Lue keskustelun säännöt.
Kaverini kertoo asioista todella puuduttavan yksityiskohtaisesti
04.04.2022 |
Olen miettinyt, eikö tälläisillä ihmisillä ole tilannetajua tai jotain muuta ymmärrystä. Minulla on siis kaveri, jota tapaan aika harvoin, mutta soittelemme ja viestittelemme. Minua tosin on alkanut jo hieman ahdistaa hänen jatkuva viestipommitus. Puhelimessa hän myös kertoo todella yksityiskohtaisesti asioita muista ihmisistä. Ihmisistä, joita en edes tunne eikä heidän tekemiset, tekemättä jättämiset tai ajatukset kiinnosta. Puhelut ovatkin yleensä minun osalta vai kuuntelua kun en meinaa saada sanaa väliin. Sama koskee viestejä ja niitä tulee paljon. Niissä kerrotaan mitä joku naapurin Lisse söi viime viikolla tms.
Äidilläni on sama tyyli. Puheluissa käydään läpi kaikkien hänen tuttaviensa kuulumiset jopa heidän välisten keskustelujen tasolla.
Voitte kuvitella, että en jaksa kovin usein näitä puheluita. En ole saanut sanottua suoraan, että ei voisi vähempää kiinnostaa toisten asiat, joten oma moka tavallaan.
Kommentit (93)
Mun käly on juuri tuollainen. Hän on hyvin sosiaalinen mutta hänellä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Kun tapaamme keskenämme tai sukulaisten kesken, aloittaa hän aina ne samat iänikuiset jorinat esimerkiksi jostain entisen työkaverin exän hautajaisista, joissa hän ei ole edes koskaan ollut. Hän kertoo aina asiat hyvin yksityiskohtaisesti tyyliin "minä sanoin ja mitä hän sanoi ja sitten minä sanoin" jne. Poikkeuksetta jorinat kertoo ihmisistä, joita kukaan meistä ei ole koskaan tavannut.
Hänen lempikertomuksensa on 80-luvulta siitä kuinka hänen työnjohtajansa vastasi hänen kysymykseensä tylysti. Olen usein ottanut aikaa ja tarina kestää noin 35 minuuttia ja osaan sen jo ulkoa. Jos minä kertoisin tarinan niin se olisi tällainen: "Kysyin työnjohtajalta, mitä teen sitten kun saan tämän homman valmiiksi. Työnjohtaja sanoi, että tuolla vauhdilla et saa hommaa edes valmiiksi tänään."
Näitä tarinoita joudumme kuuntelemaan joka kerta. Käly ei tajua, että monotoninen yksinpuhelu ei ole keskustelua. Yleensä huomaan, että koko seurueella on lasittunut katse tai tuskainen ilme naamallaan. Kaikki ovat kuitenkin niin kohteliaita, että eivät keskeytä häntä. Yleensä seurueesta yksi toisensa jälkeen lähtee muualle mutisten jotain kohteliasta. Tunnin kuluttua vain minä istun kälyn seurassa kuuntelemassa hänen yksinpuheluaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vaan on tuommoisia. Sulla on kaveri ja sulla on äiti, jotka ottaa sinuun yhteyttä. Olisiko parempi, jos he eivät enää haluaisikaan puhua sinulle. Olisiko yhteyttä ollenkaan, jos sinä olisit se, jonka varassa yhteydenpito on. Anna heidän puhua, kyllä puhetta maailmaan sopii. Tai voithan jättää puheluihin vastaamatta ja viestit lukematta.
Mullakjin on yksi tuollainen kaveri, lisäksi hän tosiaan kertoo juttuja jotka eivät oikeasti kiinnosta ketään, kuten hänen töistään, joissa käsitellään jotain putken pätkiä. Hän kertoo minkäpaksuisia mitkäkin putket ovat ja miten niitä siirrellään töissä. Ihan oikeasti?!?
