Epäitsekkyys on yksi viehättävimmistä ja ihailtavimmista piirteistä ihmisessä
Ja on ollut hirveää huomata, miten vähän epäitsekkäitä ihmisiä nykyään on.
Aion katkaista taas 2, ehkä jopa 3 ihmissuhdetta vain siksi, että en kerta kaikkiaan siedä itsekkyyttä. On käsittämätöntä, miten itsekkäitä jotkut ihmiset voi olla. Ottavat itselleen kyllä kaiken, mitä irti saavat, mutta vastavuoroisesti eivät anna muille yhtään mitään. Sellaista on kuvottavaa seurata, joten päätin, että en seuraa.
Miten te muut suhtaudutte itsekkyyteen ja itsekkäisiin ihmisiin lähellänne?
Kommentit (52)
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä olet epäitsekäs, ap?
No, miten SINÄ olet epäitsekäs vai oletko?
Itsekkyys on terveellistä. Aina ei tarvitse joustaa muiden mukaan niin kuin epäitsekkäät tekee. Mutta kaikella on rajansa, niin itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä. Rajan yli mentäessä ne ovat ärsyttäviä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Ja juuri kirjoitin, että autan ilman mielihyvääkin.
Kysyin muiden kokemuksia itsekkyyden sietämisestä ym., mutta ilmeisesti herätin joillain tarpeen hyökätä minua itseäni kohtaan. Se näyttää olevan tällä palstalla nykyään hyvin yleistä. Ja arvatkaa mitä? Sekin on itsekästä. Tulette ketjuun purkamaan omaa pahaa oloanne tai mitä teettekään, sekä sijaan, että oikeasti vastaisitte ketjun aiheeseen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Ja juuri kirjoitin, että autan ilman mielihyvääkin.
Autatako itsesi kustannuksellakin? Eli itse kärsit ja silti autat? Jos, niin se ei ole tervettä.
Todellinen epäitsekkyys on sitä, ettei odota vastapalveluksia. Jos haluaa ilahduttaa, niin silloin tekee asian pelkästään toista ilahduttaen eikä odottaen, että "sitten kun minä tarvitsen jotain, on tuo toinen valvoitettu auttamaan minua".
Jos ei ole rahkeita eikä halua auttaa toisia tai kokee, että toiset käyttävät hyväntahtoisuutta väärin, on parempi olla auttamatta. Myös se, että lokkeilee toisen hyväntahtoisuuden varjolla, on iljettävää.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on terveellistä. Aina ei tarvitse joustaa muiden mukaan niin kuin epäitsekkäät tekee. Mutta kaikella on rajansa, niin itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä. Rajan yli mentäessä ne ovat ärsyttäviä piirteitä.
Ei pidä paikkaansa. Ei epäitsekkyys ole "aina joustamista". Epäitsekäs voi olla hyvällä omanarvontunnolla ja omia rajoja kunnioittaen.
Ei epäitsekkyys ole itsensä laiminlyömistä, saati jotain nöyristelyä ja muiden tallottavaksi asettumista oman hyvinvoinnin kustannuksella tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Ja juuri kirjoitin, että autan ilman mielihyvääkin.
Autatako itsesi kustannuksellakin? Eli itse kärsit ja silti autat? Jos, niin se ei ole tervettä.
En kärsi. Huoh. Se on ihan eri asia. Tulitte sitten hyökkäämään taas aloittajaa vastaan ottamatta yhtään kantaa kysymyksiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Ja juuri kirjoitin, että autan ilman mielihyvääkin.
Autatako itsesi kustannuksellakin? Eli itse kärsit ja silti autat? Jos, niin se ei ole tervettä.
En kärsi. Huoh. Se on ihan eri asia. Tulitte sitten hyökkäämään taas aloittajaa vastaan ottamatta yhtään kantaa kysymyksiini.
Sori, tulin vasta paikalle. Selitykseni on korona, en oikein jaksa. Sinun kysymyksesi oli, että miten suhtaudun itsekkäisiin ihmisiin lähelläni?
Lähelläni ei taida olla itsekkäitä. Töissä ehkä, mutta en tee tiimityötä, niin muiden itsekkyys ei vaikuta minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys on terveellistä. Aina ei tarvitse joustaa muiden mukaan niin kuin epäitsekkäät tekee. Mutta kaikella on rajansa, niin itsekkyydellä ja epäitsekkyydellä. Rajan yli mentäessä ne ovat ärsyttäviä piirteitä.
Ei pidä paikkaansa. Ei epäitsekkyys ole "aina joustamista". Epäitsekäs voi olla hyvällä omanarvontunnolla ja omia rajoja kunnioittaen.
Ei epäitsekkyys ole itsensä laiminlyömistä, saati jotain nöyristelyä ja muiden tallottavaksi asettumista oman hyvinvoinnin kustannuksella tai muuta vastaavaa.
Tätä on itsekkäiden ihmisten vaikea ymmärtää. He kun luulevat, että epäitsekäs on heidän tarpeitaan varten. Loukkaantuvat, kun epäitsekäs sanoo "ei".
