Lue keskustelun säännöt.
Epäitsekkyys on yksi viehättävimmistä ja ihailtavimmista piirteistä ihmisessä
10.04.2022 |
Ja on ollut hirveää huomata, miten vähän epäitsekkäitä ihmisiä nykyään on.
Aion katkaista taas 2, ehkä jopa 3 ihmissuhdetta vain siksi, että en kerta kaikkiaan siedä itsekkyyttä. On käsittämätöntä, miten itsekkäitä jotkut ihmiset voi olla. Ottavat itselleen kyllä kaiken, mitä irti saavat, mutta vastavuoroisesti eivät anna muille yhtään mitään. Sellaista on kuvottavaa seurata, joten päätin, että en seuraa.
Miten te muut suhtaudutte itsekkyyteen ja itsekkäisiin ihmisiin lähellänne?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
Monellakin tavalla, epäitsekkyys tulee mulla selkärangasta (miesystäväni sanoin). Voin sanoa, että on suorastaan hyväksikäytetty olo, kun on selvinnyt, että se ei ole laisinkaan vastavuoroista. Olen antanut näillekin ihmisille todella paljon apua, tukea, kannustusta, aina kuunnellut ja lohduttanut, auttanut konkreettisesti ja myös aina tarjonnut apua, kun toisilla vaikeaa. Pitänyt ties mitä kutsuja ja nekin lopetin, kun huomasin ihmisten muuttuvan röyhkeiksi;
nämä tietyt alkoivat tulla myöhässä (ja humalassa), väleissä jo kyselivät koska taas saa tulla syömään sun tekemiä ruokia. Lopulta pitivät itsestäänselvänä. Itse eivät koskaan nosta tikkua ristiin ja nyt, kun perheellämme on kriisi, on sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" ollut osuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
Monellakin tavalla, epäitsekkyys tulee mulla selkärangasta (miesystäväni sanoin). Voin sanoa, että on suorastaan hyväksikäytetty olo, kun on selvinnyt, että se ei ole laisinkaan vastavuoroista. Olen antanut näillekin ihmisille todella paljon apua, tukea, kannustusta, aina kuunnellut ja lohduttanut, auttanut konkreettisesti ja myös aina tarjonnut apua, kun toisilla vaikeaa. Pitänyt ties mitä kutsuja ja nekin lopetin, kun huomasin ihmisten muuttuvan röyhkeiksi;
nämä tietyt alkoivat tulla myöhässä (ja humalassa), väleissä jo kyselivät koska taas saa tulla syömään sun tekemiä ruokia. Lopulta pitivät itsestäänselvänä. Itse eivät koskaan nosta tikkua ristiin ja nyt, kun perheellämme on kriisi, on sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" ollut osuva.
Sinun tarvitsee opetella tervettä itsekkyyttä. Itse annan muille asioita vain niin, ettei minun tarvitse jälkikäteen katua.
Tasapaino on paras. Sellainenkin ihminen on raskasta seuraa, joka on ihan koko ajan auttamassa, tukemassa, antamassa muille. Se voi tukahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
Monellakin tavalla, epäitsekkyys tulee mulla selkärangasta (miesystäväni sanoin). Voin sanoa, että on suorastaan hyväksikäytetty olo, kun on selvinnyt, että se ei ole laisinkaan vastavuoroista. Olen antanut näillekin ihmisille todella paljon apua, tukea, kannustusta, aina kuunnellut ja lohduttanut, auttanut konkreettisesti ja myös aina tarjonnut apua, kun toisilla vaikeaa. Pitänyt ties mitä kutsuja ja nekin lopetin, kun huomasin ihmisten muuttuvan röyhkeiksi;
nämä tietyt alkoivat tulla myöhässä (ja humalassa), väleissä jo kyselivät koska taas saa tulla syömään sun tekemiä ruokia. Lopulta pitivät itsestäänselvänä. Itse eivät koskaan nosta tikkua ristiin ja nyt, kun perheellämme on kriisi, on sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" ollut osuva.Sinun tarvitsee opetella tervettä itsekkyyttä. Itse annan muille asioita vain niin, ettei minun tarvitse jälkikäteen katua.
Osaan olla kyllä terveellä tavalla itsekäs. En ole mikään ns.palvelija-uhriutujatyyppi ja tuolle seuraavalle kommentoijalle voin heti todeta, että en ole "aina auttamassa".
Epäitsekkyys on paradoksi. Jokainen on itsekäs. Ihminen on vain yliajattelevana lajina alkanut kehitellä päässään kuvaa ihanneihmisestä, jonka ominaisuuksiin liitetään mm. juuri epäitsekkyys. Todellisuudessa sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei haluaisi yhtään mitään itselleen antaessaan muille hyvää. Koska myös se henkinen nautinto, jonka koet tehdessäsi muille hyvää, on jotain, mitä _itse_ teostasi saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Ymmärrän niin hyvin! Välillä ihmettelen eikö joillain ihmisillä ole peruskäytöstapoja edes. Juuri kuvaamassasi tilanteessa olisi itsestään selvää osoittaa kiitosta konkreettisestikin. En itsekään ikinä kehtaisi toimia noin, kuten tuo kissojen omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Sinäkin olet itsekäs, koska halusit palkinnon siitä, että autoit toista.
