. Mutta jos katsotaan koko nuorien ihmisten isoa joukkoa niin sellainen jämähtäminen tuskin on kokonaisuutena mitenkään kauhean tavoitteellinen asia nuorten henkisen kasvun kannalta.
Suurin osa suomalaisista nuorista "jämähtää" vähintään Suomeen. Osa muistakin jämähtää Eurooppaan. Joten jos nyt pitäisi saada kokemusta, missä on parasta olla ja elää, pitäisi asua maailman jokaisessa kolkassa ja vasta sitten tehdä päätös. Sitäpaitsi se kotipaikkakunnallaan opiskellut saattaa silti matkustella, lähteä vaikkapa opiskelijavaihtoon maapallon toiselle puolelle tai suorittamaan työharjoittelua jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Tai ihan vain vatimattomasti muuttaa työn perässä jollekin toiselle paikkakunnalle Suomessa. Minusta on outo ajatus, että juuri opiskelujen pitäisi tapahtua eri paikkakunnalla kuin missä asuu. Ymmärrän kyllä, jos asuu jossain ahdasmielisessä tuppukylässä, jossa ei ole mitään eikä ketään, ja haluaa hengittää vähän vapaammin, silloin varmasti haluaakin muuttaa pois tuppukylästä. Mutta silloinkin voi muuttaa etäopetuksen ansiosta vaikkapa Tampereelle, vaikka opiskelupaikan saisikin Oulusta.
Aivan erinomainen pointti! Tästä mahdollisuudesta on harvemmin puhuttu.
Kun itse opiskelin 2000-luvun alussa, käytännössä etäopiskelin, koska tein kaiken mahdollisen kirjatentteinä. Luennoilla istuminen tuntui turhauttavalta ajanhukalta, koska imin saman määrän tietoa huomattavasti nopeammin lukemalla itse.
Nykyään myös työelämässä teen aina etänä, ellei jokin velvoita läheen tai asiakkaan luokse (ja harvoin velvoittaa).
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta etäopiskelu on ihan jees, kun ei tarvi joka aamu lähteä yliopistolle, mutta toisaalta kaverien määrä tällä hetkellä on täysin olematon kun en ole oikein kehenkään tutustunut. Ei se mielenterveydelle todellakaan hyvää tee olla neljän seinän sisällä yksin monta kuukautta, mutta eipä tähän oikein apuakaan ole tarjolla.
Nyt se on helpompaa, kun kaverittomuudelle on ulkoinen hyvä syy ja teitä on useita samassa veneessä. Ennen kaverittomuus oli selvästi normista poikkeavaa, mikä aiheutti kärsimyksiä entisestään.
t. kaveriton jo ennen koronaa
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
Niin on syrjäytynyt ja yksinäinen, eikä opi tärkeintä työelämätaitoa: toimimaan yhdessä muiden, erilaisten ihmisten kanssa.
Korona-ajan etäloikka tulee muuttamaan peruuttamattomalla tavalla todella monia asioita yhteiskunnassamme, ja on osin jo muuttanut.
1) Oppilaitokset joutuvat pakosti väljentämään ja monipuolistamaan opetusmuotoja tai opiskelijat äänestävät jaloillaan ja rahoittajat lompakoillaan
-> se oppilaitos, jossa voi opiskella laajimmalla elämäntilannekirjolla, tuottaa eniten valmistuneita ja saa siten rahoitusta ja sinne hakeutuu laajempi kirjo opiskelijoita eli paljon niitä, joilla on motivaatio ja kyky opiskella, mutta esim. maantiede ja perhetilanne rajoittavat.
2) Opiskelijat eivät voi laskea sen varaan, että on jokin (oppilaitoksen tarjoama) struktuuri, joka automaattisesti johtaa heidän a) tiedon ja totuuden, b) vertaisten ja c) työmahdollisuuksien luo. Kun hahmotetaan, että jokaisen on itse kannettava päävastuu oppimisesta, verkostoitumisesta ja opitun hyödyntämisestä, huomataan, että on merkitystä sillä, missä toimii. Eli lähitoteutuksilla on suuri merkitys verkostoitumisessa, samoin vapaa-ajan valinnoilla ja järjestöaktiivisuudella. Työpaikkan voi saada vain sieltä, missä se on.
-> Koulutuksen merkityshän on oikeastaan siinä, mitä se tuottaa yhteisölle. Vasta lähitulevaisuudessa aletaan nähdä, onko lopulta enemmän nuupahtaneita vain osallisiksi nousseita, enemmän MT-syistä eläköityjiä vai periferiaan itsensä työllistäviä ketterän koulutuspolun käyneitä.
Mahdollisuus on valtavaan parannukseen ja toisaalta hurjaan romahdukseen yhteiskunnallisesti ajatellen. Jos olisin kuntapoliitikko, niin panostaisin siihen, että kunnastani olisi helppo sukkuloida yliopistio- tai AMK-paikkakunnalle ja pyrkisin lisäämään kouluttautumista omalta paikkakunnaltani käsin. Tekisin kaikkeni edistääkseni harjoittelujen onnistumista paikkakunnallani ja markkinoisin "kylääni" laajasti eri oppilaitoksissa.
Mutta kun en ole poliitikko, niin en tiedä miten kentällä toimitaan.
Itse olen sekä opettaja että opiskelija ja nauttinut ja hyötynyt sekä etä- että lähiopetuksesta. Ja sekä opetettavissani että kanssaopiskelijoissa on niitä, jotka surutta käyttävät etäilyä venkoiluun ja toisaalta niitä, jotka tarkoituksenmukaisesti yhdistävät etäilyn ja läheilyn mahdollisuuksia muuhun elämäänsä.