Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääke - onko auttanut? Itse olen ollut lääkevastainen ennen, ilmeisesti aivan turhaan.
09.03.2022 |
Olen ollut asenteella, että kyllä minä prkl itse pärjään. Lääkkeitä ei, kun kuitenkin vain pahentaa tilannetta ja tulee sivuoireita. Näin olen ajatellut.
Kuitenkin taustalla niin paljon kaikenlaista ikävää ja uupumisia.
Kymmenen vuotta olen taistellut ja päättänyt pärjätä itsekseni suurimmaksi osaksi, kunnes helvetti alkoi riittämään.
Uupumlset, pahat masennuskaudet, riippuvuudet, ulkopuolisuuden tunne, traumat yms. Aina hetkellinen helpotus kunnes taas se sama paska pään sisällä alkoi.
Alkoi vain riittämään sama kehä ja päätin, että ihan sama, otan kaiken avun vastaan kunhan tämä päänsisäinen helvetti loppuu.
Lääkäri oli ymmärtäväinen, luki koko hoitohistorian ja kyseli tarkkaan. Vastaanotto kesti reilun tunnin ja oli tutkinut aikaisemman historian ennen tätä.
Määräsi lääkkeet näiden perusteella ja aivan uskomatona, voin paremmin enkä ole kokenut ahdistusta tai masennusta lääkitysen aloitettua.
Olen erittäin kiitollinen, lääke sopii minulle ja voin paljon paremmin.
Elämä tuntuu tärkeältä ja haluan elää taas, luoda uraa ja olla osa yhteisöä.
Muilla positiivisia kokemuksia?
Kommentit (72)
Seronil ei auttanut, korkeintaan vei särmää luonteesta ja teki laimeaksi joojoo-mieheksi. Potenssikin meni.
Voxra ei myöskään auttanut. Parin ekan viikon ajan tuntui kyllä kohentavan mielialaa, mutta jälkeenpäin olen ajatellut sen olleen plaseboa. Nosti verenpainetta, aiheutti orgasmivaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Mitä muuta ne on kuin huumeita? Tutki sisällysluetteloa, ja sivuvaikutuksia, ja katso mihin lääke vaikuttaa! Suoraan aivokemiaan! Erittäin vaarallisia kokeiluja, sillä lääkäreitä ei kiinnosta sopiiko tietty lääke juuri sinulle. Onnea kokeiluun, enkä tarkoita tätä ilkeästi, vaan varoittavasti. Sillä siinä voi käydä miten tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään lääkettä joka ei ole vaikuttanut seksielämään, nostanut painoa, aiheuttanut unettomuutta tai pahentanut ahdistusta alkuun?
Mulla diagnoosina mm PTSD, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Masennusseula oli korkea ja kärsin ajoittain myös pahasta dissosiaatiota. Nukun myös todella huonosti, pahimmillaan vain pari tuntia yössä. Olen myös elämäni läpi kärsinyt erilaisista syömishäiriöstä ja tiedän, että jos paino nousee niin alan taas oksentelemaan.
Oikean lääkkeen löytyminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä käytössä Seronil 10mg. Se ehdottomasti tasaa hieman, mutta seksi ei kiinnosta ja olen turta sieltä. Myös nukkuminen on vaikeutunut entisestään.
Nukut pahimmillaan vain pari tuntia yössä? Ja lääkkeen johdosta nukkuminen vielä vaikeampaa? Herran jestas. Mitä hyötyä siis lääkkeestä saat? Huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Jos on oikeasti masentunut,hyvä hoito ilman läkeitä löytyy Helsinki julkinen sektori: Sähkö hoito Nukutuksesta.Aihesta tuli TV dokumetti Suomesta ja löytyy ylen arena yhä.Se toimii paremmin kuin lääkeet!Useimilla on masenus ei oteta vastuta omasta elämästä.Ei tarkisteta veriarvoja.Raudan ,hormonin ja kilpsirauhasen toimita.Joista voi löytyä se todelinen syy masenukseen? Eikä latva vikaa!Julkinen sektori enemmin määrää 1v.resepti lääkeet potilalle,ilman veriarvojen ymm.tutkimuksia.ON halvin muoto resepti käteen ihmiselle !Ilman terapiaa ja toivoen potilas ei 1v. näyttäydy terveysasema.
