Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääke - onko auttanut? Itse olen ollut lääkevastainen ennen, ilmeisesti aivan turhaan.
09.03.2022 |
Olen ollut asenteella, että kyllä minä prkl itse pärjään. Lääkkeitä ei, kun kuitenkin vain pahentaa tilannetta ja tulee sivuoireita. Näin olen ajatellut.
Kuitenkin taustalla niin paljon kaikenlaista ikävää ja uupumisia.
Kymmenen vuotta olen taistellut ja päättänyt pärjätä itsekseni suurimmaksi osaksi, kunnes helvetti alkoi riittämään.
Uupumlset, pahat masennuskaudet, riippuvuudet, ulkopuolisuuden tunne, traumat yms. Aina hetkellinen helpotus kunnes taas se sama paska pään sisällä alkoi.
Alkoi vain riittämään sama kehä ja päätin, että ihan sama, otan kaiken avun vastaan kunhan tämä päänsisäinen helvetti loppuu.
Lääkäri oli ymmärtäväinen, luki koko hoitohistorian ja kyseli tarkkaan. Vastaanotto kesti reilun tunnin ja oli tutkinut aikaisemman historian ennen tätä.
Määräsi lääkkeet näiden perusteella ja aivan uskomatona, voin paremmin enkä ole kokenut ahdistusta tai masennusta lääkitysen aloitettua.
Olen erittäin kiitollinen, lääke sopii minulle ja voin paljon paremmin.
Elämä tuntuu tärkeältä ja haluan elää taas, luoda uraa ja olla osa yhteisöä.
Muilla positiivisia kokemuksia?
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla auttoi kyllä. Veikkaan, että ilman lääkitystä en olisi ollut työkykyinen yli 10 vuoteen. Paniikkihäiriö diagnoosina.
Essitalopraamia syönyt vuosia. Olen sen ansiosta koko ajan V**un zen, mikä on tosi hyvä. Olen aina muutoin ollut hyvin neuroottinen ja hermostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Minulla siis venlafaksiini.
Jostain syystä tämä lääke sopii vaikka moni siitä varoittelee. Itselle ainakin tuntuu toistaiseksi todella oikealta ratkaisulta.
Ennen negatiiviset tunteet olivat aivan jatkuvia ja ahdistavia. Nyt tunnen olevani enemmän oma itseni ja rauhallisempi. Keskityn paremmin ja jaksan hoitaa asioitani. Todella outoa ne omat itsem. ajatukset nyt kun olotila on ok. Tulee vain mieleen, että olisinpa ollut aikaisemmin avoimempi avulle.
Kaikki on ok ja tunnen kyllä edelleen tunteita, myötätuntoa jne mutta en ole ollenkaan sellainen omaan päähän keskittynyt ahdistunut hermopää omassa päänsisäisessä maailmassa vaan toiveikas ja elämänhaluinen.
Ap
Hei Ap, taidat olla minun sukulaissielu, ihan samat kokemukset on minullakin.
Iloa ja valoa elämääsi!
Suvussa on yksi sukulaismies, joka hyvin todennäköisesti on ahdistunut ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei suostunut kokeilemaan mitään lääkkeitä. Hän lähinnä edelleenkin oleilee yksin omassa asunnossaan piilossa, eikä avaa ovea juuri kenellekään. Illalla myöhään käy kaupassa , ettei tarvitse tavata ketään. Viimeisen 15 vuotta.
Sitäkin voi miettiä, että tuossa jos missä elämä valuu hukkaan. Lääkkeitä ehkä kannattaisi edes vähän kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Dissosiaatio.
Sain lääkityksen joka sopii sekä masennuksen että ahdistuneisuuden hoitoon. Alun sivuoireet oli hankalia, mm. kovat pahoinvoinitkohtaukset. Ne meni ajan kanssa ohi.
Eräs sivuoire, kenelle olisi myönteinen kenelle hankala on ruokahalun menetys. Kohta kun aloitin lääkityksen paino alkoi pudota ilman että olisin tehnyt mitään ruokavalio tms. muutoksia.
Ei vain tule nälkä, tai siis en tunne nälkää. Minulla on tietyt kellonajat jolloin syön vaikka en ole nälkäinen, paino on pudonnut edelleen mutta hitaammin. Haluan pitää itseni voimissani joten syön pienen aterian viisi kertaa päivässä.
En ole koskaan ollut ylipainoinen tai lihava päin vastoin, ja nyt tämä painon putoaminen ei ole kyllä mitenkään toivottavaa ainakaan jos se jatkuu. Lääkitystä en lopeta koska se auttaa. En halua elää ahdistuksessa ja dissosiaatiossa kun tästä saan apua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Minulla siis venlafaksiini.
Jostain syystä tämä lääke sopii vaikka moni siitä varoittelee. Itselle ainakin tuntuu toistaiseksi todella oikealta ratkaisulta.
