Miten pienen lapsen äidille sanotaan kohteliaasti:

Etkö voi vain ruveta puhumaan jostain muusta? Eivät minun juttuni ainakaan pelkästään lapsiin rajoitu, vaikka pienten lasten äiti olenkin.

Puheenaiheenvaihto nääs. Lapsi kohta jo vuoden ikäinen, jatkuukohan tämä pitkäänkin? Tämän ystävyyssuhteen viestintä on muuttunut todella yksipuoliseksi.

jotta toinenkin jaksaa niistä puhua.

Ai minunko syytä se onkin? Minä olen niin tylsä, että toinen ei voi puhua mitään muuta, kuin aina vaan niitä samoja juttuja.



Ihme hormonihirmuja täällä taas...

pienen lapsen äidin pitäisi tajuta, ettei lapsetonta ystävää ehkä kiinnosta kaikki lapsiin liittyvät jutut.

On huolestuttavaa, jos äidillä elämä rajoittuu pelkkiin kakkavaippoihin, eikä muusta enää osata puhua. Tietenkin jos kaveri jauhaa vain bilettämisestä/juomisesta, niin ajatusmaailmat ei ehkä enää oikein kohtaa.

Tuumattiin, että toki on äitienkin kyettävä keskustelemaan muustakin kuin lapsistaan. Silti lapsettomien on kyettävä kuuntelemaan lapsiasioita. Näin siis jos ystävyys halutaan säilyttää, ja näin siksi että tulee osoittaa kiinnostusta toisen elämään.



Minulla on nyt pieni vauva, joka täyttää päiväni vaipoilla ja pyykillä ja soseilla ja tisseillä ja pulautuksilla ja röyhtäytyksillä ja nukuttamisella ja kantoliinoilla.. Olen niin siinä äitijunassa, että välillä on vaikea erkaantua lapsiasioista. Erityisesti näin on, jos lapsi on paikalla kun juttelen, koska hän tarvitsee jatkuvaa huomioimista vielä tässä iässä, koko ajan ajatus keskeytyy. Yritän kuitenkin tosi kovasti keskittyä toisen elämässä tärkeisiin asioihin ja puhua muustakin.

Ihan biologisista seikoista johtuen pieni lapsi on äitinsä elämän keskipisteenä varmistaakseen eloonjääntinsä. Sori. Kyseessä on siis sinä vs. evoluutio. Aika kova mimmi olet, jos päihität miljoonien vuosien geeniperimän. Good luck. ; )



P.S. Kyllä se äiti pikkuhiljaa alkaa kiinnostua muustakin, kun lapis kasvaa ja ensihuuma/järkytys/mullistus hieman hellittää.



Suhtaudu kaveriisi kuin vastarakastuneeseen, sillä sitä hän on. Omaan lapseensa rakastuu aivan palavasti ja totaalisesti, ihan kuin ensirakkauteensa teinihormoonihuuruissaan. Erotuksena se, että rakkaus lapseen ei kuole eikä muutu vähemmän palavaksi.

lapsettomat ihmiset eivät puhuisi muusta kuin jostain juomisesta, naimisesta ja biletyksestä? En ymmärrä...



Kertokaa nyt siis, miten olisi parasta sanoa, ettei lapsen äiti loukkantuisi siitä, ettei hänen lapsensa jonkun mielestä olekaan niin hirveän kiinostava? Eli siis yhtä kiinnostava, kuin moni muukin asia.

jos sinäkään et kiinnostu minun asioistani? Yksi lapseton tuttava esim. jauhaa jatkuvasti koirastaan. Hoh hoijaa.



Kyllä me kuitenkin juttuun tulemme. Hän kuuntelee minun lapsijuttuni ja minä hänen koirajuttunsa, ja loppuajan voimme jutella vaikka säästä.

siinä ystävykset tapasivat ja toisella oli vauva.



Äiti oli aivan lumoissaan vauvastaan, ystävätär oli kiusaantuneen oloinen kun ei jaksanut kaikesta innostua mitä äiti höpötti silmät onnesta kiiluen.



Ajattelin että olinko minä lasteni pikkulapsiaikaan samanlainen kuin tuo pienokaisestaan onnellinen äiti, ilmeisesti olin.



Ei sitä ymmärrä eikä tajua ellei vastapuolella ole rohkeutta sanoa suoraan niin on vauvansa lumoissa.

lapsettomat ihmiset eivät puhuisi muusta kuin jostain juomisesta, naimisesta ja biletyksestä? En ymmärrä...

Jotkut kaverini oikeasti puhuvat tuohon tyyliin. Eivät toki ne oikeat ystävät, mutta kavereina on semmoisiakin, ja niiden kanssa en enää osaa oikein rupatella.

Kertokaa nyt siis, miten olisi parasta sanoa, ettei lapsen äiti loukkantuisi siitä, ettei hänen lapsensa jonkun mielestä olekaan niin hirveän kiinostava? Eli siis yhtä kiinnostava, kuin moni muukin asia.

