Lue keskustelun säännöt.
Epäitsekkyys on yksi viehättävimmistä ja ihailtavimmista piirteistä ihmisessä
10.04.2022 |
Ja on ollut hirveää huomata, miten vähän epäitsekkäitä ihmisiä nykyään on.
Aion katkaista taas 2, ehkä jopa 3 ihmissuhdetta vain siksi, että en kerta kaikkiaan siedä itsekkyyttä. On käsittämätöntä, miten itsekkäitä jotkut ihmiset voi olla. Ottavat itselleen kyllä kaiken, mitä irti saavat, mutta vastavuoroisesti eivät anna muille yhtään mitään. Sellaista on kuvottavaa seurata, joten päätin, että en seuraa.
Miten te muut suhtaudutte itsekkyyteen ja itsekkäisiin ihmisiin lähellänne?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Aivan nihilistinen lähestymistapa. Uskon että auttaja usein todellakin auttaa joko tietoisesti tai alitajuisesti itsekkäistä syistä.
Mutta eikö ole valtavan hienoa että auttaa! Eikö ole upeaa, että joku todella saa auttamisesta hyvän mielen! Että näin ollen molemmat hyötyvät!
Tuo mainitsemasi väittämähän avattuna tarkoittaisi sitä, että jos auttaminen tuntuu hyvältä niin se on niin kamala juttu, että kannattaa jättää kokonaan auttamatta. Totaalisen nurinkurista.
Ei sesitä tarkoita, vaan kertoo, että pitää olla tietoinen omista motiiveistaan. Voit tehdä minkä valinnan haluat, mutta eisiten, ettäluulet itsestäsi jotain, mitä et ole.
Minä olen tietoinen motiiveistani. Niinhän kirjoitinkin, että itsekkäitä syyt tavalla tai toisella ovat.
Mutta mitä sitten vaikkei olisikaan loppuun asti tietoinen tekemistensä syistä? Suurin osa ihmisistä ei luultavasti ole.
Eikö silti ole parempi että auttamista esiintyy? Vaikkei se epäitsekkyyden kaikkein tiukimpia kriteereitä täyttäisikään? Kyllä avun saaminen on minusta arvokasta sen antajan motiiveista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sanotaan, että suurinta itsekkyyttä on se, että auttaa muita sen takia, että saa itselleen hyvän mielen.
Aivan nihilistinen lähestymistapa. Uskon että auttaja usein todellakin auttaa joko tietoisesti tai alitajuisesti itsekkäistä syistä.
Mutta eikö ole valtavan hienoa että auttaa! Eikö ole upeaa, että joku todella saa auttamisesta hyvän mielen! Että näin ollen molemmat hyötyvät!
Tuo mainitsemasi väittämähän avattuna tarkoittaisi sitä, että jos auttaminen tuntuu hyvältä niin se on niin kamala juttu, että kannattaa jättää kokonaan auttamatta. Totaalisen nurinkurista.
Ei sesitä tarkoita, vaan kertoo, että pitää olla tietoinen omista motiiveistaan. Voit tehdä minkä valinnan haluat, mutta eisiten, ettäluulet itsestäsi jotain, mitä et ole.
Minä olen tietoinen motiiveistani. Niinhän kirjoitinkin, että itsekkäitä syyt tavalla tai toisella ovat.
Mutta mitä sitten vaikkei olisikaan loppuun asti tietoinen tekemistensä syistä? Suurin osa ihmisistä ei luultavasti ole.
Eikö silti ole parempi että auttamista esiintyy? Vaikkei se epäitsekkyyden kaikkein tiukimpia kriteereitä täyttäisikään? Kyllä avun saaminen on minusta arvokasta sen antajan motiiveista riippumatta.
Joo, olet oikeassa. Autettavan näkökulmasta motiivilla ei ole merkitystä.
Kyllähän itsestäänki ois hyvä välittää, ja varmasti toisinaan myös ylenpalttinen itsensäohittaminen arvojärjestyksessä on enempi sitä sädekehänkiillotusta eli jeesusposeeraamista joka onki nykyisin melko suosittua.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Jos ystäväsi olisi valmis tekemään samanlaisen palveluksen ilman palkkaa, hänelle ei ehkä tule edes mieleen, että sinä kaipaisit sellaista. Hän saattaa hyvinkin olla teistä kahdesta se epäitsekkäämpi. Ehkä hänelle pikku palvelusten tekeminen ystäville kuuluu niin automaattisesti ystävyyteen, ettei tuollainen tulisi edes mieleen, koska hän ei itse odottaisi mitään palkkiota.