Tuo jonkun ehdottama puhu vain päälle, ei toimi myöskään. Hän sanoo kok ajan kiihtyvällä tahdilla joo-joo-joo-joo, ei kuuntele yhtään, van yrittää muistaa mihin hän jäi omassa monologissaan ennen kuin joku julkesi keskeyttää. Jos sanot tuohon väliin vaikka että minulla on syöpä, niin kaveri jatkaa putkijuttuansa eikä noteeraa syöpäuutistasi mitenkään.
Tällaista ei muiden kertomiset kiinnosta muutenkaan. vain oma suu.
Pistä välit poikki siihen tyhmyriin. Ilmoitat ettet voi käyttää enää kallisarvoista aikaasi moiseen. "Sori ja heippa vaan, mutta mulla on kiire instan ja tiktokin ääreen."
Kuulostaa eräältä Pekalta, jonka kanssa en onneksi ole enää tekemisissä. Kertoi juurta jaksaen tarinaansa ja aloitti väliin alusta jahnaamlsensa. Raskas tyyppi, mutta tavallaan huvittavaa seurata.
Oletko koskaan kysynyt kaveriltasi miksi hän arvelee sinun tarvitsevan tietää Lissun aterioinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa suomalaisten tekokohteliaisuus. Miksei voi sanoa suoraan kohteliaasti asioista ,jotka ärsyttää ? Sen sijaan että jälkeenpäin manaa miten kaikki on niin perseestä ja kuinka ihmiset ei vaan tajua mitään? Ei kai ne tajua kun ei kukaan niille sano mitään ikinä.
Voi helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Noin voi käydä, jos itsellä ei ole oikein mitään kiinnostavaa sanottavaa: toinen täyttää sen ilmatilan mikä sulta jää käyttämättä.
Puhupa seuraavalla kerralla niistä asioista, mistä haluat puhua. Puhu vaikka päälle, jos on pakko. Tilanne voi helpottaa, kun sullakin on jotain annettavaa keskusteluun.
Älä viitsi lässyttää. Ei sillä jaarittelijalla mitään kiinnostavaa kerrottavaa ole, eikä hänellä riitä kapasiteetti keskustella oikeasti kiinnostavista asioista ja tapahtumidta. Ukrainan sodasta hänen kanssaan on turha yrittää puhua, kun ei kuulemma kiinnosta, mutta naapurinsa perhoskoiran ripulista jaksaa kertoa minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavani miettii, kaiken jaarittelun lisäksi, miten kauan jonkun asian tekeminen vei aikaa jne. Oliko viisi vai kymmenen minuuttia? oliko matka 850 metriä vai kuitenkin kilometri? Olikohan väri sammaleen- vai sanaisenvihreä? Epäoleellisia asioita itse tarinan kannalta.
Olen katkaissu välit muutamaan tällaiseen ja loppujen kanssa katson puheluun vastatessani, mitä kello on. Annan aikaani 5 minuuttia, jonka jälkeen lopetan puhelun.
Jotkut eivät vin osaa jäsennellä ajatuksiaan ilmeisesti millään muulla tavalla kuin puhumalla. He tarvitsevat kuuntelijoita. Kuuntelijat eivät hyödy tietenkään tästä mitenkään, vain kuormittuvat ja tuhlaavat aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan entinen työkaveri mieleen. Huh huh miten raskasta oli kuunnella niitä juttuja. Saattoi selittää edellisenä viikonloppuna katsomansa futismatsin tapahtumat yksityiskohtaisesti. Kuka syötti kenelle jne. ketään ei kiinnostanut pätkääkään, mutta kukaan ei saanut suunvuoroa. Suuttui jos joku yritti vaihtaa puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Mun käly on juuri tuollainen. Hän on hyvin sosiaalinen mutta hänellä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Kun tapaamme keskenämme tai sukulaisten kesken, aloittaa hän aina ne samat iänikuiset jorinat esimerkiksi jostain entisen työkaverin exän hautajaisista, joissa hän ei ole edes koskaan ollut. Hän kertoo aina asiat hyvin yksityiskohtaisesti tyyliin "minä sanoin ja mitä hän sanoi ja sitten minä sanoin" jne. Poikkeuksetta jorinat kertoo ihmisistä, joita kukaan meistä ei ole koskaan tavannut.