Sähköhoito voi aiheuttaa myös pahimmassa tapauksessa pysyviä muistihäiriöitä. Itse olen vaikean masennuslääkevieroituksen jälkeen päättänyt etten niihin enää koske, ja havainnut että ihan hyvin voi voida lääkkeettömästikin kun hiljalleen oppii lääkkeettömiä keinoja pärjätä itsensä kanssa. Olen oikeasti havainnut että omalla kohdallani koko lääkkeen teho saattoi suureksi osaksi olla plaseboa, haitat ei olleet. Tärkeintä tässä on kokonaisvaltainen hyvinvoinnista huolehtiminen, elintavat jne. Saatan olla ehkä ilman lääkettä hiukan neuroottisempi mutta jokainen asia mitä teemme rakentaa uusia hermoyhteyksiä aivoihin ja rentoutumis- ja meditaatiotaitojen opettelulla, luonnossa liikkumisella sekä vireystilan hallinnan taitojen opettelulla koen olevani huomattavasti seesteisempi. Koen että pitkällä tähtäimellä lääkitys pahensi PTSD-oireita, jos mukaan lasketaan siis vieroitus jolloin kehoni ja mieleni kävi jatkuvilla kierroksilla ja tuli univaikeuksia. Tunsin että hermostoni oli ihan sekaisin vieroituksessa.
Masennuslääkkeiksi en käyttämiäni lääkkeitä kutsuisi, koska ne eivät pitkällä tähtäimellä toimineet tässä tarkoituksessa. Ehkä lamasivat hiukan ahdistusta, mutta vieroituksessa asia kääntyi päinvastoin ja koin todella voimakasta ahdistusta.
Onko sekään hyvä asia että on ihan täysin zen jollain lääkkellä ja tukahduttaa omia vaistojaan? Pahimmassa tapauksessa lääkkeellä tukahduttaa kehon reaktioita esimerkiksi liikaan stressiin. Joku unirohto voi olla helppo tie jos keho käy stressin takia ylikierroksilla mutta voi käydä myös niin että sen lääkkeen aikana ei opi selviytymiskeinoja joita oikeasti tarvitsisi että oikeasti oppisi toimimaan niin, mikä on kehon kannalta optimaalista esim. stressinhallinnan suhteen.
Minusta tuli lääkkeen aikana toki enemmän "zen", mutta myös enemmän apaattinen ja jotenkin välinpitämätön. Olin jotenkin vähemmän herkkä havaitsemaan omia tunteitani kun tunteet leikkautui, mutta myös muiden ihmisten tunteita. Olin jollain pinnallisella tavalla elämäniloisempi mutta jotenkin niin, että syvempi kytkös itseeni ja tunne-elämääni oli kadossa mikä vaikeutti asioiden prosessointia ja syyseuraussuhteiden hahmottamista. En jotenkin ikinä oikein oppinut tuntemaan itseäni ja prosessoimaan asioita kun lääke jotenkin katkaisi kytköstä omaan itseensä. Lisäksi masennusdiagnoosi itsessäänkään ei minua auttanut itseäni ymmärtämään. Opin oikeastaan ymmärtämään itseäni kun hylkäsin ajatusketjun "masennus" ongelmieni takana. Se oli oire, ei syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla auttoi kyllä. Veikkaan, että ilman lääkitystä en olisi ollut työkykyinen yli 10 vuoteen. Paniikkihäiriö diagnoosina.
