Lopettaisinko työt ?
Tilanteeni: Olen yli nelikymppinen lapsen äiti. Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä. Arjen pyörityksen vastaan siis yksin. Tyttö menee ensi syksynä tokaluokalle ja ei ilmeisesti pääse enää iltapäiväkerhoon. Hän on lievästi erityislapsi eikä selviä vielä itsekseen pitkästä koulumatkasta ja yksin kotona olosta. Mikä siis eteen? Uskallanko jättäytyä kotiin? Eniten mietityttä omien tulojen puuttuminen ja se työllistynkö enää koskaan jos jään pariksi vuodeksi kotiin. Olen alalla jolla tulijoita on enemmän kun työpaikkoja. Taloudellisesti pärjätään kyllä miehen tuloilla.
Kommentit (32)
Kielet kiinnostaisi kovasti. Pitääkin ottaa selvää mitä vaihtoehtoja niiden opiskeluun löytyy. AP
Nautin, kun voin tehdä asioita rauhassa aamupäivisin, auttelen viikottain vanhaa isoäitiniäni, autan ystäviäni erilaisissa asioissa (yhden kohdalla yritysasioissa, toisen kohdalla sairaan lapsen hoitamisessa jne.), toimin kolmessa eri yhdistyksessä...Lisäksi voin olla kotona ottamassa vastaan lapseni, kun tulevat koulusta kavereineen. Käymme joskus porukalla uimassakin iltapäivisin. Puhumattakaan pitkistä ihanista kesistä, jolloin voimme puuhata kaikennäköistä ilman lomastressiä.
Mutta meitä onkin moneen junaan, yksinkertaisia kuin mahdottoman monimutkaisiakin persoonia :)
t. se eräs kotona oleva
Kaipaatko koskaan työelämään? Aiotko sinne joskus palata? AP
Tuon ikäiselle erkkalapselle kuuluu ip paikka ja .
Kunta ei voi keplotella vastuustaan!
Mutta olen aika sosiaalinen, joten joskus hetkittäin tulee tunne, että olisi mukavaa kuulua johonkin kivaan työporukkaan. Mutta onneksi olen sitten kehittänyt muita kanavia, joissa pääsen tyydyttämään sosiaaliset tarpeeni. Ja aina, kun olen kuunnellut ystävieni murheita työelämään liittyen, huokaisen helpotuksesta ja onnesta.
Tiedän, että olen monen silmissä kummajainen mutta minulla on sen verran hyvä itsetunto, että se kestää sen. En todennäköisesti koskaan enää palaa omalle alalleni mutta uskon, että jo tässä lähitulevaisuudessa haen osa-aikatyötä joltain muulta sektorilta.
Ja mitä tulee siihen, että mies voisi tehdä vähemmän työtä, jos vaimo olisi myös töissä, ei ainakaa päde meillä. Meillä mies olisi töissä siellä missä nytkin ja ne hommat ja reissut on tehdävä, oli vaimo töissä tai ei.
Kaipaatko koskaan työelämään? Aiotko sinne joskus palata? AP
Harrastelisin kaikenlaista ja nauttisin lomasta, mutta jos vaarana olisi että se "loma" jatkuu loppuelämän, niin ahdistuisin varmasti. Koululasiessa on enää tosi vähän hoidettavaa, se ei tod. riitä elämänsisällöksi normaalille ihmiselle.
Ap tekee kuitenkin oman päätöksensä ja uskot että kestät vuosikausien kotonaolon ja elämän täyttämisen erilaisilla pikkupuuhilla, niin mikä ettei. MUTTA muistakaa tehdä sitä ennen selvät sopimukset miehen kanssa rahojen jaosta. Varmista myös ettei firman riskit voi mitenkään kaatua sun niskaan. Avioehtoahan teillä ei toivon mukaan ole - jos on, se pitää muokata niin, että et jää tyhjän päälle vaikka mitä tapahtuisi.
joten hän määrää oman työpäivänsä pituuden itse.
Sanoisi, että mun vaimo on töissä, en tartte niin paljon keikkaa!
joten hän määrää oman työpäivänsä pituuden itse.
että joutuu ottamaan kaiken työn mitä annetaan niin tuskin kannattaa puolison irtisanoutua omasta työstään. Päinvastoin.
Jos firma on vakaa ja kannattava, siitä voi ottaa vapaata ja määrätä päivänsä pituuden.
t. yrittäjä ja yrittäjän vaimo
firma on kasvu- ja kansainvälistymisvaiheessa joka kestää varmaan muutamia vuosia. Siksi miehellä tällä hetkellä kiireistä. Ja toimeentulomme ei olisi pelkästään miehen firman varassa vaikka irtisanoutuisinkin omasta työstäni.
mutta pitkien työmatkojen takia päivä venyy paljon pidemmäksi kun tokaluokkalaisen koulupäivä.
Vuorotteluvapaa! Nelikymppisenä sulla on varmaan jo vaadittava työhistoria, joten eikun vaan kotiin ja joku työtön tilalle vaikka vuodeksi. Sen jälkeen sitten jatkat lyhyemmällä viikolla, jos vielä kolmasluokkalainen kaipaa apua ja tukea ja seuraa.
Lisäksi voisit tutkailla opintovapaan mahdollisuudet, kunhan opiskeluala on sellainen, että siinä voi olla iltapäivisin kotona.