Hänen lempikertomuksensa on 80-luvulta siitä kuinka hänen työnjohtajansa vastasi hänen kysymykseensä tylysti. Olen usein ottanut aikaa ja tarina kestää noin 35 minuuttia ja osaan sen jo ulkoa. Jos minä kertoisin tarinan niin se olisi tällainen: "Kysyin työnjohtajalta, mitä teen sitten kun saan tämän homman valmiiksi. Työnjohtaja sanoi, että tuolla vauhdilla et saa hommaa edes valmiiksi tänään."
Näitä tarinoita joudumme kuuntelemaan joka kerta. Käly ei tajua, että monotoninen yksinpuhelu ei ole keskustelua. Yleensä huomaan, että koko seurueella on lasittunut katse tai tuskainen ilme naamallaan. Kaikki ovat kuitenkin niin kohteliaita, että eivät keskeytä häntä. Yleensä seurueesta yksi toisensa jälkeen lähtee muualle mutisten jotain kohteliasta. Tunnin kuluttua vain minä istun kälyn seurassa kuuntelemassa hänen yksinpuheluaan.
Mieti veljeäsi, jolla on tuollainen hitaalla käyvä vaimona…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tuttavani miettii, kaiken jaarittelun lisäksi, miten kauan jonkun asian tekeminen vei aikaa jne. Oliko viisi vai kymmenen minuuttia? oliko matka 850 metriä vai kuitenkin kilometri? Olikohan väri sammaleen- vai sanaisenvihreä? Epäoleellisia asioita itse tarinan kannalta.
Tämä kuuluu taudinkuvaan! :D Jaaritella itsekseen 5 minuuttia että oliko se kuulijalle täysin tuntematon työpaikan mies seppo vai teppo. Mitä väliä?
Itellä kanssa kaveri jaarittelee aina niin että välillä ärsyttää eikä edes jaksa kuunnella loppuun asti kun minuutin asian kertomisessa menee useita minuutteja, sit se loukkaantuu jos alkaa puhuu päälle tai huomaa etten edes kuunnellut mitä se sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi tuttava on tällainen. Jauhaa jostakin ostamastaan repusta minuuttitolkulla. Ja sitten muistelee ja pähkäilee, että milloin osti edellisen repun, oliko se nyt vuonna 2012 vai 2013. Joka asiassa on äärimmäisen tärkeää, että milloin se tapahtui ihan niin kuin sillä olisi kuulijan kannalta mitään merkitystä.
Parhaan ystäväni kanssa jauhetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti asioista, mutta ero on siinä, että molemmat osaavat myös kuunnella ja tunnetaan pitkälti samat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi tuttava on tällainen. Jauhaa jostakin ostamastaan repusta minuuttitolkulla. Ja sitten muistelee ja pähkäilee, että milloin osti edellisen repun, oliko se nyt vuonna 2012 vai 2013. Joka asiassa on äärimmäisen tärkeää, että milloin se tapahtui ihan niin kuin sillä olisi kuulijan kannalta mitään merkitystä.
Parhaan ystäväni kanssa jauhetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti asioista, mutta ero on siinä, että molemmat osaavat myös kuunnella ja tunnetaan pitkälti samat ihmiset.
Niin tuttua :D
"Normaali" ihminen osaa väistää jaarittelun esim. näin:
Olikohan se edellinen reppu ostettu vuonna miekka, vai sittenkin kypärä? Ei, kyllä se oli miekka. Vai oliko sittenkin kypärä, kun silloin annikki sai sen aivohalvauksen
vrt
-Edellinen reppu oli jo aika vanha.
En nyt muista onko siitä penan kuolemasta 6 vai 7 vuotta. Kyllä se ainakin 6 vuotta on ollut kuolleena kun se oli pari vuotta niiden olympialaisten jälkeen. Vai olikohan se sittenkin pari vuotta niitä olympialaisia ennen? Hmm, pitää varmaan laittaa sarjukalle viesti nyt ja kysyä että mikä se oli se penan kuolinvuosi kun ei tästä muuten mitään tule.
vrt
-Niin, penahan kuoli vuosia sitten.
