Lue keskustelun säännöt.
Etäopintojen myötä on huomattu että opiskelijat eivät välttämättä haluakaan enää lähiopetusta
13.04.2022 |
Eivät mm. halua muuttaa kalliisiin opiskelijakaupunkeihin. Tämä on jo huomattu asuntomarkkinoilla, yksiöistä on nyt ylitarjontaa. Asuntosijoittajat ovat jopa vähän hädissään.
Mutta eikö tämä voisi olla toisaalta ihan hyväkin juttu että nuoret jäävätkin kotipaikkakunnilleen ja suorittavat opintoja sieltä käsin?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Samanlaista se on töissäkin. Koitappa ehdottaa lähiworkshopia yhtään missään, niin yksi valittaa, ettei ole lastenhoitajaa, toinen, että matkustamiseen työpaikalle menee niin pitkä aika, että on etänä, ja kolmas ei sitten vaan ilmesty toimistolle.
Mutta kuluuhan tämä työpäivä AV:lla helpommin etänä kuin toimistolla.
Todennäköisesti teidän lähiworkshopissa ei ole tarpeellista sisältöä. Keskustelu ja lappujen liimaaminen onnistuu etänäkin.
Etäaika on näyttänyt nimenomaan sen, kuinka turhia suurin osa työelämän lähipalavereista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätyöt etänä on saatanasta. Toiset vaan peesaavat ahkerimpien kustannuksella. Kaikki takaisin kouluun, jotta laiskottelu loppuu!
Vierailija kirjoitti:
Joillekin etäopiskelu sopii.
Näin korkeakoulussa opettavana valitettavasti vaan huomaa, että aina ne, jotka haluavat sitä käyttää eivät silti ole niitä, joille se sopii. Eli etäopetusta haluavat niiden, joille se sopii, lisäksi ne, jotka eivät halua että heidän tekemisiään näkee kukaan. Jotka hakuavat samalla katsella netflixiä toisella silmällä.
Ja monien koohdalla on myös totta, että etäopiskelu etenee ”hyvin”, koska me opettajat annamme siitä liian helposti hyviä arvosanoja. Käytännössä opiskelijoiden osaamisen taso on laskenut pandemian aikana. Arvosanat pysyvät hyvinä, koska laskemme kriteerejä.
Vardinkin opintonsa pandemian aikana aloittaneiden kohdalla on myös nyt jo nähtävissä, että käsitys siitä, mitä oppiminen ja osaaminen ovat, ei nousekaan korkeakoulussa sillä tavalla kin sen pitäisi, vaan se jää lukiotasolle. Opiskelijat jotenkin jämähtävät kuvittelemaan, että osaaminen on sitä, että tietää tai ainakin tunnistaa asioita, joista voi sitten googlata lisätietoa. Että joku kaataa sun päälle kaikki faktat, kaiken tiedon, ja se on siinä. Lukiotasolla kai olikin. Mitta korkeakououssa pitäisi nousta tiedon ja osaamisen korkeammille tasoille, joilla tietoa pystytään arvioimaan, analysoimaan ja tuottamaan itse. ja nyt se näyttää jäävän monilta puuttumaan. Varmasti on löydettävissä joku pedagoginen tapa, jolla tämä voidaan etäopetuksesakin korjata, mutta se ei näytä löytyneen vielä - ja kaikkia siihen tähtääviä konsteja, jotka tähän mennessä on keksitty, opiskelijat - ne samat jotka kannattavat etäopetusta - vastustavat kiivaasti.
Pitääkö tästä olla huolissaan? Kyllä pitää.
Opiskelin ajalla, kun opinnot siirtyivät etään. Lähiopetuksessa tehtiin enemmän ryhmätöitä ja kuuli enemmän muiden opiskelijan mielipiteitä.
