Lue keskustelun säännöt.
Lopettaisinko työt ?
09.02.2010 |
Tilanteeni: Olen yli nelikymppinen lapsen äiti. Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä. Arjen pyörityksen vastaan siis yksin. Tyttö menee ensi syksynä tokaluokalle ja ei ilmeisesti pääse enää iltapäiväkerhoon. Hän on lievästi erityislapsi eikä selviä vielä itsekseen pitkästä koulumatkasta ja yksin kotona olosta. Mikä siis eteen? Uskallanko jättäytyä kotiin? Eniten mietityttä omien tulojen puuttuminen ja se työllistynkö enää koskaan jos jään pariksi vuodeksi kotiin. Olen alalla jolla tulijoita on enemmän kun työpaikkoja. Taloudellisesti pärjätään kyllä miehen tuloilla.
Kommentit (32)
tai vaihdat alaa. Jos pärjäätte miehen tuloilla kannattaa ainakin kokeilla, lapsuus menee aika nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksaisi olla yhden lapsen kanssa kokonaan kotona.
Ja iltapäivät lapsen kanssa. Sehän olisi luksusta saada tehdä kotihommat, kaupat ym. lapsen ollessa koulussa ja sitten keskittyä lapseen ja hänen juttuihin.
Minä en jaksaisi olla yhden lapsen kanssa kokonaan kotona.
Teet lyhennettyä päivää/ viikkoa ja hommaat jonkun auttamaan koulusta hakemisessa/ viemisessä. Itteltä pää hajoaisi, jos jäisi vaan kotiin.
mutta silti minä kyllä näivettyisin pystyyn yhden tokaluokkalaisen kanssa kotona, jos en mitään töitä tekisi. Enkä tiedä olisiko se edes lapsen etu enää olla tuolla lailla. Varsinkin kun isä sitten vastaavasti on paljon poissa, eikä ole sisaruksia.
t. 4, jolla on eskarilainen ja tokaluokkalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies onkin ehdotellut, että alkaisin tehdä hänen firmansa hallinnollisia töitä kotona, mutta sitäkin olen hieman empinyt. Onkos jollain kokemuksia kuinka sellainen pelittää?
mutta silti minä kyllä näivettyisin pystyyn yhden tokaluokkalaisen kanssa kotona, jos en mitään töitä tekisi. Enkä tiedä olisiko se edes lapsen etu enää olla tuolla lailla. Varsinkin kun isä sitten vastaavasti on paljon poissa, eikä ole sisaruksia. t. 4, jolla on eskarilainen ja tokaluokkalainen
Lapsen etu? Mitä tarkoitat tällä? Että jos ei käy iltiksessä, ei ole kaveriseuraa?
Itse olen kotona ja kyllä lapsilla riittää seuraa pilvin pimein. Tiedätkö miksi? Kun ne kaverit, jotka käyvät iltiksessä tulevat mielummin meille. Joka päivälle olisi tulijoita. Eivät siis viihdy kovin hyvin iltiksessä, tai ainakin paremmin jonkun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat sillä etei olisi lapsen edun mukasta, että äiti on kotona, jos isä on paljon pois eikä ole sisaruksia?
Paremminhan äidillä olisi aikaa kuljetella lasta esim. harrastuksiin kun kotihommat vois hoidella päivällä kun lapsi on koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äidin elämä pyörii lapsen ympärillä, eikä isää juuri näy.
Ja kyllähän ne tokaluokkalaiset toistensa luona pyörii, oli äiti kotona tai ei.
Teillä on vissiin aika huonotasoinen kerho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tokaluokkalainenkin saa ip-kerhopaikan vaikka ei ole edes erityislapsi. Luulen, että teillä erityislapsen peruste riittäisi paikan saamiselle.
Toisaalat sinulla on oikeus lyhennettyyn työpäivän, kun lapsi on vielä toisella luokalla. Miksi et käyttäisi sitä? Lomat kertyvät samalla tavalla, mutta palkka on toki vähän pienempi.
Itseäni ainakin hirvittäisi työpaikan menetys ja sen takaisin saaminen. Tosin meillä ollaan taloudellisesti hyvin riipuvaisia minun palkasta ja meillä myös mies yrittäjä. Meillä ainakaan yrittäjän kuukausitulot eivät todellakaan ole säännölliset. Joskus tulee jotakin palkkaa ja joskus ei olleenkaan.
Mutta jos teillä pärjätään miehen palkalla, niin mikäs siinä.
että miten tasapainoista perhe-elämää tuosta syntyy? Isää ei näy eikä kuulu ja äiti on ainokaisen manageri ja autokuski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai puolipäivätöissä, lapsi ei olisi yksin.
Ja silloin isä voisi tehdä vähemmän töitä, kun ei olisi ainoa elättäjä. Lapsi näkisi isäänsäkin.
Olisko se parempi ettei kumpikaan ehtis olla lapsen kanssa? Enemmänhän äidillä olis aikaa jos ei olis päivätyössä.
Jos äiti tekisi edes puolipäivätöitä, isä voisi vastaavasti tehdä vähemmän töitä.
Eikä se lapsen elämä olisi noin äitipainotteista, vaan normaalimpaa perhe-elämää, jossa äidilläkin on muutakin elämää kuin yksi ainokainen suht iso lapsi ja yhden ainokaisen lapsen asiat.
Sitäpaitsi kuka hullu panee koko perheen elämän yhden firman varaan? Stressittömämpääkin on, jos myös äidillä on jonkinlainen ote työelämään.
Meillä on talous turvattu muutenkin kun miehen firman kautta. Joten mitään taloudellista riskiä ei kotiin jäämiseni aiheuta. Tähän astikin on ollut enemmän viriketyöpaikka ja omien taskurahojen ansaintapaikka. Mies kasvattaa ja kansainvälistää tällä hetkellä voimakkaasti yritystään, jtoen siksi päivät ovat pitkiä vielä jonkin aikaa. Onneksi viikonloput on rauhoittanut perheeelle, joten ihan tasapainoisia ollaan. AP
se on aika yksitoikkoista. Ei anna minulle juuri haasteita, joskaan ei paljon vaadikkaan. Tosin siihen olen ollut tyytyväinen koska koti- ja arjenpyöritys vaativat minulta aika paljon aikaa ja energiaa.
Mikään yritys ei koskaan ole varma. Minulla on tismalleen sama tilanne kuin sinulla, paitsi että lapsia on kaksi ja toisella on krooninen sairaus. En silti haluaisi olla vain kotona. Se yksipuolistaa henkisesti, vaikka kuulostaakin aluksi kuinka kivalta tahansa.
Mitä ihmettä edes tekisit kaiket päivät? Ei siinä kodissa niin paljon puunaamista ole, eikä lapsikaan tarvitse kuin yhden lämpimän aterian kouluruoan lisäksi.
18
kotiin tuossa tilanteessa. Mutta jos pelkäät ettet enää saa töitä omalta alalta kotonaolon jälkeen niin miettisin mahd hoitajan palkkaamista.