Kun avasin ketjun, niin ajattelin heti omaa aviomiestäni. Hän oikeasti haluaa toisille hyvää, on epäitsekäs ja ahneus loistaa poissaolollaan. Harvinen ihminen. Olemme olleet yhdessä 10v.
Sitten tajusin, että hänen exänsä on varmaan toista mieltä. Hänelle päin ei epäitsekkyys näy.
Emme edes voi olla epäitsekkäitä joka suuntiin, ja vielä samalla pitää huokta omasta itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Ymmärrän niin hyvin! Välillä ihmettelen eikö joillain ihmisillä ole peruskäytöstapoja edes. Juuri kuvaamassasi tilanteessa olisi itsestään selvää osoittaa kiitosta konkreettisestikin. En itsekään ikinä kehtaisi toimia noin, kuten tuo kissojen omistaja.
Jep, ihan täysin itsestään selvää.
Voi vaan miettiä mitä olisi maksanut 6 päivää kissojen hoitopaikassa jos olisi käyttänyt jonkin yrityksen palveluja. Jotkut ihmiset vaan ovat täysin ilman käytöstapoja. Oma vika tietty, että suostuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
Monellakin tavalla, epäitsekkyys tulee mulla selkärangasta (miesystäväni sanoin). Voin sanoa, että on suorastaan hyväksikäytetty olo, kun on selvinnyt, että se ei ole laisinkaan vastavuoroista. Olen antanut näillekin ihmisille todella paljon apua, tukea, kannustusta, aina kuunnellut ja lohduttanut, auttanut konkreettisesti ja myös aina tarjonnut apua, kun toisilla vaikeaa. Pitänyt ties mitä kutsuja ja nekin lopetin, kun huomasin ihmisten muuttuvan röyhkeiksi;
nämä tietyt alkoivat tulla myöhässä (ja humalassa), väleissä jo kyselivät koska taas saa tulla syömään sun tekemiä ruokia. Lopulta pitivät itsestäänselvänä. Itse eivät koskaan nosta tikkua ristiin ja nyt, kun perheellämme on kriisi, on sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" ollut osuva.
Olen myös huomannut, että ihmissuhteilla on tapana vinoutua. Olen todennut, että suostumalla ystävällisesti muiden ehdotuksiin ja menoihin luon töissä vain pahan puhumista itseäni kohtaan. En muka tee tarpeeksi tai ole muiden kanssa tarpeeksi. Todellisuudessa eivät suostu minun ehdottamiini menoihin. Kohtelevat kuin palvelijana. Nykyään jätän välillä suostumatta ehdotuksiin ja siinäpä voivat tuohtua mutta kerrankin aiheesta. Silti itse ovat tilanteen aiheuttaneet, kun eivät ole ehdotuksia huomioineet.
Ehdotusten sisällöstä ei ole edes ollut aina kyse, ovat vain alkaneet pomottaa, etteivät muka voi suostua, kun minä ehdotan. Onneksi pääsen tekemään itse haluamiani asioita.
Ehkä joillain vain on käsitys, että muiden täytyy loputtomiin suostua. Valitsevat jotkut, joiden pitäisi nöyristellä heitä loputtomasti ja lisäksi välillä pyytävät muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys on paradoksi. Jokainen on itsekäs. Ihminen on vain yliajattelevana lajina alkanut kehitellä päässään kuvaa ihanneihmisestä, jonka ominaisuuksiin liitetään mm. juuri epäitsekkyys. Todellisuudessa sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei haluaisi yhtään mitään itselleen antaessaan muille hyvää. Koska myös se henkinen nautinto, jonka koet tehdessäsi muille hyvää, on jotain, mitä _itse_ teostasi saat.
Itsestään selvää tämä filosofointisi, totta kai mulle(kin) tulee hyvä olo toisten auttamisesta, yllättämisestä ynnä muuta. En kuitenkaan elä niin sanotusti ego edellä, mun ei tarvitse huudella somessa, että katsokaa mitä hyvää olen tällä kertaa tehnyt tmv. Enkä siis myöskään auta ego edellä. Teen vapaaehtoistyötä eikä suurin osa edes tiedä siitä. Ei ole tarvetta huudella auttamisistani. Tässä ketjussa joku kysyi sitä.