Tietotaidollisesti etäopinnot olivat ihan yhtä hyvät. Miksi laskette rimaa arvostelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Ihan suoraan sanoen tämä "kaikki haluavat" tarkoittaa hyvin usein sitä että sille proffalle on mukavampaa kun voi olla kotona kalsarit jalassa eikä tarvitse vaivautua kampukselle.
Koulusta saa etäopetuksessa joskus esim. samat kieliopin materiaalit itseopiskeltavaksi, ja etäluennon jotka olisi itse aika helposti haettavissa netistä. Oppilaitoksesta saa toki kokeen ja arvostelun ja virallisen näytön, mutta periaatteessa voi olla turhahkoa olla oppilaitoksessa kirjoilla pienemmällä opintotuella, jos opiskelu ei anna kauheasti ekstraa.
Saman oppimisen voisi ehkä saavuttaa etänä koneella ja työkkärin tuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Miten sen nyt ottaa. Oikein hyvä elämä mulla on ollut, vaikka olen 60 vuotta asunut Helsingissä. Ja pääkaupunkiseudulla asuvat niin vanhempani, sisarukseni kuin kaikki ystävänikin. En ole vielä kokenut tarvetta muuttaa Turkuun, Ouluun tai Joensuuhun.
Ei muualla asuminen tarkoita että pitäisi lopulta jäädä muualle. Mutta saa vähän perspektiiviä ja tietää sitten mistä lopulta eniten tykkää.
Onhan se toki mahdollista, että olisinkin viihtynyt erinomaisesti Joensuussa, mutta en edelleenkään kadu sitä, etten ole kokeillut. Viihdyn erinomaisesti pääkaupunkiseudulla ja olen elämääni tyytyväinen täällä. Ja onhan sekin mahdollista, että olisin viihtynyt parhaiten New Yorkissa, Madridissa, Milanossa, Tokiossa, Pekingissä tai vaikka Moskovassa, mutta en ole kokeillut niitäkään asuinpaikkoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä juttu.
Kotiin passivoitunut opiskelija on tulevaisuuden vaikea mielenterveyspotilas.
No siis, monilla on opinnot edenneet jopa paremmin etäopintojen aikana. Ei toki sovi kaikille. Ei etäopinnot automaattisesti tarkoita passiivisuutta vaan myös sitä että asuinpaikan voi valita vapaammin. Voit jäädä läheistesi luo, ei tarvitse lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin.
Tuo on yksinomaan huono juttu nuoren itsenäistymisen kannalta. Ihminen ei kasva ja kehity jos hän on koko ajan vai mukavuusalueellaan eikä joudu tekemään mitään joka vähän jännittää ja pelottaakin.
Ei kuitenkaan ainoa keino ole muuttaa yksin vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan. Itsenäistyä voi ihan hyvin muuttamalla asumaan omilleen kotikaupungissaankin.
Toki sekin on askel mutta on kyllä henkisesti eri asia kun on todella ihan omillaan eikä se lapsuuden koti ja vanhat kuviot ole siinä koko ajan vieressä.
Miten sen nyt ottaa. Oikein hyvä elämä mulla on ollut, vaikka olen 60 vuotta asunut Helsingissä. Ja pääkaupunkiseudulla asuvat niin vanhempani, sisarukseni kuin kaikki ystävänikin. En ole vielä kokenut tarvetta muuttaa Turkuun, Ouluun tai Joensuuhun.
Ei muualla asuminen tarkoita että pitäisi lopulta jäädä muualle. Mutta saa vähän perspektiiviä ja tietää sitten mistä lopulta eniten tykkää.
Onhan se toki mahdollista, että olisinkin viihtynyt erinomaisesti Joensuussa, mutta en edelleenkään kadu sitä, etten ole kokeillut. Viihdyn erinomaisesti pääkaupunkiseudulla ja olen elämääni tyytyväinen täällä. Ja onhan sekin mahdollista, että olisin viihtynyt parhaiten New Yorkissa, Madridissa, Milanossa, Tokiossa, Pekingissä tai vaikka Moskovassa, mutta en ole kokeillut niitäkään asuinpaikkoina.