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Aidosti epäitsekäs ei olisi odottanut tulevansa palkituksi.
Suomeksi: AP katkoo välit ihmisiin joita ei voi enää käyttää härskisti hyväkseen antamatta koskaan mitään takaisin koska nämä ihmiset ovat tajunneet ap:n pelin ja laittaneet sille stopin ja sehän ottaa aivoon.
Sitä toi avaus tarkoittaa.
Ap on LOKKI
Vierailija kirjoitti:
Tasapaino on paras. Sellainenkin ihminen on raskasta seuraa, joka on ihan koko ajan auttamassa, tukemassa, antamassa muille. Se voi tukahduttaa.
eikö tämä kerro ,että teet elämässä hyvää tai pahaa ase ei sovi jollakin olet liian iloinen,liian epäitsekäs.liian kaunis
liian itsekäs ,liian ruma,liian äreä....
mikään ei ole hyvä joillekin ,hitto näiden ihmisten pitäisi olla Ukrainassa kitisemässä,siellä on todellisia ongelmia,saisivat vähän perspektiiviä elämäänsä
joo turhat kitinät ottaa päähän ihan .....sti
Vierailija kirjoitti:
Todellinen epäitsekkyys on sitä, ettei odota vastapalveluksia. Jos haluaa ilahduttaa, niin silloin tekee asian pelkästään toista ilahduttaen eikä odottaen, että "sitten kun minä tarvitsen jotain, on tuo toinen valvoitettu auttamaan minua".
Jos ei ole rahkeita eikä halua auttaa toisia tai kokee, että toiset käyttävät hyväntahtoisuutta väärin, on parempi olla auttamatta. Myös se, että lokkeilee toisen hyväntahtoisuuden varjolla, on iljettävää.
Vuosia se menikin näin. Alun perin aloin herätä asiaan, kun terapeuttini kysyi minulta, mitä nuo muut (3) tekevät vastavuoroisesti minua auttaakseen. Sen miettiminen on terapeuttini mielestä tervettä itsekkyyttä, koska hyvät ihmissuhteet ovat vastavuoroisia.
Minusta on kahdenlaista itsekkyyttä:
Toiseen liittyy oleellisesti pihiys: haluaa itselle paljon, ja se perustuu pelkoon. Eli hän turvaa itsensä olemalla pihi.
Sitten on ihmisiä, jotka katsovat olevansa oikeutettuja. He ovat niitä hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellinen epäitsekkyys on sitä, ettei odota vastapalveluksia. Jos haluaa ilahduttaa, niin silloin tekee asian pelkästään toista ilahduttaen eikä odottaen, että "sitten kun minä tarvitsen jotain, on tuo toinen valvoitettu auttamaan minua".
Jos ei ole rahkeita eikä halua auttaa toisia tai kokee, että toiset käyttävät hyväntahtoisuutta väärin, on parempi olla auttamatta. Myös se, että lokkeilee toisen hyväntahtoisuuden varjolla, on iljettävää.
Vuosia se menikin näin. Alun perin aloin herätä asiaan, kun terapeuttini kysyi minulta, mitä nuo muut (3) tekevät vastavuoroisesti minua auttaakseen. Sen miettiminen on terapeuttini mielestä tervettä itsekkyyttä, koska hyvät ihmissuhteet ovat vastavuoroisia.
Jatkan vielä; eikö tuo, mistä sinä puhut ole uhrautumista? Ettei odota ikinä mitään itselleen? Niin arvottomana en itseäni pidä, etteikö minullakin olisi oikeus hyviin ihmissuhteisiin, apuun ja tukeen ystävyyssuhteissa ja parisuhteessa. On tervettä itsekkyyttä haluta vastavuoroisia ja tasapainossa olevia ihmissuhteita.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Aidosti epäitsekäs ei olisi odottanut tulevansa palkituksi.
Ehkei jos on itse tarjoutunut hoitamaan eläimiä. Mutta jos pyydetään ja vielä sovittu aika pitenee, vain törppö jättää auttajan täysin tyhjin käsin.
Olen epäitsekäs ja voisin hoitaa kissoja vaikka se rasitteelta tuntuisikin. Mutta hyväksikäytetty olohan siitä tulee jos palvelus on toiselle aivan ilmaa. Ja viimeiseksi kerraksi jäisi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Aivan nihilistinen lähestymistapa. Uskon että auttaja usein todellakin auttaa joko tietoisesti tai alitajuisesti itsekkäistä syistä.
Mutta eikö ole valtavan hienoa että auttaa! Eikö ole upeaa, että joku todella saa auttamisesta hyvän mielen! Että näin ollen molemmat hyötyvät!
Tuo mainitsemasi väittämähän avattuna tarkoittaisi sitä, että jos auttaminen tuntuu hyvältä niin se on niin kamala juttu, että kannattaa jättää kokonaan auttamatta. Totaalisen nurinkurista.
Ok, no tässä sitten tulee se ero: jos mulla on huono päivä ja haluaisin olla yksin, mutta ystävällä menee vielä huonommin ja tarvitsee apua, autan ilman mielihyvääkin.