Mitä tehdä kun kaikki menee pieleen eikä ole ketään kenelle siitä voisi puhua?
Töissä on liikaa duunia enkä pysty millään tekemään kaikkea. Esimies on vielä pahemmassa purjeessa. Määräaikainen työsopimus vielä vuoden voimassa, mutta firmalta tod näk loppuu rahat, joten tuskin ne mun sopimusta sitten enää uusii.
Kotona sain just kaikki velat maksettua, mutta rahat hupenee silti käsistä. Eniten niitä hupenee aikuisen opiskelijalapsen elatukseen , ja olen selvästi epäonnistunut siinä suhteessa kun sitä rahaa menee niin kauheasti ja olen liian kiltti ollakseni antamatta. Sama puoliso on työtön ja itse asiassa myös alkoholisti: se juo aina ja aina liikaa. Kännissäkin se on kyllä kiltti, mutta silti hirvittää mitä se terveydelleen tekee.
Oma terveys myös huolettaa: nukun huonosti, niveliin sattuu, iho kuivuu. Tulen aloitekyvyttömäksi ja joudun pakottamaan itseni ajattelemaan. En haluaisi muuta kuin nukkua. Aamuisin tuntuu siltä, ettei uskalla herätä. Hiivatin joukkomurhakuvat hirvittävät ja ajatuksissa on vaan että vielä se sota tännekin tulee ja se on pojan menoa se.
En voi puhua kenellekään, koska se töissä että kotona olen se, jonka tehtävä on kantaa kaikki murheet ja järjestää kaikki asiat. Omaa äitiä on jo suojeltava murheilta, esimies on vielä pahemmassa purjeessa, ystäviä ei ole.
Onko psykologista apua? Missä voisi saada apua?
Kommentit (24)
Ymmärrän väsymyksesi. ❤️Kriisikeskuksia on monissa kaupungeissa, ja ajan saa nopeastikin.
Kiitos.
Ongelmien rankingista: jos lapsen asiat olis kunnossa, jaksaisin kaikki muut ongelmat. Sillä on muitakin ongelmia kuin rahan palaminen ja oikeastaan viimemainittu on aika ymmärrettävää koska opintotuki on ihan olematon (alle 90€/kk). Töissä on tosiaan hankalaa, mutta jos muu olisi kunnossa jaksaisin sen. Pahinta on ehkä että luulin jo järjestäneeni asiani sen velanmaksun myötä, mutta kaikki hajoaa edelleen käsiin ja mä en ehkä jaksa enää sitä että mikään ei oikeastaan järjestynytkään.
Iso halaus sinulle! Kyllä kaikki tarvitsevat kuuntelijaa ja vähintään sinun pitää ruveta omaksi puolustajaksesi. Toimisiko vaikka päiväkirjan kirjoittaminen ajatusten ja tunteiden purkamiseen? Tai voisitko lähteä lenkille nappikuulokkeet korvissa ja olla puhuvinasi puhelimessa - siinä kävellessä vuodattaisit ääneen ajatuksesi ja murheesi? Näin voisit olla itsesi paras kuuntelija. Ammattiauttajastakin voisi varmasti olla apua, mutta noilla keinoilla voisit saada apua heti tänään. :) Miten saisit itsellesi terapeuttisia ja iloa tuottavia asioita arkeen - taide- tai liikuntaharrastuksen, pieniä omia reissuja? Taloudestasi vielä. Minuakin ovat vanhemmat tukeneet esimerkiksi opiskeluaikana ja olen ollut siitä hyvin kiitollinen. En kuitenkaan koskaan olisi halunnut että he joutuvat murehtimaan rahasta minun auttamiseni takia. Laske siis rahasi, menosi ja tulosi tarkkaan ja katso mihin ne riittävät. Paljollako voit avustaa lastasi ilman huolta, tai milloin voisit lopettaa säännöllisen avustamisen? Kerro lapsellesi että jotta et joudu tiukkaan tilanteeseen, voit avustaa häntä vain niin ja niin paljon tai vain syksyyn asti, ja toivot että hän ymmärtää ja tulee silti toimeen. Ja että voit auttaa häntä miettimään keinoja jos hänelle tulee huolta omasta taloudesta. Työstäsi. Joko asetat rajat työn tekemiselle tai uuvut ja et voi tehdä töitäsi lainkaan. Tunnistat itsekin että työtä on liikaa - se ei siis lopu tekemällä, joten tee vain sen verran kuin kestävästi pystyt. Olet jo sen ikäinen ettei sinun kuulu eikä tarvitse suostua mihin vain. Puolisostasi. Kirjoita hänelle kirje jos et halua puhua juomisesta kasvokkain. Kerro hänelle että rakastat ja olet huolissasi, haluaisit yhteisen terveen vanhuuden. Jos hän ei kuuntele, olet ainakin yrittänyt, ja voit sitten miettiä onko elämäsi hänen kanssaan riittävän hyvää. Kaikkea hyvää sinulle!
Itse vuodatan mt-palstoille netissä. Kenenkään ei ole pakko lukea, kuormittua eikä vastata, mutta aina joku haluaa tarjota tukea.
Suuremmissa ongelmissa oon käynyt terapiassakin, mutta sinne ei ole välttämättä helppo päästä.
Jos lapsesi ei asuisi kotona, hän saisi asumistukea ja suuremman opintotuen.