Tietenkin sinä saat vapaasti jämähtää yhteen paikkaan koko elämäksesi ja sinulla se on toiminut. Mutta jos katsotaan koko nuorien ihmisten isoa joukkoa niin sellainen jämähtäminen tuskin on kokonaisuutena mitenkään kauhean tavoitteellinen asia nuorten henkisen kasvun kannalta.
Pitäisi perustua opiskelijan omaan haluun olla läsnä tai etänä. Sama pätee niihin työntekijöihin jotka voivat tehdä töitä etänä. Nykymaailmaan ei sovi ummehtunut kulttuuri missä ihmiset pakotetaan olemaan fyysisesti paikalla, etenkään jos yksilö itse kokee ettei siitä ole hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Samanlaista se on töissäkin. Koitappa ehdottaa lähiworkshopia yhtään missään, niin yksi valittaa, ettei ole lastenhoitajaa, toinen, että matkustamiseen työpaikalle menee niin pitkä aika, että on etänä, ja kolmas ei sitten vaan ilmesty toimistolle.
Mutta kuluuhan tämä työpäivä AV:lla helpommin etänä kuin toimistolla.
Todennäköisesti teidän lähiworkshopissa ei ole tarpeellista sisältöä. Keskustelu ja lappujen liimaaminen onnistuu etänäkin.
Etäaika on näyttänyt nimenomaan sen, kuinka turhia suurin osa työelämän lähipalavereista on.
Sinä et tietenkään tiedä niiden tarpeellisuudesta mitään. Mutta jos ennakkoasenne on, että ne ovat turhia, niin sitten ne varmaan ovat turhia. Heille, joille "riittää, että tekee omat annetut työt" tuntuu kaikki olevan turhaa.
Workshopit eivät missää tapauksessa ole turhia kaikille osallistujille. Melkein aina sitä sitten muutaman viikon pään mäntyyn hakkaamisen jälkeen ihmetellään, että olisiko pitänyt kokoontua yhteen kasvutusten miettimään asiaa. Keskustelut vaikka noin 8 ihmisen kanssa on tuskaa etänä, kun pitää varmistaa, että kaikki jakavat saman kuvan ja ymmärtävät tilanteen ja seuraavat askeleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin etäopiskelu sopii.
Näin korkeakoulussa opettavana valitettavasti vaan huomaa, että aina ne, jotka haluavat sitä käyttää eivät silti ole niitä, joille se sopii. Eli etäopetusta haluavat niiden, joille se sopii, lisäksi ne, jotka eivät halua että heidän tekemisiään näkee kukaan. Jotka hakuavat samalla katsella netflixiä toisella silmällä.
Ja monien koohdalla on myös totta, että etäopiskelu etenee ”hyvin”, koska me opettajat annamme siitä liian helposti hyviä arvosanoja. Käytännössä opiskelijoiden osaamisen taso on laskenut pandemian aikana. Arvosanat pysyvät hyvinä, koska laskemme kriteerejä.
Vardinkin opintonsa pandemian aikana aloittaneiden kohdalla on myös nyt jo nähtävissä, että käsitys siitä, mitä oppiminen ja osaaminen ovat, ei nousekaan korkeakoulussa sillä tavalla kin sen pitäisi, vaan se jää lukiotasolle. Opiskelijat jotenkin jämähtävät kuvittelemaan, että osaaminen on sitä, että tietää tai ainakin tunnistaa asioita, joista voi sitten googlata lisätietoa. Että joku kaataa sun päälle kaikki faktat, kaiken tiedon, ja se on siinä. Lukiotasolla kai olikin. Mitta korkeakououssa pitäisi nousta tiedon ja osaamisen korkeammille tasoille, joilla tietoa pystytään arvioimaan, analysoimaan ja tuottamaan itse. ja nyt se näyttää jäävän monilta puuttumaan. Varmasti on löydettävissä joku pedagoginen tapa, jolla tämä voidaan etäopetuksesakin korjata, mutta se ei näytä löytyneen vielä - ja kaikkia siihen tähtääviä konsteja, jotka tähän mennessä on keksitty, opiskelijat - ne samat jotka kannattavat etäopetusta - vastustavat kiivaasti.