No sitähän ei voi täysin tietää olisiko sitä ollut työkykyinen vai ei lääkkeettömänä. Itsellänikin oli aikanaan kauheita paniikkikohtauksia, mutta niitä ei juuri tule enää. Siis ne oli sellaisia, että mietin monesti ambulanssin soittamista. Olen siis lääkkeetön, mutta söin lääkkeitä myös noihin kohtauksiin. Olen oppinut keinoja hallita ahdistusta monin eri tavoin terapiakeinoin ja rentouttamiskeinoin. Ymmärrän hermostoani paremmin ja osaan myös rauhoittaa hermostoani paremmin. Kun on kohdannut sen pahimman ahdistuksen silmästä silmään, alkaakin tajuta että mitään ei tule tapahtumaan vaikka se hetkellisesti onkin huipussaan ja tuntuu että sekoaa ahdistuskesta. Ja kun on useita kertoja toipunut tästä ja on työkaluja näissä tilanteissa, se ei enää hallitsekaan elämää. Mutta tietenkin se prosessi, milloin tätä opettelee voi olla aikaavievä ja raskaskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Mitä muuta ne on kuin huumeita? Tutki sisällysluetteloa, ja sivuvaikutuksia, ja katso mihin lääke vaikuttaa! Suoraan aivokemiaan! Erittäin vaarallisia kokeiluja, sillä lääkäreitä ei kiinnosta sopiiko tietty lääke juuri sinulle. Onnea kokeiluun, enkä tarkoita tätä ilkeästi, vaan varoittavasti. Sillä siinä voi käydä miten tahansa.
Itse ajattelen nykyään psyykenlääkkeistä samalla tavalla asiasta kuin psykiatri Joanna Moncrieff. Hänen mukaansa psyykenlääkkeet kuten masennuslääkkeet on psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita, joilla on vaikutuksia eri välittäjäaineisiin. Psykoaktiivisia aineita on myös alkoholi ja heroiini. Erilaiset psykoaktiiviset psykoaktiiviset aineet tuottavat erilaisia vaikutuksia (eivätkä siis ole tietenkään ominaisuuksiltaan identtisiä keskenään). Psykoaktiiviset aineet muuttava tapaa jolla aivot toimii ja tekemällä näin ne tekevät muutoksia ajattelussa, tuntemisessa ja käytöksessä. Psykoaktiiviset aineet vaikuttavat kaikkiin ketkä ottavat niitä riippumatta siitä onko heillä mielenterveydellinen ongelma. Tätä tapaa ymmärtää psyykenlääkkeiden toiminta hän kutsuu nimellä "drug centred model" eli huono suomennus lääkekeskeinen malli.
Hän erottaa tämän toisesta tavasta ymmärtää psyykenlääkkeiden toiminta, minkä nimi on "Disease centred model". Ihmiset, jotka kauhistelevat tuota psyykenlääkkeiden kutsumista psykoaktiiviseksi aineiksi tai "huumeiksi" taitavat ajatella tämän mallin mukaan. Hän sanoo siitä näin:
"Disease centred model" eli huono suomennus "sairauskeskeinen malli" on lainattu yleislääketieteestä ja siinä lääkkeet ymmärretään sairauden, oireyhtymän tai oireiden kautta joita niiden on tarkoitus hoitaa. Tämän mallin mukaan lääkkeet vaikuttavat sairaaseen tai epänormaaliin keskushermostoon. Lääkkeiden tärkeät vaikutukset ovat niitä, jotka tavallaan vaikuttavat tähän sairaus prosessiin kääntäen sitä. Tämän mallin mukaan psykiatriset lääkkeet toimivat koska ne kumoavat tai osittain kumoavat tai kääntävät pois, sairautta tai epänormaaliutta mikä seurauksena syntyy tietyn psyykenoireyhtymän oireita. Lääkkeen tuottamat muut vaikutukset ovat toissijaisia ja niitä kutsutaan nimellä "sivuvaikutus" tai "haittavaikutus". Yksi esimerkki tästä on esimerkiksi tämä "An example from medicine, one that is often cited by psychiatrists in an effort to re-inforce the disease centred model, is the use of insulin in diabetes. By replacing the body’s failing supply of the hormone insulin, replacement insulin treatment helps to move the body towards a more normal state." Esimerkiksi siis masennuslääkkeiden ajatellaan toimivan siksi kun ne vaikuttavat niihin biologisiin mekanismeihin, mitkä tuottavat masennuksen oireita.
