Masennuslääke - onko auttanut? Itse olen ollut lääkevastainen ennen, ilmeisesti aivan turhaan.
Olen ollut asenteella, että kyllä minä prkl itse pärjään. Lääkkeitä ei, kun kuitenkin vain pahentaa tilannetta ja tulee sivuoireita. Näin olen ajatellut.
Kuitenkin taustalla niin paljon kaikenlaista ikävää ja uupumisia.
Kymmenen vuotta olen taistellut ja päättänyt pärjätä itsekseni suurimmaksi osaksi, kunnes helvetti alkoi riittämään.
Uupumlset, pahat masennuskaudet, riippuvuudet, ulkopuolisuuden tunne, traumat yms. Aina hetkellinen helpotus kunnes taas se sama paska pään sisällä alkoi.
Alkoi vain riittämään sama kehä ja päätin, että ihan sama, otan kaiken avun vastaan kunhan tämä päänsisäinen helvetti loppuu.
Lääkäri oli ymmärtäväinen, luki koko hoitohistorian ja kyseli tarkkaan. Vastaanotto kesti reilun tunnin ja oli tutkinut aikaisemman historian ennen tätä.
Määräsi lääkkeet näiden perusteella ja aivan uskomatona, voin paremmin enkä ole kokenut ahdistusta tai masennusta lääkitysen aloitettua.
Olen erittäin kiitollinen, lääke sopii minulle ja voin paljon paremmin.
Elämä tuntuu tärkeältä ja haluan elää taas, luoda uraa ja olla osa yhteisöä.
Muilla positiivisia kokemuksia?
Kommentit (72)
Citalopramin aloituksesta kului pari viikkoa, ja tuntui kuin aurinko olisi palannut elämääni. Ennen hoidon ja lääkityksen aloitusta minulla oli ehkä yksi hyvä päivä kuukaudessa. Lääkityksen jälkeen oli ensin muutamia hyviä päiviä, sitten kokonainen viikko putkeen ja lopulta niitä tosi huonoja päiviä silloin tällöin.
Eihän nuo lääkkeet masennuksen syytä tosiaan poista, mutta kyllä ne vaan tekee elämästä elämisen arvoisempaa. Oli ihanaa, kun aloin taas tuntea sen rakkauden omiin lapsiinkin.
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Essitalopraamia söisin edelleen ellei se olisi vaikuttanut intiimielämään. Muutoin se sopi minulle hyvin. Sain lehmän hermot ja sellaisen yleisen rauhallisen tunteen. Ei puskenut mieleen ahdistavia mielikuvia. Huimaus ja päänsärky vaivasivat joskus, mutta enimmän aikaa oli hyvä olo.
Voxra ei vaikuttanut yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Vaikuttaa aivokemiaan. On nämä huumeisiin verrattavissa. Jotku näistä tekee ihan zombieksi ihmisiä.
Onko Voxrasta kokemuksia kenelläkään?
Kiitos vastauksista!
Minulla siis venlafaksiini.
Jostain syystä tämä lääke sopii vaikka moni siitä varoittelee. Itselle ainakin tuntuu toistaiseksi todella oikealta ratkaisulta.
Ennen negatiiviset tunteet olivat aivan jatkuvia ja ahdistavia. Nyt tunnen olevani enemmän oma itseni ja rauhallisempi. Keskityn paremmin ja jaksan hoitaa asioitani. Todella outoa ne omat itsem. ajatukset nyt kun olotila on ok. Tulee vain mieleen, että olisinpa ollut aikaisemmin avoimempi avulle.
Kaikki on ok ja tunnen kyllä edelleen tunteita, myötätuntoa jne mutta en ole ollenkaan sellainen omaan päähän keskittynyt ahdistunut hermopää omassa päänsisäisessä maailmassa vaan toiveikas ja elämänhaluinen.
Ap
Sertralin pelasti elämäni. Vähemmän paniikkihäiriöitä ja ahdistusta.
Venla pelasti elämäni, terapian ohella toki. Ensin koitettiin kahta muuta lääkettä eivät sopineet, mutta Venla! Ah, sain elämäni takaisin. Se vaan pitää kokeilla mikä itselle sopii. Minusta kannattaa koittaa, ennen kuin antaa periksi elämän suhteen.
