Lue keskustelun säännöt.
Omavaraisesti elämästä haaveileville ja vastustajille
04.04.2022 |
Toinen ketju meni väittelyksi, mutta tuskin kukaan joka puhuu omavaraisesti elämisestä tarkoittaa sitä muuten kuin mahdollisimman paljon itse kasvattaa jne eli ei tarkoituskaan ole alkaa pellavaa kasvattamaan mistä vaatteet tehdään.
Me asutaan maalla ja kasvatan todella monipuolisesti kaikkea eli melko pitkälle pärjätään niillä.
Polttopuut omasta metsästä ja hirvenlihat myös, mutta kalastusta lisättävä.
Siltikään ei pysty olemaan näillä omavaraisesti elävä.
Meillä on omistuksessa myös mökki missä aikaisemmin asui erakko omavaraisesti hyvin pitkälti ja kyläläisten avulla pärjäsi.
Nyt voisi joku vuokrasopimuksen tehdä siitä sähköttömästä mökistä jossa rannalla sauna ja peltoa pari ha ympärillä. Ulkohuussi löytyy, mutta kellarissa en ole koskaan edes kuvitellut käyväni eli en tiedä saisiko siellä säilytettyä mitään.
Omenia ja viinimarjoja kasvaa pihalla.
Se olisi kesällä paratiisi, mutta talvella romantiikka kaukana kovilla pakkasilla.
Tosin tänä päivänä aurinkokennoilla saisi sähköä sinne mökkiinkin kätevästi.
Kommentit (13)
Omavaraisuus, paratiisi kesällä, talvella puuttuu romantiikka. Onko arki hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aurinkokenno taida talvella tuottaa sähköä.
Vierailija kirjoitti:
Faceboookissa on paljon ryhmiä, missä omvaraisuudesta haaveilevat kyselevät tuollaisten paikkojen perään.
Millaista hintaa erakko maksoi teille ?
Omistettiin maapohja ja hän rakennukset, mutta ei maksanut meille mitään.
Joo ja se Suomen kesä paratiisi kestää sen kolme kuukautta, jos hyvin käy.
Vierailija kirjoitti:
Joo ja se Suomen kesä paratiisi kestää sen kolme kuukautta, jos hyvin käy.
Kyllä Riippuu vuodesta millainen paratiisi ja nyt olisi jo kuukauden nauttinut aurinkoisista keleistä ja tuurilla pärjää lukuun loppuun kivasti.
Nimimerkillä täällä maalla asuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä vastusta omavaraisuutta, minusta olisi vallan ok, jos joku siihen pystyisi. Mutta realismia suosittelen.
Ensinnäkin, oikeasti se ei ole omavaraisuutta, että ”mahdollisimman suuren osan” tarvitsemastaan tuottaa itse. Se on suuressa määrin riippuvaisuutta ulkopuolisesta tuotannosta. Toiseksikin käytännössä siinä käy niin, että koska näiden riippuvuuksien twkia joutuu pakosti kåymään töissä, aikaa ei oikeasti jää siihen omavaraistuotantoon. Koska oikeasti porkkananviljely vaatii kitkemistä ja kalastus vaatii verkoilla käyntiä ja tosiasia kumminkin on, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä ne lisäänny vaikka ottaisit kuinka monta kotitarveviljelystä kitkettäväksi. Sitä jaksaa ehkä vuoden, kaksi, sitten on lopussa sekä fyysisesti että henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
En minä vastusta omavaraisuutta, minusta olisi vallan ok, jos joku siihen pystyisi. Mutta realismia suosittelen.
Ensinnäkin, oikeasti se ei ole omavaraisuutta, että ”mahdollisimman suuren osan” tarvitsemastaan tuottaa itse. Se on suuressa määrin riippuvaisuutta ulkopuolisesta tuotannosta. Toiseksikin käytännössä siinä käy niin, että koska näiden riippuvuuksien twkia joutuu pakosti kåymään töissä, aikaa ei oikeasti jää siihen omavaraistuotantoon. Koska oikeasti porkkananviljely vaatii kitkemistä ja kalastus vaatii verkoilla käyntiä ja tosiasia kumminkin on, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä ne lisäänny vaikka ottaisit kuinka monta kotitarveviljelystä kitkettäväksi. Sitä jaksaa ehkä vuoden, kaksi, sitten on lopussa sekä fyysisesti että henkisesti.
Paitsi tietysti jos elää jollain yhteiskunnan tuilla. Eläkkeellä lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sekin lasketaan omavaraisuudeksi, että on kerännyt taloudellisia resursseja valmiiksi ja vaihtaa omia tuotteitaan niihin, mitä joutuisi muuten ostamaan. Mielestäni siis voi ostaa esim. suolaa, etikkaa, sokeria, siemeniä, työkaluja ja vaatteita. Voi esim. kerätä marjoja, sieniä, käpyjä (siemenet taimitarhoille) ja myydä niitä.
Vierailija kirjoitti:
En minä vastusta omavaraisuutta, minusta olisi vallan ok, jos joku siihen pystyisi. Mutta realismia suosittelen.
Ensinnäkin, oikeasti se ei ole omavaraisuutta, että ”mahdollisimman suuren osan” tarvitsemastaan tuottaa itse. Se on suuressa määrin riippuvaisuutta ulkopuolisesta tuotannosta. Toiseksikin käytännössä siinä käy niin, että koska näiden riippuvuuksien twkia joutuu pakosti kåymään töissä, aikaa ei oikeasti jää siihen omavaraistuotantoon. Koska oikeasti porkkananviljely vaatii kitkemistä ja kalastus vaatii verkoilla käyntiä ja tosiasia kumminkin on, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä ne lisäänny vaikka ottaisit kuinka monta kotitarveviljelystä kitkettäväksi. Sitä jaksaa ehkä vuoden, kaksi, sitten on lopussa sekä fyysisesti että henkisesti.