Suurin ero näissä malleissa on se, että "drug centred" eli lääkekeskeinen mallin mukaan sen sijaan, että lääke korjaisi epänormaalia tilaa, miten "disease centred" malli ehdottaa, psyykenlääkkeet itseasiassa tuottavat epänormaalin tai muuttuneen tilan. Psykoaktiivisilla aineilla voi olla siis oireita hoitavia vaikutuksia, mitkä ihminen voi kokea suotuisiksi itselleen, sitähän tämä malli ei kiellä laisinkaan.
1950-luvulla kun modernit psyykenlääkkeet tulivat markkinoille, ne ymmärrettiin enemmän lääkekeskeisen "drug-centred" mallin kautta. Esimerkiksi antipsykootteja kutsuttiin aikanaan nimellä "major tranquilizer" johon viitattiin erityisen tyypin sedatiivisena lääkkeenä, jonka vaikutuksista saattoi olla hyötyä psykoottisissa tiloissa. Sittemmin ymmärryksen tavat on muuttuneet enemmän sairauskeskeisen mallin suuntaan.
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen masennuslääke auttaa mutta nuo mielialalääkket on viisainta heittää ongelmajätteisiin.
Lopetin Citalopramin käytön puolentoista vuoden käytön jälkeen, kun olo oli jo todella hyvä. Seurauksena kova väsymys. Lääke kyllä auttoi, mutta en haluaisi syödä lopun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kokemuksista! Luen mielelläni.
Kävin tänään hoitajalla ja kerroin, että lääke on auttanut. Keskustelimme tunnin ja kyllä, hänkin kertoi, että olen aivan toinen ihminen kuin silloin kun tulin ensimmäistä kertaa vastaanotolle.
Silloin olin erittäin uupunut, hieman raihnainen ja masentunut. Itkin ja selitin olotilaa sekaisesti ja pyysin apua.
Tänään hän oli positiivisesti yllättynyt, että Okei, lääke tosiaan oli nyt hyvin ajankohtainen ja sanoikin, että tulin oikeaan aikaan. En itkenyt lainkaan ja keskustelu oli johdonmukaista, ei ahdistanut tai muutakaan ikävää. Vain rauhallinen ja "selvä" olo, toiveikas ja toivon myös, että tämä tästä etenee ja saan itseni kuntoon vähitellen.
-ap
Tai siis, en tullut oikeaan aikaan vaan tarkoitin, että hain apua oikeaan aikaan hänenkin mielestään. Yhtään enempää ei olisi yksin kannattanut jatkaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeet ovat pelkkää suurien lääketehtaiden mittavaa bisnestä. Ensin saadaan käyttäjälle tunne, että ”jee, näähän toimii, jatkan käyttöä!”, mutta sitten teho hiipuu ja se pakottaa nostamaan määriä ja pim, oletkin koukussa!
Hyvä ap, onneksi olkoon! Itse sain ensimmäiset masennuslääkkee useampi vuosikymmen sitten kun opiskeluaikana todettiin vaikea masennus. Sain terapian tueksi lääkkeet ja ihme tapahtui. Olin käyttänyt lääkkeitä noin viikon (en muista mikä se oli, siitä on aikaa) kun menin hammaslääkäriin. Minulla on aina ollut hammaslääkärikammo, mutta istuin tuolissa täysin rentona ja melkein nukahdin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet ovat pelkkää suurien lääketehtaiden mittavaa bisnestä. Ensin saadaan käyttäjälle tunne, että ”jee, näähän toimii, jatkan käyttöä!”, mutta sitten teho hiipuu ja se pakottaa nostamaan määriä ja pim, oletkin koukussa!
Eikä pelkästään koukussa siihen tasaisempaan oloon, vaan myös täysin kyvytön LOPETTAMAAN mielialalääkkeitten käyttöä, koska vieroitusoireet ovat jotain aivan käsittämätöntä. Siksi suuri osa ihmisistä syö näitä lääkkeitä koko loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Vaikuttaa aivokemiaan. On nämä huumeisiin verrattavissa. Jotku näistä tekee ihan zombieksi ihmisiä.
Menes 80-luvulle zombeinesi. Nykyään on lääkkeet ihan eri maata. Normalisoivat rikkimennyttä aivokemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään lääkettä joka ei ole vaikuttanut seksielämään, nostanut painoa, aiheuttanut unettomuutta tai pahentanut ahdistusta alkuun?