Tämän takia kulut ja palkat pitää sopia etukäteen ja olet ihan itse syyllinen siihen, ettet ole puhunut siitä, mitä haluat palkaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän itsestäänki ois hyvä välittää, ja varmasti toisinaan myös ylenpalttinen itsensäohittaminen arvojärjestyksessä on enempi sitä sädekehänkiillotusta eli jeesusposeeraamista joka onki nykyisin melko suosittua.
Luitko koko ketjun?
Kyse on siitä, että VASTAVUOROINEN ihmissuhde on sitä, että kumpikin antaa ja kumpikin saa. Hyvät ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Jos vain ottaa itselleen mitään muille antamatta, on se itsekästä ja itse en ainakaan enää katsele sellaisia ihmissuhteita. Ei siksi, että odottaisin aina saavani vastapalveluksia tai kiitosta tmv., vaan siksi, että arvostan myös itseäni sen verran, että haluan hyviä vastavuoroisia ihmissuhteita.
Meistä jokainen on välillä avun ja tuen tarpeessa. On inhimillistä kaivata sitä, etenkin kriisitilanteessa. Ei se tee minusta itsekästä tai sellaista, joka auttaisi vain saadakseen itselleen jotain. On erittäin kivuliasta huomata, että kun kaikista eniten tarvitsisimme nyt apua, emme sitä saa edes "ystäviltä", joiden kanssa olen ollut vuosikausia tekemisissä ja auttanut heitä paljon. Se on tervettä itsekkyyttä ja itsensä arvostamista.
Mielenkiintoista, miten väärille urille tämä(kin) ketju lähti. Miksi aihe herätti joissain sellaisia tunteita, että piti taas alkaa hyökätä/kyseenalaistaa tmv.aloittajaa vastaan? Eli tässä tapauksessa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Jos ystäväsi olisi valmis tekemään samanlaisen palveluksen ilman palkkaa, hänelle ei ehkä tule edes mieleen, että sinä kaipaisit sellaista. Hän saattaa hyvinkin olla teistä kahdesta se epäitsekkäämpi. Ehkä hänelle pikku palvelusten tekeminen ystäville kuuluu niin automaattisesti ystävyyteen, ettei tuollainen tulisi edes mieleen, koska hän ei itse odottaisi mitään palkkiota.
Tämän takia kulut ja palkat pitää sopia etukäteen ja olet ihan itse syyllinen siihen, ettet ole puhunut siitä, mitä haluat palkaksi.
Toisen kissojen hoitaminen pyynnöstä 6 päivää ei ole todellakaan mikään "pikku" palvelus. Olet muutenkin erittäin todennäköisesti väärässä ja tuo kirjoittaja oikeassa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän itsestäänki ois hyvä välittää, ja varmasti toisinaan myös ylenpalttinen itsensäohittaminen arvojärjestyksessä on enempi sitä sädekehänkiillotusta eli jeesusposeeraamista joka onki nykyisin melko suosittua.
Luitko koko ketjun?
Kyse on siitä, että VASTAVUOROINEN ihmissuhde on sitä, että kumpikin antaa ja kumpikin saa. Hyvät ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Jos vain ottaa itselleen mitään muille antamatta, on se itsekästä ja itse en ainakaan enää katsele sellaisia ihmissuhteita. Ei siksi, että odottaisin aina saavani vastapalveluksia tai kiitosta tmv., vaan siksi, että arvostan myös itseäni sen verran, että haluan hyviä vastavuoroisia ihmissuhteita.
Meistä jokainen on välillä avun ja tuen tarpeessa. On inhimillistä kaivata sitä, etenkin kriisitilanteessa. Ei se tee minusta itsekästä tai sellaista, joka auttaisi vain saadakseen itselleen jotain. On erittäin kivuliasta huomata, että kun kaikista eniten tarvitsisimme nyt apua, emme sitä saa edes "ystäviltä", joiden kanssa olen ollut vuosikausia tekemisissä ja auttanut heitä paljon. Se on tervettä itsekkyyttä ja itsensä arvostamista.
Mielenkiintoista, miten väärille urille tämä(kin) ketju lähti. Miksi aihe herätti joissain sellaisia tunteita, että piti taas alkaa hyökätä/kyseenalaistaa tmv.aloittajaa vastaan? Eli tässä tapauksessa minua.
No, minä ainakin olen sinun kanssasi aivan samaa mieltä, ap. Kaksi muuta piirrettä joita kovasti arvosta ovat hyvät käytöstavat ja itsetuntemus. Niillä eväin ystävyyssuhteet ovat ilonaihe ja voimavara, eivätkä rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys hämmästyttää joskus ihan kunnolla.