Pitääkö tästä olla huolissaan? Kyllä pitää.
Opiskelin ajalla, kun opinnot siirtyivät etään. Lähiopetuksessa tehtiin enemmän ryhmätöitä ja kuuli enemmän muiden opiskelijan mielipiteitä.
Tietotaidollisesti etäopinnot olivat ihan yhtä hyvät. Miksi laskette rimaa arvostelussa.
Miksi laskemme rimaa arvostelussa? Koska on pakko:
1) Arvioinnit suoritetaan usein keskiarvokäyrällä, samoin kuin yo-kirjoituksissa: arvosanojen rajat siirtyvät automaattisesti niin että koko ryhmän keskiarvo säilyy samana.
2) jollei noin tee, opiskelijat valittavat, miten heitä stressaa ja ahdistaa ja kela painaa päälle ja kantelevat tiedekunnan opintosihteerille, joka tulee kyselemään että etkö nyt opettajana voisi olla vähän joustavampi. ja toki sinä opettajana voit itseksesi miettiä, että ”niin mitta nämä olivat ne osaamiskriteerit jotka opiskelijiat vielä 3 vuotta sitten helposti saavuttivat, eli eikö nämä opiskelijat voisi ottaa hommaa vähän enemmän tosissaan” - mutta se on ajankäytöllisesti ihan turhaa, eikä johda mihinkäään muuhun kuin ylimääräiseen palkattomaan työhön kaikille. Koska oikeasti mun palkasta/työajasta vain 15% on osoitettu opetukseen ja siihen menee nyt jo yli 50%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pari perheellistä tuttua, jotka ovat koronan aikana aloittaneet opiskelut ja ovat sanoneet, että eivät todellakaan odota innolla sitä, että tulee pakollista lähiopetusta, koska perhe-elämä sujuu niin paljon paremmin kun ei tarvi erikseen lähteä luennoille.
Nuorten kohdalla etäopetus voi sitten sopia tai ei. Jotkut ihan varmasti joutuvat sen vuoksi eristyksiin, jos eivät ole muutenkaan kovin sosiaalisia ja kaipaisivat siihen jonkun ulkopuolisen sysäyksen. Toiset taas löytävät sen itselleen sopivan opiskelijaelämän, vaikka ei livenä ketään tapaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Se on vähän hankalampaa jos yksi opiskelija on etänä kotipaikkakunnallaan A, toinen etänä paikassa B ja kolmas sitten siellä opiskelupaikkakunnalla.
Vapaa-aikaa voi viettää livenä niiden kanssa, jotka ovat samalla paikkakunnalla, ja kauempana oleviin voi sitten pitää tarvittaessa yhteyttä muuten. Itsellänikin oli Suomessa ja USA:ssa eri kaveripiiri, aika luonnollisesti. Jos olet paikkakunnalla A, vietät vapaa-aikaa toisten paikkakunnalla A olevien kanssa, eikö? Ja jos paikkakunta A ei miellytä, voit muuttaa paikkakunnalle B tai C, tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Se on vähän hankalampaa jos yksi opiskelija on etänä kotipaikkakunnallaan A, toinen etänä paikassa B ja kolmas sitten siellä opiskelupaikkakunnalla.
Tähän se on kuitenkin menossa. AMK:t tarjosivat monimuoto- ja verkkototeutuksia jo ennen koronaa, ja tahti kiihtyy vaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi perustua opiskelijan omaan haluun olla läsnä tai etänä. Sama pätee niihin työntekijöihin jotka voivat tehdä töitä etänä. Nykymaailmaan ei sovi ummehtunut kulttuuri missä ihmiset pakotetaan olemaan fyysisesti paikalla, etenkään jos yksilö itse kokee ettei siitä ole hyötyä.
