Äitipuolilta vaaditaan ihan helvetin paljon enemmän
kuin biologiselta vanhemmalta.
Äitipuolen pitäisi hyväksyä kaikki ja rakastaa kaikkea mutta saa osakseen pelkkää ilkeilyä ja venkoilua.
Ihan sama, mitä äitipuoli tekee, aina se on väärin. Jos rakastaa miehen lasta; puuttuu asiaan, mikä ei äitipuolelle kuulu. Jos ei rakasta on hirviö.
Kommentit (4)
olen kokenut tuon ja kaiken huipuksi paskaa sataa niskaan vielä vuosien päästä.
niinsanotusti.
Meitä on viisi sisarusta ja meidän "rakkaalla äitipuolella" on ollut _aina_ asenne että hänen lapset ja miehen (meidän isän) kakarat. Ollaan syvältä anuksesta jos soitellaan isällemme paljon ja samasta paikasta jos ei soiteta. Jos käydään usein, olemme hirveitä rasitteita ja jos ei käydä niin ei välitetä kenestäkään.
Minua "äitipuoli" suorastaan vihaa, koska olen alkanut sanomaan hänelle vastaan ja samalla äänensävyllä mitä hän käyttää minulle puhuessaan. Tästähän riemu on revennyt. Lapsia minä en hänen mielestään saisi ikinä tehdä, koska olen tälläinen kettumainen kakara.
Ah. Niin, melkein unohtui. Meidän isämme pitäisi kohdella hänen lapsia ja lapsenlapsia kuin omiaan, mutta esimerkiksi isoveljeni luona isä ei saisi käydä lapsenlastaan katsomassa ollenkaan.
Meitä on moneen junaan. Jos ko. nainen olisi aikoinaan pysynyt paikallaan, ei tätä tilannetta olisi. Varmaan ollut joskus mukavakin ihminen, mutta riivinraudaksi moni häntä nykyään sanoo.
kuin biologiselta vanhemmalta.
Äitipuolen pitäisi hyväksyä kaikki ja rakastaa kaikkea mutta saa osakseen pelkkää ilkeilyä ja venkoilua.
Ihan sama, mitä äitipuoli tekee, aina se on väärin. Jos rakastaa miehen lasta; puuttuu asiaan, mikä ei äitipuolelle kuulu. Jos ei rakasta on hirviö.
oli 15- vuotiaani kanssa. Yritän neuvoa opiskelun jatkopaikan suhteen, asia ei mulle kuulu. Kun en puuttunut Opo soittaa koulusta miksi en neuvonut.
Kun sanoin ettei voi muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan pilasin hänen elämänsä.
Kun sitten kuitenki päädyimme siihen että muuttaa, en välittänyt kun en joka viikko lähettänyt rahaa ja suostunut maksamaan kaikkia laskuja ja hakemaan milloin mistäkin. (No hain kyllä pitkin hampain aina lopulta)
Lapsia on rakastettava, vaikka ne olisi syntyneet kuinka vaikeiksi. Eikä lapset isommin kiittele tai ole kiitollisia, lähinnä kaikki aika menee uhmatessa.
Ja parisuhde voi olla huono ydinperheessäkin, jolloin tuollaisia valtataisteluja käydään sielläkin.
Ei tuo ole mikään uusperhekysymys, vaan ihan yleistä ihmissuhdejuttua.