Mulla diagnoosina mm PTSD, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Masennusseula oli korkea ja kärsin ajoittain myös pahasta dissosiaatiota. Nukun myös todella huonosti, pahimmillaan vain pari tuntia yössä. Olen myös elämäni läpi kärsinyt erilaisista syömishäiriöstä ja tiedän, että jos paino nousee niin alan taas oksentelemaan.
Oikean lääkkeen löytyminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä käytössä Seronil 10mg. Se ehdottomasti tasaa hieman, mutta seksi ei kiinnosta ja olen turta sieltä. Myös nukkuminen on vaikeutunut entisestään.
Itselläni samanlaiset diagnoosit, ja Voxra on sopinut parhaiten. Muut turruttivat tunteet ja seksuaalisuuden. Voxra sen sijaan on jopa lisännyt haluja ja muutenkin olen sen kanssa oma itseni. Voxran myötä olen jaksanut panostaa terveellisempiin elämäntapoihin, menneisyyden asioiden läpikäymiseen ja asioihin, joista nautin. Tunteita se ei ns. tasaa, mutta olen saanut paljon tunnesäätelyyn apua terapeuttisista harjoituksista, meditaatiosta jne.
Mulla auttoi ahdistukseen ja unettomuuteen. Ei mulla muuten parempi olo tullut. Mutta onhan se jo todella paljon, että saa nukuttua eikä ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään lääkettä joka ei ole vaikuttanut seksielämään, nostanut painoa, aiheuttanut unettomuutta tai pahentanut ahdistusta alkuun?
Mulla diagnoosina mm PTSD, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Masennusseula oli korkea ja kärsin ajoittain myös pahasta dissosiaatiota. Nukun myös todella huonosti, pahimmillaan vain pari tuntia yössä. Olen myös elämäni läpi kärsinyt erilaisista syömishäiriöstä ja tiedän, että jos paino nousee niin alan taas oksentelemaan.
Oikean lääkkeen löytyminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä käytössä Seronil 10mg. Se ehdottomasti tasaa hieman, mutta seksi ei kiinnosta ja olen turta sieltä. Myös nukkuminen on vaikeutunut entisestään.Itselläni samanlaiset diagnoosit, ja Voxra on sopinut parhaiten. Muut turruttivat tunteet ja seksuaalisuuden. Voxra sen sijaan on jopa lisännyt haluja ja muutenkin olen sen kanssa oma itseni. Voxran myötä olen jaksanut panostaa terveellisempiin elämäntapoihin, menneisyyden asioiden läpikäymiseen ja asioihin, joista nautin. Tunteita se ei ns. tasaa, mutta olen saanut paljon tunnesäätelyyn apua terapeuttisista harjoituksista, meditaatiosta jne.
Miten sait voxraa ja kävitkö monta lääkettä läpi ennen sitä?
Olen lukenut paljon lääkkeistä ja omasta mielestäni tuo voisi olla sopivin huomioon ottaen kaikki ongelmani. (Olen lukenut että naltrexonia käytetään jo muualla dissosiaation hoitoon ja sillä saatu hyviä tuloksia). Tupakoinnin vähennys sivuoireena ei tosiaan haittaisi ja lääke on ilmeisesti painoneutraali.
Mutta tuolla on kai jotain väärinkäyttö-potentiaalia ja ei määrätä mielellään?
Mä en myöskään tule oikein toimeen psykiatrin kanssa, ohitti mun dissosiaation mm kokonaan ja teki omia johtopäätöksiään, ei kuunnellut yhtään eli jos jotain toivon itse, niin ei tule tapahtumaan. Muuta julkista psykiatria kaupungissani ei tällä hetkellä ole.
Kiva kuulla joskus positiivista masislääkkeistä. Aloitin tänään Venlan kun Escitalopram pistää mahan sekaisin vaikka muuten toimii. Toivottavasti tämä toimii ilman vatsaoireita.
Auringonvalokin vaikuttaa aivokemiaan, ja ruoka. Pysy siis kellarissa paastoamassa.