Yksilön kokemuksilla ei yritysmaailmassa pitäisi niin ilakoida. Tulos merkkaa.
Mittarit paikalleen, kaksi ryhmää tekemään samankaltaista työtä. Toinen pakotettuna (osittaiseen) lähityöhön, toinen vapaammin etänä. Vuoden päästä katsotaan tulokset oheisdatan kera (läsnäoloaste). Helppo asetelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että nykyään on yhä enemmän mahdollisuuksia tehdä etäopintoja. Itse kävin aikuislukion, kokonaan etänä, sitä ennen amis jäi kesken sosiaalisten haasteiden vuoksi. Oli ehdottomasti oikea valinta ja opiskelun tahdin sai määrätä itse. Nyt opiskelen yliopistossa tietojenkäsittelytieteitä ja tällä alalla onneksi saa tehdä valtaosan opinnoista etänä. Sopii itselleni tosi hyvin, kun olen arka ja ujo persoona ja saan osaamisestani parhaiten kaiken irti yksin kotona koneella tehdessä. Lähiopetuksessa en pysty keskittymään kunnolla ja minun on paljon helpompi puhua muille puhelussa/videopuhelussa kuin kasvotusten. En koe, että tämä yhtään heikentäisi osaamistani vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Samanlaista se on töissäkin. Koitappa ehdottaa lähiworkshopia yhtään missään, niin yksi valittaa, ettei ole lastenhoitajaa, toinen, että matkustamiseen työpaikalle menee niin pitkä aika, että on etänä, ja kolmas ei sitten vaan ilmesty toimistolle.
Mutta kuluuhan tämä työpäivä AV:lla helpommin etänä kuin toimistolla.
Todennäköisesti teidän lähiworkshopissa ei ole tarpeellista sisältöä. Keskustelu ja lappujen liimaaminen onnistuu etänäkin.
Etäaika on näyttänyt nimenomaan sen, kuinka turhia suurin osa työelämän lähipalavereista on.
Sinä et tietenkään tiedä niiden tarpeellisuudesta mitään. Mutta jos ennakkoasenne on, että ne ovat turhia, niin sitten ne varmaan ovat turhia. Heille, joille "riittää, että tekee omat annetut työt" tuntuu kaikki olevan turhaa.
Workshopit eivät missää tapauksessa ole turhia kaikille osallistujille. Melkein aina sitä sitten muutaman viikon pään mäntyyn hakkaamisen jälkeen ihmetellään, että olisiko pitänyt kokoontua yhteen kasvutusten miettimään asiaa. Keskustelut vaikka noin 8 ihmisen kanssa on tuskaa etänä, kun pitää varmistaa, että kaikki jakavat saman kuvan ja ymmärtävät tilanteen ja seuraavat askeleet.
Niin, sinähän olet jälleen kerran av-palstalla se ainoa, joka on korkeakoulutettu ja käy töissä?
Minä olen ollut kymmenissä ja sadoissa lähi- ja etäworkshopeissa. Molemmissa on ollut sekä hyviä että huonoja. Hyvä lähiworkshop on parempi kuin hyvä etäworkshop, mutta huono lähiworkshop on vielä huonompi kuin huono etäworkshop.
Minun asenteeni työelämässä ei todellakaan ole "kunhan tekee omat työt, se riittää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen aikuinen joka aloitti nyt yliopisto opiskelut syksyllä.
Etäopiskelu on mahtavaa! Ja niille jotka on huolissaan, kyllä ne nuoret näyttää bileporukoissaan pörräävän siinä missä ennenkuin ja ne jotka haluaa verkstoitua voi käydä tapahtumissa ym.
Ja tosiaan, opiskelu ei vaadi pakkomuuttoa ylihintaiseen itsemurhayksiöön. Voisiko esim soluasunnot tulla takaisin, opiskelijoille jotka haluaa joustavasti etäillä ja välillä piipahtaa opiskelutapahtumissa ym?