Citalopraami oli kyllä hieno lääke. Kaikki traumaperäinen ahdistus ja masennus katosivat, en hermostunut mistään enkä tunteillut liikaa kuten ilman lääkkeitä. Mutta ei kai niitä koko elämää voi syödä, eli lopetin. Ainoa hyvä lopettamisen seuraus oli, että seksi alkoi taas kiinnostaa.
Citalopramilla mennään myös. Useaa kokeillut, mutta tämä toimii.
Ainoastaan seksuaalisuus katosi. Muu elämä palasi.
Tämän lisäksi tunnesyömisen on kadonnut.
En jaksa syödä enää paitsi sen verta kun on nälkä, muuta ei tarvitse.
Tämä on hyvä, koska olen lihonut paljon masennuksen aikana. Olen juuri se tyyppi, joka vain lamaantuu, ei välitä mistään, syö kaikkea paskaa ja paljon, voisi nukkua koko ajan mutta suorittaa opinnot/työt koska on pakko. Oma elämä on ollut usein heiveröistä selviytymistä ja mieluiten muista huolehtimista.
Nyt tuntuu, että sitä on elämässä oikeasti kiinni eikä tarvitse samanlailla hakea helpotusta vääristä asioista.
Olen vielä alussa tämän lääkkeen kanssa mutta uskon, että tämä on varmasti elämää muuttava ja pääsen oikeasti eteenpäin.
Ap
Noita lääkkeitä joudut ehkä kokeilemaan montaa ennen kuin löytyy hyvä.
Seronil: ahdistus lisääntyi ja paniikki
Escitalopram: paino nousi paljon, tunteettomuus mutta ahdistus lieveni myös samalla. Mikään ei tuntunut miltään, vaikka sota olisi syttynyt niin ei olisi hetkahduttanut
Yksilöllistähän tuo on. Joillekin sopii, joillekin ei. Kenenkään tuskin kannattaa niitä koko elämäänsä syödä. Itse oon saanut enemmän pitkäaikaista apua sienistä ja nelikirjaimisesta empatogeenistä - eikä niitä tarvi napsia päivittäin vaan pari kertaa vuodessa. Terapia siihen vielä lisäksi ja se, että pitää huolen liikunnasta, unesta, syömisestä.
Onnea ap!
Citalopram palautti taas värit ja sävyt elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tämän lisäksi tunnesyömisen on kadonnut.
En jaksa syödä enää paitsi sen verta kun on nälkä, muuta ei tarvitse.
Tämä on hyvä, koska olen lihonut paljon masennuksen aikana. Olen juuri se tyyppi, joka vain lamaantuu, ei välitä mistään, syö kaikkea paskaa ja paljon, voisi nukkua koko ajan mutta suorittaa opinnot/työt koska on pakko. Oma elämä on ollut usein heiveröistä selviytymistä ja mieluiten muista huolehtimista.
Nyt tuntuu, että sitä on elämässä oikeasti kiinni eikä tarvitse samanlailla hakea helpotusta vääristä asioista.
Olen vielä alussa tämän lääkkeen kanssa mutta uskon, että tämä on varmasti elämää muuttava ja pääsen oikeasti eteenpäin.
Ap
Sun tarttee syödä noita n. 6kk että näät oikeat lopulliset tulokset, syöminen saattaa myös lisääntyä yhtäkkiä ja ahdistus palata. Näitä kokeillaan montaa erilaista ja eri annostuksilla. Toivottavasti tämä eka on sulle hyvä mutta sitä ei vielä voi sanoa.
Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, sinulle löytyi oikea lääke heti ensimmäisenä ja se on hyvä juttu. Voimia.
Ehdottomasti on ollut apua. Sen ymmärtää vain oikeasti masennuksen kokenut. Voi ottaa ihan mitä vain vastaan, kunhan helvetti loppuisi kuten sanoit. Ja tietenkin se, että oikea lääke löytyy, on tärkeää.
Toivottavasti tuo jatkuu ja voit paremmin. Hienoa, että otit avun vastaan!
Itselläni ei mitään muuta kuin helvetin huonoja kokemuksia psyykelääkkeistä, mutta aikuiset lapseni kokevat saaneensa apua ja ihan minimi annoksella.
On tod