No ongelma näissä keskusteluissa tuntuu olevan se, ettei ole olemassa hyvää ytimekästä ilmaisua sille, että on aika pitkälti omavarainen. Joku harrastusviljely voi tarkoittaa sitä, että on parissa ruukussa yrttejä, mikä on aika kaukana siitä, että saa omalta maalta vaikka kaikki kasvikunnan tuotteet. Joten ilmeisesti siksi puhutaan omavaraisuudesta silloinkin, kun ei sitä täysin olla.
Mainostin siinä toisessa ketjussa jo Kaarina Davisin kirjoja ja blogeja, ja hän kannustaa ratkaisemaan toimeentulo-ongelman sillä, että miettii, olisiko mahdollista tehdä vähemmän töitä. Osa-aikatyö, kotoa käsin tehtävä työ kuten vaikka kirjoittaminen tai käsitöiden teko? Jos tekee kahdeksan tunnin työpäivää ja siihen työmatkat ja ehkä ylityöt päälle, niin monesti siihen hujahtaa kymmenen tuntia päivässä. Jos voisi saada itselleen riittävän rahan tekemällä työtä vaikka neljä tuntia päivässä, jäisi tuosta kuusi tuntia aikaa kitkeä porkkanapenkkiä. Toisekseen viljelykset työllistävät lähinnä kesäaikaan, talvella voisi tehdä enemmän ansiotyötä. Mutta mitään patenttiratkaisua tuohon ei ole. Realismia minäkin peräänkuulutan, mutta myös kykyä kyseenalaistaa sen, mikä on ihan oikeasti pakko ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten ei ehkä kannata puhua omavaraisuudesta vaan harrastuksesta. Ei kukaan vastusta sitä että joku haluaa kasvattaa ruokaa itse. Omavaraisuudesta puhuminen vain on hassua, erityisesti silloin kun omavaraisuuteen pyritään viljelemällä jotain rivitalon takapihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä vastusta omavaraisuutta, minusta olisi vallan ok, jos joku siihen pystyisi. Mutta realismia suosittelen.
Ensinnäkin, oikeasti se ei ole omavaraisuutta, että ”mahdollisimman suuren osan” tarvitsemastaan tuottaa itse. Se on suuressa määrin riippuvaisuutta ulkopuolisesta tuotannosta. Toiseksikin käytännössä siinä käy niin, että koska näiden riippuvuuksien twkia joutuu pakosti kåymään töissä, aikaa ei oikeasti jää siihen omavaraistuotantoon. Koska oikeasti porkkananviljely vaatii kitkemistä ja kalastus vaatii verkoilla käyntiä ja tosiasia kumminkin on, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eikä ne lisäänny vaikka ottaisit kuinka monta kotitarveviljelystä kitkettäväksi. Sitä jaksaa ehkä vuoden, kaksi, sitten on lopussa sekä fyysisesti että henkisesti.
No ongelma näissä keskusteluissa tuntuu olevan se, ettei ole olemassa hyvää ytimekästä ilmaisua sille, että on aika pitkälti omavarainen. Joku harrastusviljely voi tarkoittaa sitä, että on parissa ruukussa yrttejä, mikä on aika kaukana siitä, että saa omalta maalta vaikka kaikki kasvikunnan tuotteet. Joten ilmeisesti siksi puhutaan omavaraisuudesta silloinkin, kun ei sitä täysin olla.
Mainostin siinä toisessa ketjussa jo Kaarina Davisin kirjoja ja blogeja, ja hän kannustaa ratkaisemaan toimeentulo-ongelman sillä, että miettii, olisiko mahdollista tehdä vähemmän töitä. Osa-aikatyö, kotoa käsin tehtävä työ kuten vaikka kirjoittaminen tai käsitöiden teko? Jos tekee kahdeksan tunnin työpäivää ja siihen työmatkat ja ehkä ylityöt päälle, niin monesti siihen hujahtaa kymmenen tuntia päivässä. Jos voisi saada itselleen riittävän rahan tekemällä työtä vaikka neljä tuntia päivässä, jäisi tuosta kuusi tuntia aikaa kitkeä porkkanapenkkiä. Toisekseen viljelykset työllistävät lähinnä kesäaikaan, talvella voisi tehdä enemmän ansiotyötä. Mutta mitään patenttiratkaisua tuohon ei ole. Realismia minäkin peräänkuulutan, mutta myös kykyä kyseenalaistaa sen, mikä on ihan oikeasti pakko ja mikä ei.
Kirjoittaminen ja käsityö eivät oikeasti ole tulonhankintakeinoja. Ne ovat harrastuksia, jotka useimmiten vievät rahaa enemmän kuin tuovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sekin lasketaan omavaraisuudeksi, että on kerännyt taloudellisia resursseja valmiiksi ja vaihtaa omia tuotteitaan niihin, mitä joutuisi muuten ostamaan. Mielestäni siis voi ostaa esim. suolaa, etikkaa, sokeria, siemeniä, työkaluja ja vaatteita. Voi esim. kerätä marjoja, sieniä, käpyjä (siemenet taimitarhoille) ja myydä niitä.
Minäkin toimin noin. Vaihdan taloudellisia resursseja eli rahaa mm. suolaan ja sokeriin.
Faceboookissa on paljon ryhmiä, missä omvaraisuudesta haaveilevat kyselevät tuollaisten paikkojen perään.
Millaista hintaa erakko maksoi teille ?