Elämä on lapsen kanssa jatkuvaa jankutusta ja tappelua. Ensin jankataan koko päivä läksyistä, sitten niitä tehdään itku kurkussa keskiyöllä. AAmulla jankataan aamupalasta ja vaatteista
Kunnes lähtee kouluun tyhjin vatsoin. Ei tunne kelloa, ei hahmota aikaa yhtään ja vakiovastaus on "Kohta. Älä jankuta". Ja sitten itkee kun ei ehdi tehdä läksyjä, ei ehdi syödä aamupalaa. Koulussa ei uskalla sanoa opettajalle vastaan, mutta menee pulpetin alle istumaan ja kieltäytyy tulemasta pois. Pienluokka, onneksi!
Kerroin koululääkärille, että mulla hajoaa pää. Samoin miehellä joka on uhannut pistää lapsen hullujenhuoneelle tai lastekotiin. Meillä kävi sosiaalihuollon perhetyöntekijä, joka ei saanut tytösta sen parempaa otetta. Koulukuraattorilla kävi juttelemassa kerran ja kieltäytyi menemästä toiste.
Epäilen, että tytöllä on uhmakkuushäiriö mutta mitään ei suostuta enää tutkimaan kun on adhd ja lääkitys siihen. Koululääkäri viimeeksi vain isonsi annosta mistä ei ollut paskan vertaa hyötyä. Tuntuu, että äitinä ylitseni kävellään. Toki olen iloinen kun sai edes yhden diagnoosin ja pääsi pienluokkaan mutta siinäkö kaikki? Että kun on adhd niin kaikki sen piikkiin? Että yhden per""en pillerin pitäisi korjata kaikki?
Kommentit (95)
Lopeta jankutus. ADHD-lasten kanssa pitää toimia eli tällä hetkellä isoin ongelma olet sinä, joka puhut, puhut ja puhut, vaikka lapsi ei sitä ymmärrä.
En oikein ymmärrä, mitä haluat, koska saat lapsen koska tahansa tutkimuksiin ykistyiselle. Älä nyt vaan väitä, että olette kaiken lisäksi köyhiäkin?
Lopeta jankutus ja lapsen piinaaminen vaatimuksilla, jos niillä ei ole mitään vaikutusta. Ainakin teidän välinen suhde kevenee, vaikka koulu menisikin huonosti.
Voi ap. Mun siskoni lapsi oli samanlainen. Joutui heti eläkkeelle 18v ja asuu lapsuudenkodissaan 40v.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jankutus. ADHD-lasten kanssa pitää toimia eli tällä hetkellä isoin ongelma olet sinä, joka puhut, puhut ja puhut, vaikka lapsi ei sitä ymmärrä.
En oikein ymmärrä, mitä haluat, koska saat lapsen koska tahansa tutkimuksiin ykistyiselle. Älä nyt vaan väitä, että olette kaiken lisäksi köyhiäkin?
No mitä minä sitten teen? Jos heittäydyn mykäksi, tuo lapsi ei lähde kouluun eikä pese hampaitaan ja kulkee loppueläm'nsä samassa yöpuvussa.. Kun kerran olet niin fiksu niin mitä muuta voin tehdä kuin jankuttaa samoista asioista päivä, kuukausi, vuosi toisensa jälkeen? Että "syö, pue, mene"
Ja kyllä, ollaan köyhiä. Mies on työtön ja minä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
11vuotias
ap
Ap, ymmärrän tilannettasi. Välillä saa huokaista, kun lapsen saa ulko-ovesta ulos ja lähtemään kouluun. (vaikkakin eri syitä haasteisiin, kuin teillä).
Toivottavasti tilanteenne paranee siedettävämmäksi.
Onko teillä kuvakortit käytössä? Vaadi kunnon tutkimuksia, koska pelkkä ADHD ei riitä tuollaisiin pulmiin noin vanhana.
Tuntuu kuin loppuelämäni olisi toimintaohjeiden latelua ja takana väijymistä. Nouse. Syö. Pue. Pse hampaat. Mene suihkuun. Mene kouluun. Ja palkaksi saan rähjäämistä että älä tyhmä äiti jankuta! Lakkaan jankuttamasta kun aamupala ei jää koskemattomana pöydälle lapsen juostessa kouluun reppu täynnä koskemattomia läksykirjoja.
Mies on pessyt kädet koko asiasta ja puhuu "sinun tytöstäsi" vaikka on lapsen biologinen isä, luulen että syyttää jotenkin minua kun itselläni on lukihäiriö. Että annoin huonot geenit tai jotain.
Ap
Onko teillä kuvakortit käytössä?
Onko teillä kuvina aamun toimintaohjelma näkyvillä?
Onko lapsen sängyn vieressä kuvina pukemnen jne. näkyvillä?
Koska olette kotona, eikä ole kiire lähteä aamulla, ehditte auttaa lasta pukemisessa, syömisessä, lähtemisessä.
Kun tulee koulusta, ehditte auttaa välipalan syömisessä ja sitten teette yhdessä ne läksyt.
Juttelette rauhallisesti. Teette asioita. Yhdessä. Aikatauluta: välipala. Läksyjen teko. Muut asiat. Iltapala, iltapesu, nukkumaan, herätys aamulla.
Mutta älä jankuta. Se on turhaa teoriaa. Lapsesi sisäistäisi paremmin asioita toiminnan kautta.
Eli vanhemmat jää aamulla kotiin ja lapsi on ainoa jonka pitää lähteä :(. Ei se minuakaan huvittaisi. Kurja tilanne.
Onko sillä väliä, käykö hän koulua? Eläkkeelle kuitenkin joutuu heti, jopa 16-vuotiaana. Teidän vanhempien luokse jää asumaan.
Onko teillä joka päivä sama toimintaohjelma?
Annatko yhden ohjeen kerrallaan?
Onko teilä munakello hälyttämässä, kun seuraavaan vaiheeseen pitäisi siirtyä?
Kuulostaa ap todella raskaalta ja myös tutulta. Hengähdystauko olisi nyt varmasti tarpeen, sen jälkeen voisi miettiä uusia toimintatapoja.
Tilannetta pahentaa selkäni. Liikkuminen on vaikeaa, kivut ovat kovat ja pelkään oikeasti joutuvani jonain päivänä hankkimaan rollaattorin. Eikä se auta että nilkutan aamusta iltaan lapsen kannoilla paasaamassa. Raskaushan oli se musta lottopotti, joka tuhosi selkäni lopullisesti. Yhtenä päivänä jalat vaan meni alta. Lääkärit eivät vuosiin ottaneet vakavasti "kun olet niin nuori". Ja kun lopulta otettiin magneettikuvat ym niin hups!
Välillä mietin millä ihmeellä sain Kelan päästämään minut eläkkeelle. Vaikka mitähän iloa siitäkin oli, kun joudun olemaan yksi kävelevä kalenteri tuolle lapselle. Tunnen itseni omaishoitajaksi. Ja satavuotiaaksi.
Ap
Uhmakkuus on ADHD n oire, pyydä koittaa eri merkkistä lääkettä.
Opettele ihmeessä johtajuutta.