Tästä on olemassa -uskokaa tai älkää- vielä astetta pahempi versio. Let me tell you.
Äitini on edelläkuvattu loputon jaarittelija, joka usein tekee vääriä päätelmiä ja erehtyy. Kun korjaan virheen eli kerron selkeällä lauseella miten asia oikeasti on, hän oivaltaa kyllä, mutta sittenpä asia ei olekaan loppuunkäsitelty... sitten alkaa loputon kuvailu siitä miksi, miten ja millä tavalla hän luuli, miten käsitti väärin, miksi käsitti väärin, kuinka luuli kuulleensa tai mitä luuli nähneensä jne. jne.
Herranjumala.
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa suomalaisten tekokohteliaisuus. Miksei voi sanoa suoraan kohteliaasti asioista ,jotka ärsyttää ? Sen sijaan että jälkeenpäin manaa miten kaikki on niin perseestä ja kuinka ihmiset ei vaan tajua mitään? Ei kai ne tajua kun ei kukaan niille sano mitään ikinä.
Voi helvetti.
Ei se sanominen auta... Olen monet kerrat sanonut äidilleni (melkein 70, äly vielä tallella), ettei minua kiinnosta kuulla asioita hänen tuttavistaan, joita en lainkaan tunne. Kyllä hän vähän aikaa sen muistaa, mutta aina se alkaa jossain vaiheessa että Kaija sitä ja Riitta-Leena ja sen mies tätä...
Vierailija kirjoitti:
Tästä on olemassa -uskokaa tai älkää- vielä astetta pahempi versio. Let me tell you.
Äitini on edelläkuvattu loputon jaarittelija, joka usein tekee vääriä päätelmiä ja erehtyy. Kun korjaan virheen eli kerron selkeällä lauseella miten asia oikeasti on, hän oivaltaa kyllä, mutta sittenpä asia ei olekaan loppuunkäsitelty... sitten alkaa loputon kuvailu siitä miksi, miten ja millä tavalla hän luuli, miten käsitti väärin, miksi käsitti väärin, kuinka luuli kuulleensa tai mitä luuli nähneensä jne. jne.
Herranjumala.
Joo, mun äiti ei ymmärrä eikä tule koskaan ymmärtämään asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen verovähennystä. Kuljen omalla autolla, ja hänen mielestä mun pitäisi hakea erillistä verovähennystä. Hän on ollut töissä paikassa, johon julkiset ei kulje työaikoina (aamuvuoro alkaa paljon aikaisemmin kuin eka bussi menee sinne, ja iltavuoro päättyy myöhemmin kuin bussi kulkee siitä), ja aina se paapattaa siitä, että kyllä hänen työkaverit aina hakivat ja saivat verovähennyksen työmatkoista.
Minä olen työpaikassa, johon pääsisi aivan hyvin julkisilla.
Olen vääntänyt rautalangasta vero.fi-sivuston tietojen mukaan, mutta ei usko... Tää on yksi niistä asioista, joissa hänellä on täydellinen sokea piste, koska vuonna papu hänen työkaverit.
"Kodin ja työpaikan välisistä matkoista saa vähennyksen sen mukaan, mitä kulkuneuvoa matkoihin on halvinta käyttää. Matkakulut voi vähentää oman auton mukaan vain tietyissä olosuhteissa. Laske kulut halvimman käytettävissä olleen lippuhinnan mukaan, vaikka olisit ostanut muunlaisen lipun tai tehnyt matkat esimerkiksi omalla autolla."
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/tulot-j…
Puhu itse siitä mistä haluat, jollet puhu/viesti mitään, toinen luonnollisesti valitsee aiheet
Noin voi käydä, jos itsellä ei ole oikein mitään kiinnostavaa sanottavaa: toinen täyttää sen ilmatilan mikä sulta jää käyttämättä.
Puhupa seuraavalla kerralla niistä asioista, mistä haluat puhua. Puhu vaikka päälle, jos on pakko. Tilanne voi helpottaa, kun sullakin on jotain annettavaa keskusteluun.