No ei ainakaan noin. :) Jospa sanot vaikka, että sinulla (lapsettomana?) ei ole mitään lisättävää tähän keskusteluun, ja olet siksi niin jäävi puhumaan siitä. Että osaisit paremmin rupatella jostain mikä on teille molemmille yhteistä.

Taitaa sitten olla liian vaikea kysymys tälle palstalle.

Taitaa sitten olla liian vaikea kysymys tälle palstalle.

sähän kaveris parhaitn tunnet!!

Mut ei ainakaan tuoreelle äidille mee sanoon et hei voitasko puhuu jostain muusta kun sun mukulasta, mua ei kiinnosta. Tai et sun lapses on yhdentekevä, yhtäkiinnostava kuin joku mikälie toinen asia

vaihdat ehkäpä sen aiheen ihan itse johonkin toiseen yhteiseen mielekkääseen aiheeseen tai yrität ainakin

Ymmärrän kyllä, että pienen lapsen äidillä on erilainen elämäntilanne kuin ennen. Mutta kyllä jonkinlainen vastavuoroisuus olisi paikallaan, ei sitä nyt kaikkea tarvitse sietää.

sähän kaveris parhaitn tunnet!!



Mut ei ainakaan tuoreelle äidille mee sanoon et hei voitasko puhuu jostain muusta kun sun mukulasta, mua ei kiinnosta. Tai et sun lapses on yhdentekevä, yhtäkiinnostava kuin joku mikälie toinen asia



vaihdat ehkäpä sen aiheen ihan itse johonkin toiseen yhteiseen mielekkääseen aiheeseen tai yrität ainakin

[/quote]

Loukkantuuko pienen lapsen äiti heti, jos on jokin yhtä kiinnostava asia, kuin se lapsi? Melkoisen itsekeskeistä...

olen sanonut mun lapsettomille kaverille että saa kyllä sanoa jos ei kiinnosta. ja monesti pyytelen anteeksi ja sanon että sori ei varmaan hirveesti kiinnosta. mut se on vaan tosiasia et jos oot kotona lapses kanssa päivät pitkät niin se on sun elämä ja kyllä mun kaverit ainaki ymmärtää... näin siis lähinnä lapsen ekan vuoden aikana.



ja nätisti voi vaan vaihtaa aina puheenaihetta, tai sanoa että eipä ole paljon kokemusta tms. kyllä mua vvälillä kyllästyttää itteänikin olla mammakavereiden kanssa jos puhutaan vaan lapsista. mutta onneks on muitakin aiheita.



ite oon nyt toista kertaa raskaana vähä yli 1kk la:han ja alkaa itellä olla taas jutut niin vauva sitä ja tätä että piti ihan mieheltäki kysyä että joko tulee jutut korvista mutta ku se vaan pyörii tuolla päässä niin ettei meinaa muuta pystyä ajattelemaan... semmosta se on.

Etkö osaa olla kohtelias muita ihmisiä kohtaan riippumatta heidän elämäntilanteestaan, iästään, sukupuolestaan, ties mistä? Sääli, jos et oppinut kotonasi muiden huomioonottamista ja käytöstapoja. Jos ehdottomasti et kestä tuoreen äidin puheita, sano ensin jotain ystävällistä hänen lapsestaan tai äitiydestään ja kerro sitten asioista, jotka kiinnostavat sinua. Älä sano, että "nämä lapsijutut eivät oikein kiinnosta" sinua.

Ei mulla vaan ollut esikoisen vauva aikana vaikeuksia keskittyä muihin asioihin. Minä se itse aina vaihdoin puheenaihetta, jos joku lapseton tai lapsellinen kaveri alkoi kyselemään(varmaankin vain kohteliaisuudesta) vauvasta ja vauvaperheen arjesta.

Ei olisi vähempää kiinnostanut puhua vauvoista, kun oli vihdoinkin päässyt vähäksi aikaa ihmisten ilmoille!

Etkö osaa olla kohtelias muita ihmisiä kohtaan riippumatta heidän elämäntilanteestaan, iästään, sukupuolestaan, ties mistä? Sääli, jos et oppinut kotonasi muiden huomioonottamista ja käytöstapoja. Jos ehdottomasti et kestä tuoreen äidin puheita, sano ensin jotain ystävällistä hänen lapsestaan tai äitiydestään ja kerro sitten asioista, jotka kiinnostavat sinua. Älä sano, että "nämä lapsijutut eivät oikein kiinnosta" sinua.

Niinpä justiinsa... Mistä keksit, että en olisi kohtelias? Olen siis lähes vuoden ajan jo ollut kiinnostunut ystäväni lapsesta ja kaikesta mahdollisesta muusta hommasta, mikä nyt ikinä tähän lapsiprojektiin liittyy. Luullakseni olen ollut aivan liiankin ystävällinen, ystäväni ei ole osoittanut mitään merkkiä siitä, että jutut joskus ehkä vaihtuisivat joksikin muuksikin, vaan jatkaa aina vaan samaa rataa. Koska asia on alkanut vähitellen jo kyllästyttää minua, niin halusin vastauksia, että miten asiaan ehkä saisi muutosta.

Tosiaankaan minussa ei ole kaikki syy tässä asiassa. Outoa vaan itsellesi.