Se on vähän hankalampaa jos yksi opiskelija on etänä kotipaikkakunnallaan A, toinen etänä paikassa B ja kolmas sitten siellä opiskelupaikkakunnalla.
Vapaa-aikaa voi viettää livenä niiden kanssa, jotka ovat samalla paikkakunnalla, ja kauempana oleviin voi sitten pitää tarvittaessa yhteyttä muuten. Itsellänikin oli Suomessa ja USA:ssa eri kaveripiiri, aika luonnollisesti. Jos olet paikkakunnalla A, vietät vapaa-aikaa toisten paikkakunnalla A olevien kanssa, eikö? Ja jos paikkakunta A ei miellytä, voit muuttaa paikkakunnalle B tai C, tms.
Puhe oli nyt siitä millaista opiskelijaelämää samaa alaa opiskelevat tai samalla paikkakunnalla opiskelevat voivat keskenään viettää, ei siitä miten ihmiset voivat yleisesti tavata.
On ihan selvää että jos saman alan opiskelujat ovat hajallaan kuka missäkin, ei voi millään syntyä sellaista yhteistä vapaa-ajan viettoa heidän kesken kun syntyy silloin jos kaikki asuvat samalla paikkakunnalla.
Ainakin minulla on ihan se ammatillinen identiteetti ja ammatilliset verkostot perustuneet todella vahvasti siellä opiskeluaikana syntyneisiin tuttavuuksiin. Ja näitä ei olisi mitenkään muodostunut siinä mitassa jos olisin ollut vain ruudun takana kotipaikkakunnallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi perustua opiskelijan omaan haluun olla läsnä tai etänä. Sama pätee niihin työntekijöihin jotka voivat tehdä töitä etänä. Nykymaailmaan ei sovi ummehtunut kulttuuri missä ihmiset pakotetaan olemaan fyysisesti paikalla, etenkään jos yksilö itse kokee ettei siitä ole hyötyä.
Yksilön kokemuksilla ei yritysmaailmassa pitäisi niin ilakoida. Tulos merkkaa.
Mittarit paikalleen, kaksi ryhmää tekemään samankaltaista työtä. Toinen pakotettuna (osittaiseen) lähityöhön, toinen vapaammin etänä. Vuoden päästä katsotaan tulokset oheisdatan kera (läsnäoloaste). Helppo asetelma.
Samanlainen testiasetelma on mahdollista opiskelussakin. Pidetään kurssi, joka tarjoaa lähiopetusta sekä etäopetusta. Ilmottautumisvaiheessa jaetaan ilmottautujat halunsa mukaan joko etäryhmään tai lähiryhmään. Läsnäoloista kaikessa pidetään kirjaa.
Kurssin päätyttyä on helppo katsoa löytyykö kurssimenestyksen ja tiettyyn ryhmään kuuluvuuden väliltä selkeää korrelaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on hyvä juttu. Eivät kaikki opiskelijat ole edes nuoria. Osalla on jo perheet ja omistusasunto.
Tämä!
Palasin itse opintojen pariin viime syksynä, opiskelen siis parhaillaan ensimmäistä vuotta uutta tutkintoa monimuotona. Koulutuksemme tapahtuu täysin etänä ja suurimmalle osalle ryhmäläisistämme tämä onkin ainoa mahdollinen vaihtoehto nykyisessä elämäntilanteessaan. Useimmilla on työpaikat, perheet ja kaikki muut "aikuiselämän velvollisuudet" siinä ohessa hoidettavana, tähän yhtälöön lähiopintojen sovittaminen olisi käytännössä mahdotonta.
