G: Onko elintasosi parempi vai huonopi

mutta tuntuu, että nykyään ollaan usein onnettomampia. Vaikka ennen ei ollut mammonaa ja materiaa, oltiin pienemmistä asioista onnellisia. Siis yleisesti.



Samaa mieltä ovat olleet monet kaikenikäiset(siis silloin eläneet) ihmiset.

parempi, parempien palkkojen vuoksi, jolloin arkielämässä ei tarvitse pihistää ihan niin paljon , mutta muuten ei. Heillä oli samaan aikaan yksi lapsi enemmän ja uusi omakotitalo.

suorastaan superloikka tässä asiassa, "ryysyistä rikkauksiin"

suorastaan superloikka tässä asiassa, "ryysyistä rikkauksiin"

pelkkä raha ei ole rikkautta.



rahallisesti tulot ovat ehkä vastaavat, kuin vanhemmilla aikoinaan. Käyttö on kuitenkin ihan eri. En arvosta ulkoisia vaurauden merkkejä samalla tavalla kuin he.

niinhän 99 % ihmistä on suhteessa siihen, miten 70-luvulla elettiin.

Oma elintaso on huomattavasti korkeampi kuin omilla vanhemmilla tämän ikäisenä. Johtuu paremmasta koulutuksesta: vanhemmilla kansakoulu, itsellä akateeminen tutkinto.

vanhempani olivat köyhiä, mutta luulen, että iässäni paljon onnellisempia. He eivät paljoa piitanneet tästä elintasojuoksusta.

Just eilen äiti puhu miten pesi käsin vaatteet kun olin vauva. Meillä on pesukone peräti kahdessa osoitteessa :). Tämä yhtenä esimerkkinä, mutta on siis elintaso parempi minulla kuin vanhemmillani oli vastaavassa elämäntilanteessa ja iässä. Hyödyllisten juttujen lisäksi sitten tosin on kertynyt paljon ylimääräistä turhakettakin, mistä on huono omatunto ja säilytystilan puute.

olivat jo mun ikäisinä jääneet kaksistaa, meillä taas on kaikki 5 lasta vielä kotona : )

paitsi jos on ollut superrikkaat vanhemmat =)



Työttömälläkin on yleensä asunto, jossa on lämmin vesi, moderni keittiö (tarkoittaa juoksevaa vettä, hellaaa, jääkaappia ja pakastinta). kodinkoneitakin on lähes kaikilla, joskus 60 luvulla ne olivat harvinaisempia. Tarkoitan vaikkapa mikroaaltouunia.



Vaatteet ovat edullisempia kuin 60-luvulla, johtuen halpatuonnista. Ruoka on halvempaa kuin 90-luvulla ja huomattavasti halvempaa kuin 60-luvulla. hedelmiäkin voi joskus ostaa, ja erilaisia.



Sosiaalituet ovat kehittyneet 60-luvusta 90%.

Jos se minusta olisi kiinni, niin varmaan sama tai vähän huonompikin.

Meillä on sisävessa ja pyykkikone, mun vanhemmat kävi tässä vaiheessa ulkovessassa ja äiti keitti lakanat karjakeittiön padassa. Ja niin edelleen.



Mutta tää perustuu vaan yleiseen elintason nousuun.



Jos verrataan taas johonkin keskiansioon vaikkapa, niin sitten me eletään suurin piirtein saman tasoisesti kuin he aikanaan. Siis suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Voi meillä olla himpun paremmat tulot, jos isän jutut tuloista, siis niiden pienuudesta, ei olleet ihan mieletöntä liioittelua. Sillä isä aina puhui, että kun hän sanoi tulot, niin kukaan ei uskonut, että niin pienet voi olla. Meillä on kyllä ihan uskottavat, jonkin verran keskiansiota pienemmät.

Tietenkin nykyään lähes kaikkien elintaso on paljon parempi kuin 70-luvulla eli köyhässäkin perheessä pestään pyykit koneella ja käytetään kännykkää. Mutta entä suhteessa muuhun yhteiskuntaan? Käytännössä vaikkapa lasten luokkakavereiden vanhempiin?



Omalta kohdaltani voin sanoa, että tulen paremmin toimeen kuin vanhempani aikoinaan. Lastani ei kiusata koulussa köyhyydestä johtuvista asioista, kuten minua kiusattiin. Minulla oli huonot vaatteet enkä päässyt rahan puutteen takia luokkaretkelle. Me pystymme kustantamaan omille lapsillemme saman mitä luokkakavereidenkin vanhemmat.

parempi elintaso. Koska minulla ei ole lapsia.

Taustatietoina, että sekä omat vanhempani + appivanhempani että minä ja mieheni olemme kaikki akateemisesti koulutettuja ja Helsingistä.



Tämänikäisenä omilla vanhemillani oli isohko rivitaloasunto omalla pihalla (lapsuuden kotini) sekä oma auto. Mieheni vanhemmilla oli omakotitalo. Vakituiset työsuhteet heille itsestäänselvyys.



Meillä on pieniä, alipalkattuja pätkätöitä, autoa ei ole ja asumme ahtaassa kerrostaloasunnossa (tosin hieman lähempänä keskustaa, missä neliöhinnat kalliimpia).



Minun on tällä hetkellä vaikea nähdä, että ikinä ylittäisin vanhempiani elintasossa, jos kohta en ehkä sellaisesta edes haaveile. Muuten olisin ehkä tehnyt hieman eri valintoja elämässä.

Isäni oli "iso johtaja" :) , asuttiin isossa talossa merenrannalla Espoossa, kotona kävi siivooja ja äiti oli kotiROUVA, mutta en kyllä koe että elämänLAATU olis mulla nyt yhtään huonompi omassa elämässäni. Ollaan miehen kanssa pienituloisia duunareita, asutaan puolet pienemmässä asunnossa kuin minä lapsena ja iso asuntovelkakin on. Kaukana kalliista merenrannoista asutaan.



Olen vaan nähnyt sen kotona pidettyjen coccareiden ja isän saunavieraiden tuoman ikuisen edustamisen, jota en yhtään kaipaa. Tai ottaisin minä ehkä vieläkin oman kuljettajan joka aamu oven eteen töihin hakemaan, jos olisi mahdollista :)