Ehkä pitäisi itsekkyyden lisäksi puhua toisten ihmisten röyhkeydestä myös.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Ajattelemattomuus ja ymmärtämättömyys eivät ole itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
Monellakin tavalla, epäitsekkyys tulee mulla selkärangasta (miesystäväni sanoin). Voin sanoa, että on suorastaan hyväksikäytetty olo, kun on selvinnyt, että se ei ole laisinkaan vastavuoroista. Olen antanut näillekin ihmisille todella paljon apua, tukea, kannustusta, aina kuunnellut ja lohduttanut, auttanut konkreettisesti ja myös aina tarjonnut apua, kun toisilla vaikeaa. Pitänyt ties mitä kutsuja ja nekin lopetin, kun huomasin ihmisten muuttuvan röyhkeiksi;
nämä tietyt alkoivat tulla myöhässä (ja humalassa), väleissä jo kyselivät koska taas saa tulla syömään sun tekemiä ruokia. Lopulta pitivät itsestäänselvänä. Itse eivät koskaan nosta tikkua ristiin ja nyt, kun perheellämme on kriisi, on sanonta "hädässä ystävä tunnetaan" ollut osuva.Olen myös huomannut, että ihmissuhteilla on tapana vinoutua. Olen todennut, että suostumalla ystävällisesti muiden ehdotuksiin ja menoihin luon töissä vain pahan puhumista itseäni kohtaan. En muka tee tarpeeksi tai ole muiden kanssa tarpeeksi. Todellisuudessa eivät suostu minun ehdottamiini menoihin. Kohtelevat kuin palvelijana. Nykyään jätän välillä suostumatta ehdotuksiin ja siinäpä voivat tuohtua mutta kerrankin aiheesta. Silti itse ovat tilanteen aiheuttaneet, kun eivät ole ehdotuksia huomioineet.
Ehdotusten sisällöstä ei ole edes ollut aina kyse, ovat vain alkaneet pomottaa, etteivät muka voi suostua, kun minä ehdotan. Onneksi pääsen tekemään itse haluamiani asioita.
Ehkä joillain vain on käsitys, että muiden täytyy loputtomiin suostua. Valitsevat jotkut, joiden pitäisi nöyristellä heitä loputtomasti ja lisäksi välillä pyytävät muitakin.
Kuulostaa hyvältä, että pidät kiinni rajoistasi. Kyllä ihmissuhteiden, oli sitten vapaa-ajalla tai töissä, pitää olla vastavuoroisia! Hirveän vaikeaa ymmärtää tollaista röyhkeää "käyttämistä". :(
Epäitsekäs ja moralisti voi ollla senjälkeen kun on hankinut sen että on varaa siihen silllä että on itsekäs ja moraaaliton jos on pakkko. Se vaaan näyttää pinnalta siltä Asiat harvoin on sitä miltä ne päällisinpuoliin näytttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekkyys on paradoksi. Jokainen on itsekäs. Ihminen on vain yliajattelevana lajina alkanut kehitellä päässään kuvaa ihanneihmisestä, jonka ominaisuuksiin liitetään mm. juuri epäitsekkyys. Todellisuudessa sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei haluaisi yhtään mitään itselleen antaessaan muille hyvää. Koska myös se henkinen nautinto, jonka koet tehdessäsi muille hyvää, on jotain, mitä _itse_ teostasi saat.
Itsestään selvää tämä filosofointisi, totta kai mulle(kin) tulee hyvä olo toisten auttamisesta, yllättämisestä ynnä muuta. En kuitenkaan elä niin sanotusti ego edellä, mun ei tarvitse huudella somessa, että katsokaa mitä hyvää olen tällä kertaa tehnyt tmv. Enkä siis myöskään auta ego edellä. Teen vapaaehtoistyötä eikä suurin osa edes tiedä siitä. Ei ole tarvetta huudella auttamisistani. Tässä ketjussa joku kysyi sitä.
Ehkä pitäisi itsekkyyden lisäksi puhua toisten ihmisten röyhkeydestä myös.
Enhän minä egosta ja egoilusta puhunutkaan, vaan siitä, saatko mielihyvää siitä vai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Sinäkin olet itsekäs, koska halusit palkinnon siitä, että autoit toista.
Näkökulma voi olla toinenkin. Mielestäni tuo kertoo omanarvontunnosta ja hyvistä käytöstavoista eikä niinkään itsekkyydestä. Siitä, että itse arvostaa apua ja toivoo totta kai sen olevan vastavuoroista.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekäs ja moralisti voi ollla senjälkeen kun on hankinut sen että on varaa siihen silllä että on itsekäs ja moraaaliton jos on pakkko. Se vaaan näyttää pinnalta siltä Asiat harvoin on sitä miltä ne päällisinpuoliin näytttää.
Ensinn on opeteltava pelin sääännöt ja pelattava paremmin kuiin muut.
Vierailija kirjoitti:
Epäitsekäs ja moralisti voi ollla senjälkeen kun on hankinut sen että on varaa siihen silllä että on itsekäs ja moraaaliton jos on pakkko. Se vaaan näyttää pinnalta siltä Asiat harvoin on sitä miltä ne päällisinpuoliin näytttää.
EI jäää kuin luukäteeen ja sekin vielä kelpaaa jollekkin.
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?