Puolisostasi en sano muuta kuin etten itse koskaan, missään tapauksessa, hyysäisi alkoholistia.
Ai lapsi on suurin ongelma? Mutta miksi? Ettekö uskaltaneet ottaa hänelle opintolainaa? Vai pelaako hän kenties rahansa tai jotain? Musta toi on hyvä alku. Siis se, että on selkeä iso ongelma, ja muuta jaksaisi jos se ongelma olisi pois.
Jos lapsella ei ole opintolainaa, se kannattaa ilman muuta ottaa.
Sä sanot lapselle että et voi lainata tai annat puolet siitä mitä hän pyytää.
Mies saa luvan maksaa omat menonsa.
Kiitos halauksista ja neuvoista. Mistä noita mt- palstoja löytäisi?
Vierailija kirjoitti:
Ai lapsi on suurin ongelma? Mutta miksi? Ettekö uskaltaneet ottaa hänelle opintolainaa? Vai pelaako hän kenties rahansa tai jotain? Musta toi on hyvä alku. Siis se, että on selkeä iso ongelma, ja muuta jaksaisi jos se ongelma olisi pois.
Jos lapsella ei ole opintolainaa, se kannattaa ilman muuta ottaa.
Näyttää tosiaan siltä että voisit keskittyä ongelmaan kerrallaan. Kaikki ei siis kaadukaan päälle yhtä aikaa. Ehkä jo ajatus siitä helpottaa oloa.
Itselle juova puoliso olisi ollut raskain juttu. Hyvä, ettei näin ole, koska se voi olla vaikein asia muuttaa.
Ainakin sellainen on kuin tukinet. Kirkolla on myös palveleva puhelin, chat ja nettikirjepalvelu.
Uniongelmat johtuvat taatusti stressaavasta tilanteesta. Kun solmu alkaa purkautua, uniongelmat poistuvat. Kokemusta on.
Palveleva puhelin 0400 221 180 joka ilta klo 18-24.
Palveleva chat ma-pe klo 12-20.
Palveleva netti avoinna joka päivä; viestiisi vastataan parin päivän kuluessa.
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sellainen on kuin tukinet. Kirkolla on myös palveleva puhelin, chat ja nettikirjepalvelu.
Kiitos, koitan näitä. Vaikka tuntuu jotenkin hölmöltä puhua vain vapaaehtoisille. Tuskin ne osaavat mua tän paremmin auttaa. Mutta jos nyt saisi edes purkaa mieltäänö
Vierailija kirjoitti:
Palveleva puhelin 0400 221 180 joka ilta klo 18-24.
Palveleva chat ma-pe klo 12-20.
Palveleva netti avoinna joka päivä; viestiisi vastataan parin päivän kuluessa.
Voimia!
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Uniongelmat johtuvat taatusti stressaavasta tilanteesta. Kun solmu alkaa purkautua, uniongelmat poistuvat. Kokemusta on.
Toivoisin niin, mutta kun jo luulin ratkaisseeni pahimmat ja sitten se ei riittänytkään ollenkaan niin en enää oikein tiedä, mistä edes ottaisi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos halauksista ja neuvoista. Mistä noita mt- palstoja löytäisi?
Mä olen kirjoitellut lähinnä englanninkielisille. Joskus kirjoitin myös tukinettiin mutta siellä ei ollut kovin aktiivista, en tiedä olisko muita vastaavia suomalaisia sivustoja.
Vapaaehtoiset on ihan hyvä kohde kun on tarve jäsentää tilannettaan ja huoliaan ja kaipaa rohkaisua. :) tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uniongelmat johtuvat taatusti stressaavasta tilanteesta. Kun solmu alkaa purkautua, uniongelmat poistuvat. Kokemusta on.
Toivoisin niin, mutta kun jo luulin ratkaisseeni pahimmat ja sitten se ei riittänytkään ollenkaan niin en enää oikein tiedä, mistä edes ottaisi kiinni.
Sä olet ylirasittuneessa tilassa. Toi on sen merkki. Toivottavasti ei ole hermoromahdusta pukkaamassa. Ihminen tottuu tilanteeseensa, luulee pärjäävänsä. Usein huomaa vasta jälkikäteen ja ihmettelee, miten ihmeessä jaksoin.
Ja ainahan voit ottaa terapeutin. Vaikka se ei kaikilla auta, se voi olla juuri sinulle hyvä apu. Näitä vain ei tiedä ennen kuin koittaa.
Aika moni tulee sulle sanomaan, että terapiasta on valtava apu. Itse terapeutilla oikeasti käyneenä uskallan ja osaan sanoa, että jutteluapu ei ole ratkaisu. Pikemminkin se on vain yksi taho, mihin menee rahaa ja jostain pitää löytää aika siellä käyntiin ja jälkiäteen sulla on epämääräisen typertynyt tai kiusaantunut olo.
Sä tarttisit toisenlaista apua. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla työ? Vai mikä sun mielestä on noiden sun ongelmien ranking? Tuumin vain, että jos laittaisit ne kauheusjärjestykseen, siitä alkaisi ehkä hahmottu, missä järjestyksessä asioita pitäisi ratkaista ja sitten ehkä hahmottuisi se, tarkalleen mitä kussakin ongelmassa pitäisi tehdä.
Hyvin tutun kuuloinen umpisolmu toi sun tilanne on. Et ainakaan ole yksin ongelmiesi kanssa.