Hoidin kerran tuntemattoman ihmisen kissoja 6 päivän ajan ja henkilö ei tuonut mitään lahjaksi.
Ei edes vaikka hoitoaika venyi pidemmäksi aiemmin sovitusta. Ei edes vaikka toinen oli työmatkalla hyvin palkatussa työssä. Eli hän teki rahaa samalla kun minä käytin omaa aikaani ilmaiseksi hänen kissoihinsa.
Itse en kehtaisi saapua paikalle ilman lahjaa jos roolit olisivat päinvastoin.
Jos ystäväsi olisi valmis tekemään samanlaisen palveluksen ilman palkkaa, hänelle ei ehkä tule edes mieleen, että sinä kaipaisit sellaista. Hän saattaa hyvinkin olla teistä kahdesta se epäitsekkäämpi. Ehkä hänelle pikku palvelusten tekeminen ystäville kuuluu niin automaattisesti ystävyyteen, ettei tuollainen tulisi edes mieleen, koska hän ei itse odottaisi mitään palkkiota.
Tämän takia kulut ja palkat pitää sopia etukäteen ja olet ihan itse syyllinen siihen, ettet ole puhunut siitä, mitä haluat palkaksi.
Toisen kissojen hoitaminen pyynnöstä 6 päivää ei ole todellakaan mikään "pikku" palvelus. Olet muutenkin erittäin todennäköisesti väärässä ja tuo kirjoittaja oikeassa.
Eri
Ehkä, mutta tuo kirjoittaja nyt kuitenkin vain listaa asioita, joita toinen sai ja hän itse menetti, erityisesti rahaa. Tuossa ei ole mitään epäitsekästä tai puhdasta auttamishalua löydettävissä.
Kirjoittaja koki tuon työnä eikä auttamisena, jolloin hänen olisi itse pitänyt avata suunsa palkasta. Toiset pitävät eläimistä ja tekevät tuollaista mielellään pidemmänkin aikaa. Jokainen on itse vastuussa kommunikaatiosta toisen suuntaan. Jos tuo tuntuu isolta hommalta jota ei mielellään tee niin sitten suu auki!
Jokainen on tavallaan itsekäs: se avun antaja kuin myös se avun vastaanottaja. Vain motiivit eri tilanteissa olevilla ihmisillä vaihtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään täydellisen puhdasta epäitsekkyyttä. Kaikki pohjautuu aina lopulta itsekkyyteen. Hyötyä tavoitellaan ja hyödytön useimmiten dumpataan ylimalkaisesti kuin roskat kadunvarteen. Surullista, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän itsestäänki ois hyvä välittää, ja varmasti toisinaan myös ylenpalttinen itsensäohittaminen arvojärjestyksessä on enempi sitä sädekehänkiillotusta eli jeesusposeeraamista joka onki nykyisin melko suosittua.
Luitko koko ketjun?
Kyse on siitä, että VASTAVUOROINEN ihmissuhde on sitä, että kumpikin antaa ja kumpikin saa. Hyvät ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Jos vain ottaa itselleen mitään muille antamatta, on se itsekästä ja itse en ainakaan enää katsele sellaisia ihmissuhteita. Ei siksi, että odottaisin aina saavani vastapalveluksia tai kiitosta tmv., vaan siksi, että arvostan myös itseäni sen verran, että haluan hyviä vastavuoroisia ihmissuhteita.
Meistä jokainen on välillä avun ja tuen tarpeessa. On inhimillistä kaivata sitä, etenkin kriisitilanteessa. Ei se tee minusta itsekästä tai sellaista, joka auttaisi vain saadakseen itselleen jotain. On erittäin kivuliasta huomata, että kun kaikista eniten tarvitsisimme nyt apua, emme sitä saa edes "ystäviltä", joiden kanssa olen ollut vuosikausia tekemisissä ja auttanut heitä paljon. Se on tervettä itsekkyyttä ja itsensä arvostamista.
Mielenkiintoista, miten väärille urille tämä(kin) ketju lähti. Miksi aihe herätti joissain sellaisia tunteita, että piti taas alkaa hyökätä/kyseenalaistaa tmv.aloittajaa vastaan? Eli tässä tapauksessa minua.
tietyt ihmiset tekeytyvät ystäviksi jos aolet vaikka auton korjaaja,sähkömies leipuri jne. sitten voikin kunkin osaamista käyttää kun tarve tulee eikä takuulla ole vastavuoroisuutta...
sivu
Ei sesitä tarkoita, vaan kertoo, että pitää olla tietoinen omista motiiveistaan. Voit tehdä minkä valinnan haluat, mutta eisiten, ettäluulet itsestäsi jotain, mitä et ole.