Kuten jo todettu, kaikille tämä opiskelutapa ei toki sovi. Aikuisen ihmisen kuitenkin olettaisi jo hakuvaiheessa tiedostavan, mikä omalla kohdalla olisi se järkevin malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelemassa ja monia kursseja on siirretty etään koska "kaikki haluavat". Ei siinä ole helppo olla yksin viittamassa ja vaatimassa lähiopetusta itselle.
Samanlaista se on töissäkin. Koitappa ehdottaa lähiworkshopia yhtään missään, niin yksi valittaa, ettei ole lastenhoitajaa, toinen, että matkustamiseen työpaikalle menee niin pitkä aika, että on etänä, ja kolmas ei sitten vaan ilmesty toimistolle.
Mutta kuluuhan tämä työpäivä AV:lla helpommin etänä kuin toimistolla.
Todennäköisesti teidän lähiworkshopissa ei ole tarpeellista sisältöä. Keskustelu ja lappujen liimaaminen onnistuu etänäkin.
Etäaika on näyttänyt nimenomaan sen, kuinka turhia suurin osa työelämän lähipalavereista on.
Sinä et tietenkään tiedä niiden tarpeellisuudesta mitään. Mutta jos ennakkoasenne on, että ne ovat turhia, niin sitten ne varmaan ovat turhia. Heille, joille "riittää, että tekee omat annetut työt" tuntuu kaikki olevan turhaa.
Workshopit eivät missää tapauksessa ole turhia kaikille osallistujille. Melkein aina sitä sitten muutaman viikon pään mäntyyn hakkaamisen jälkeen ihmetellään, että olisiko pitänyt kokoontua yhteen kasvutusten miettimään asiaa. Keskustelut vaikka noin 8 ihmisen kanssa on tuskaa etänä, kun pitää varmistaa, että kaikki jakavat saman kuvan ja ymmärtävät tilanteen ja seuraavat askeleet.
Niin, sinähän olet jälleen kerran av-palstalla se ainoa, joka on korkeakoulutettu ja käy töissä?
Minä olen ollut kymmenissä ja sadoissa lähi- ja etäworkshopeissa. Molemmissa on ollut sekä hyviä että huonoja. Hyvä lähiworkshop on parempi kuin hyvä etäworkshop, mutta huono lähiworkshop on vielä huonompi kuin huono etäworkshop.
Minun asenteeni työelämässä ei todellakaan ole "kunhan tekee omat työt, se riittää".
Itsehän sinä kerrot totuuksia, kuika toisten workshopit ovat todennäköisesti turhia ja kuinka keskustalla voi etänäkin. Älä itse ylennä itseäsi kaiken asiantuntijaksi.
En viitannut sinun olevan "kunhan tekee omat työt" -henkilö. En tiedä tippaakaan, miten töitäsi teet tai mitä töitä edes. Valitettavasti oman työn sankareihin törmää silti aika usein.
Mutta. Kirjoitin, että nykyään worshopeihin ei saa porukkaa työn kannalta täysin epärelevanteilla perusteilla, kuten lastenhoito, työmatkan pituus, jne. tai sitten ei vaan tulla. Meillä porukka osaa kylklä sanoa, jos pitävät kokousta turhana. Sanovatkin. Mutta kun kaikki eivät enää viitsi tulla edes sinänsä tarpeellisiin (tarpeellinen = joku pitää selkeästi tarpeellisena) lähikokouksiin tms.
Olen lisäksi eri mieltä, että huono lähiworkshop on huonompi kuin huono etäworkshop. Huonon tapahtuman jälkeen esimerkiksi puihaan kasvotusten paljon helpommin, mikä oli huonoa ja tehdään tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Etämaailmassa, kun punaista luuria painetaan, niin se on monesti siinä. Viestittelemällä voidaan jotain yrittää, mutta se ei _minun kokemuksieni_ mukaan toimi ollenkaan niin hyvin kuin kasvotusten.
Ei muualla asuminen tarkoita että pitäisi lopulta jäädä muualle. Mutta saa vähän perspektiiviä ja tietää sitten mistä lopulta eniten tykkää.