Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuntelin taas tunnin verran kun äitini vuodatti sydäntään, enkä sanonut asiaan juuta enkä jaata.
27.11.2022 |
Ja ai että se on vaikeaa, kun oikeasti olen todella myötäelävä ja empaattinen ihminen. Mutta hänen kanssaan ei vaan voi puhua yhtään mitään, tai sanoa mihikään asiaan yhtään mitään, koska ihan AINA hän menee sanomaan sanomiseni eteenpäin.
Eli esimerkiksi haluaa keskustella kumppaninsa juomisesta, niin jos kommentoin että kyllä kumppaninsa alkoholinkäytössä on alkoholismin piirteitä ( kuten onkin), niin äitini menee sanomaan puolisolleen että " Liisakin sanoi että sinä olet alkoholisti.
Tai jos hän valittaa puolisonsa lapsen käytöksestä, ja totean siihen, että onhan toi nyt aika törkeästi tehty ( mennä eläkeläisten luo tieten tahtoen koronassa heilumaan, ja viettää siellä koko päivä), niin äitini menee sanomaan puolisolleen, että Liisan mielestä Teron käytös on ihan törkeää.
Kerran kun äitini lypsämällä taas yritti lypsää minulta kommenttia johonkin puolisonsa tekemiseen, totesin hänelle, että en mä voi keskustella näistä asioista hänen kanssaan, kun heti seuraavaksi menet sanomaan puolisollesi, että Liisakin sanoi taas sitä ja tätä. Siihen äitini totesi, että no en mene sanomaan, saat mennä sanomaan ihan itse! Tähän sitten totesin, että ei ole pienintäkään aikomusta, minä en heidän parisuhteeseensa tai heidän välisiin asioihin liity mitenkään, enkä tahdo tulla niihin sekoitetuksi. Siitä sainkin sitten luurin korvaan.
Mutta ihan mielenkiinnosta: onko muilla tällaista? Miten te toimitte vastaavassa tilanteessa? Nytkin sitten äiti taas loukkaantui ja alkoi itkeä puhelun lopuksi, varmaan koska en lähtenyt mihinkään juttuunsa mukaan. Kun ihan kaikki oli sen lypsämistä,että kommentoisin kuinka kaikki muut on kamalia ja kohtelee häntä väärin. Ja vaikka siellä totuuden siemen olisikin mukana, niin mun mielestä ei ole asiallista mennä heti eteenpäin kertomaan mitä mä olen johonkin asiaan kommentoinut.
Kommentit (14)
Normaali, tai ainakin ihan tavallinen nainen äitisi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo vaan ap, ettei sinustakin tule samanlainen äiti.
Tilannetaju ja luottamuksen rajat hukassa. Ei voi auttaa jos toinen ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vajaaälyinen, tai kauniisti sanottuna heikkolohjainen äiti sinulla. Otan osaa.
Itse ajattelen hänellä olevan jonkinasteinen persoonallisuushäiriö, tämä ei ole ainoaa laatuaan hänen käytöksessään, vaan on ihan järjettömän raskas ihminen 99% ajasta.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Normaali, tai ainakin ihan tavallinen nainen äitisi on.
Ainakin samanlaisia on samassa ikäluokassa ystävien äideissä useampia, mutta onneksi tyttärensä, eli ystävät on varsin erilaisia. Tai oikeastaan täysin erilaisia.
Ikävää sinänsä jos sinun lähipiirisi koostuu tuollaisista, ovat niin hemmetin raskasta seuraa.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilannetaju ja luottamuksen rajat hukassa. Ei voi auttaa jos toinen ei halua.
No sehän tuossa on se ongelma, että mä en oikeasti voi sanoa oikein mitään. Kun ei äiti mitään ratkaisuja tilanteeseensa halua, haluaa vaan marista ja valittaa ja vetää mut siihen juttuunsa mukaan. Haluaisi päästä sanomaan, että kun Liisakin on niiiiiin samaa mieltä kuin minä ja Liisakin niiiiiin ymmärtää, ja sitä ja tätä. Haluaisi siis ihan konkreettisestikin mua ja siskoani sekoittaa noihin omiin juttuihinsa, meidän pitäisi mennä sanomaan sille ja tälle ja tuolle ihmiselle asioita, joita äitikulta haluaisi sanottavan. Yllättäen emme suostu.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Varo vaan ap, ettei sinustakin tule samanlainen äiti.
Ei onneksi tarvitse varoa, kun ei tullut. Lapset on jo niin isoja, että tästä on paljon keskusteltu, kas kun yllättäen mummi kohtelee huonosti myös lapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, paitsi äiti toimii noin oman perheensä suuntaan. Milloin naapuri ihmettelee miten kauheat lapset hänellä on kun ei käydä joka viikonloppu, milloin kunnan pappi on kauhistellut ettei lapset tule toiselta paikkakunnalta lumitöitä tekemään (asuu luhtitalossa, lumityöt kotiovelle hoitaa taloyhtiön huoltofirma mutteivat aina ole heti aamusta paikalla).
Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, jos jatkuu jankkaus sanomme aina lopulta että etkö sinä ikinä sano vastaan, kun noin annat kaveriesi haukkua omia lapsiasi.
Äitisi pitäisi erota jos mies juo liikaa, oma asunto ja ei tule vieraita lapsiakaan sinne. Jotkut vahingossa ilmeisesti toistavat "vanhana", mitä joku muu sanoi. Äitisi olisi onnellisempi jos saisi miehen joka ei juo, ole ongelmainen tai sinkkuna. Muuten joudut kuuntelemaan ahdistusta seuraavat 25 vuotta. Jokin siinä parisuhteessa ei toimi ja häiritsee äitiäsi. Oma asunto tai talo on kiva koska sen voi sisustaa omanlaiseksi, ei enää viinalta haisevaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilannetaju ja luottamuksen rajat hukassa. Ei voi auttaa jos toinen ei halua.
No sehän tuossa on se ongelma, että mä en oikeasti voi sanoa oikein mitään. Kun ei äiti mitään ratkaisuja tilanteeseensa halua, haluaa vaan marista ja valittaa ja vetää mut siihen juttuunsa mukaan. Haluaisi päästä sanomaan, että kun Liisakin on niiiiiin samaa mieltä kuin minä ja Liisakin niiiiiin ymmärtää, ja sitä ja tätä. Haluaisi siis ihan konkreettisestikin mua ja siskoani sekoittaa noihin omiin juttuihinsa, meidän pitäisi mennä sanomaan sille ja tälle ja tuolle ihmiselle asioita, joita äitikulta haluaisi sanottavan. Yllättäen emme suostu.
ap.
Miksi ette suostu? Äidilläsi on hätä ja sä olet huolissasi siitä miten sua kohdellaan. Aika tunnekylmä tunnut olevan. Jos mun äiti purkaisi mulle tollasia asioita, hyppäisin autoon ja hakisin hänet pois.
Tuttua. Maailman keskipiste/sentraalisantra/loukkaantujaäiti.
Apukeino: Omista asioista kerronnan tiukka säännöstely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole samanlaista ongelmaa omien vanhempieni kanssa, mutta tekisin samoin kuin sinä eli en enää sanoisi sen kummemmin mitään hänen tilityksiinsä.
Ap. kirjoitti:
"Kerran kun äitini lypsämällä taas yritti lypsää minulta kommenttia johonkin puolisonsa tekemiseen, totesin hänelle, että en mä voi keskustella näistä asioista hänen kanssaan, kun heti seuraavaksi menet sanomaan puolisollesi, että Liisakin sanoi taas sitä ja tätä. Siihen äitini totesi, että no en mene sanomaan, saat mennä sanomaan ihan itse!"
Erikoinen reaktio äidiltäsi. Eikö hän ymmärrä, että ongelmana on luottamuksen puute?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minun äitini yrittää käyttää minua oksennusämpärinä. Valittaa kaikesta. Minusta ne asiat ovat sellaisia, ettei niissä ole mitään valittamista, ja joita itse pidän lähinnä positiivisina juttuina. Kun sanon vastaan, että katsopa asiaa positiivisemmalta kannalta, ja lopulta suoraan, etten halua olla mikään likaämpäri ja vain kiltisti kuunnella negavyöryä (jota koko lapsuuteni kuuntelin pakosta, oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa), äiti loukkaantuu verisesti. Haukkuu minut ja keksii ja jauhaa minusta täysiä valheita isälle ja sisaruksilleni yms., jotka ilmeisesti uskovat ainakin osittain äidin valheet, ja kohtelevat minua niiden vuoksi kylmäkiskoisesti. Äiti siis levittää myrkkyä ympärilleen ja pyrkii hallitsemaan muiden sosiaalisia suhteita niin.
En oikein tiedä, mikä on suhteeni vanhempiini, onko sitä? Muuta roolia ei oikein ole, kuin tämä oksennusämpärinä olo, josta kieltäydyn. Vastaan sanomisesta suorastaan raivostuvat, eivät tajua etten ole enää lapsi, jonka oli pakko kuunnella ja jota pystyi lyömään "niskoittelusta". Omista asioistani en voi oikein puhua, kun ne räävitään, levitellään, vääristellään. Jos en puhu, keksivät omasta päästään valheita. Ihan kuin oikein toivoisivat pahaa minulle, vaikea käsittää tätä asennettaan omaan lapseensa.
Alue: Aihe vapaa
Vajaaälyinen, tai kauniisti sanottuna heikkolohjainen äiti sinulla. Otan osaa.