Oletko jälkeenpäin todennut, että tuli kouluttauduttua väärälle alalle omiin vahvuuksiin nähden?

Oon hakenut sosiaalialalle, vaikka vähäinenkin sosiaalisuus on vuosien aikana karissut. Olisi pitänyt lähteä opiskelemaan vaikka lääkäriksi. Olispa saanut enemmän tukea kotoa

Tavallaan, olen selvästi enemmän kallellaan ihmisläheiseen työhön kuin nykyinen tekninen ala.

Toisaalta psykologinen, empaattinen lähestymistapa on auttanut minua paljon nykyisessä työssäni, neuvotteluissa, kokemattomampien ohjauksessa (en ole varsinainen esihenkilö, mutta neuvon paljon uudempia työntekijöitä) ym. 

Kuitenkin on mietinnässä, pitäisikö viilata osaamista vielä jollain ihmisläheisemmällä lisätutkinnolla ja suunnata uraa enemmän siihen suuntaan. Teknisen puolen ylintä asiantuntijaa kun minusta ei luultavasti tule, eikä se kiinnostakaan.

Olen opettaja ja introvertti.

Tiedän että olen väärällä alalla, kouluttauduin vain työllisyyden takia. Alalle jolle sovellun ja jonka tutkinnonkin olen käynyt ei tahdo olla töitä.

talonrakentaja, nykyinen juristi.

YTM = oli hyvä valinta vahvuuksiin ja mielenkiintoon nähden, mutta surkea työllistäjä

FM (tietojenkäsittely) = täysin väärä valinta vahvuuksiin ja osittain mielenkiintoonkin nähden, mutta teoriassa työllistää hyvin

Tämän lisäksi 7 työvoimapoliittisena koulutuksena tehtyä kurssia/koulutusta: näyttelijäntyö, audiovisuaalinen viestintä, yrittäjäkurssi, peliasiantuntija, käytettävyysasiantuntija, ohjelmistorobotiikka, API-talous/integraatiot.

Jos pääsisin aikakoneella takaisin parikymppiseksi, en suorittaisi noista yhtäkään, vaan keskittyisin täysillä tekemään musiikkia. Jos ihmisellä on jokin erityisvahvuus tai lahja, kannattaa panostaa siihen. Jos se vaatii kouluttautumista, sitten vaatii, jos ei niin ei.