Ennen negatiiviset tunteet olivat aivan jatkuvia ja ahdistavia. Nyt tunnen olevani enemmän oma itseni ja rauhallisempi. Keskityn paremmin ja jaksan hoitaa asioitani. Todella outoa ne omat itsem. ajatukset nyt kun olotila on ok. Tulee vain mieleen, että olisinpa ollut aikaisemmin avoimempi avulle.
Kaikki on ok ja tunnen kyllä edelleen tunteita, myötätuntoa jne mutta en ole ollenkaan sellainen omaan päähän keskittynyt ahdistunut hermopää omassa päänsisäisessä maailmassa vaan toiveikas ja elämänhaluinen.
Ap
Essitalopraami pelasti minut.
Sain poikki hirvittävän masennuksen.
Seksielämään sillä oli vaikutuksia, joten lopetin lääkkeen heti, kun se oli mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes neljäkymmentä kun sain viimein lääkityksen. Koko elämäni muuttui paremmaksi kun aikaisemmin se oli yhtä pelkoa ja jännitystä. Kuinka parempi olisikaan ollut jos olisi saanaut lääkityksen jo kouluaikana mutta kukaan ei silloin välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Citalopramin aloituksesta kului pari viikkoa, ja tuntui kuin aurinko olisi palannut elämääni. Ennen hoidon ja lääkityksen aloitusta minulla oli ehkä yksi hyvä päivä kuukaudessa. Lääkityksen jälkeen oli ensin muutamia hyviä päiviä, sitten kokonainen viikko putkeen ja lopulta niitä tosi huonoja päiviä silloin tällöin.
Eihän nuo lääkkeet masennuksen syytä tosiaan poista, mutta kyllä ne vaan tekee elämästä elämisen arvoisempaa. Oli ihanaa, kun aloin taas tuntea sen rakkauden omiin lapsiinkin.
Eri lääke, mutta sama kokemus. Kaksi viikkoa ja pimeys alkoi vaihtua harmauteen, tunnelin päähän ilmestyi pieni valo. Terapia alkoi tehota ja mieli käsitellä asioita, se oli kyllä toisaalta aika rankkaa. Mutta niin vaan sieltä nousin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venlafaxinista sen verran, että kannattaa välttää pitkäaikaista käyttöä. Itse olen käyttänyt nyt noin 10 vuotta ja tuntuu, että siitä on mahdotonta päästä eroon. Vieroitusoireet ovat aivan kamalat (esim. itsellä tuli PGAD, kunnes aloitin lääkkeen taas uudestaan koska meni aivan sietämättömäksi).
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Jos on oikeasti masentunut,hyvä hoito ilman läkeitä löytyy Helsinki julkinen sektori: Sähkö hoito Nukutuksesta.Aihesta tuli TV dokumetti Suomesta ja löytyy ylen arena yhä.Se toimii paremmin kuin lääkeet!Useimilla on masenus ei oteta vastuta omasta elämästä.Ei tarkisteta veriarvoja.Raudan ,hormonin ja kilpsirauhasen toimita.Joista voi löytyä se todelinen syy masenukseen? Eikä latva vikaa!Julkinen sektori enemmin määrää 1v.resepti lääkeet potilalle,ilman veriarvojen ymm.tutkimuksia.ON halvin muoto resepti käteen ihmiselle !Ilman terapiaa ja toivoen potilas ei 1v. näyttäydy terveysasema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole masennuslääkkeitä mutta käytössä on risperidon, joka on mukavasti tasannut mieltäni eikä ole enää harhoja ja paranoidisia ajatuksia. Myös mieliala on parempi eikä lääkkeestä ole tullut haittavaikutuksia
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Dissosiaatio.
Sain lääkityksen joka sopii sekä masennuksen että ahdistuneisuuden hoitoon. Alun sivuoireet oli hankalia, mm. kovat pahoinvoinitkohtaukset. Ne meni ajan kanssa ohi.
Eräs sivuoire, kenelle olisi myönteinen kenelle hankala on ruokahalun menetys. Kohta kun aloitin lääkityksen paino alkoi pudota ilman että olisin tehnyt mitään ruokavalio tms. muutoksia.
Ei vain tule nälkä, tai siis en tunne nälkää. Minulla on tietyt kellonajat jolloin syön vaikka en ole nälkäinen, paino on pudonnut edelleen mutta hitaammin. Haluan pitää itseni voimissani joten syön pienen aterian viisi kertaa päivässä.
En ole koskaan ollut ylipainoinen tai lihava päin vastoin, ja nyt tämä painon putoaminen ei ole kyllä mitenkään toivottavaa ainakaan jos se jatkuu. Lääkitystä en lopeta koska se auttaa. En halua elää ahdistuksessa ja dissosiaatiossa kun tästä saan apua.
Mulla samat. Mitä lääkettä syöt?
Dissosiaatioon ei käsittääkseni ole täsmälääkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Jos on oikeasti masentunut,hyvä hoito ilman läkeitä löytyy Helsinki julkinen sektori: Sähkö hoito Nukutuksesta.Aihesta tuli TV dokumetti Suomesta ja löytyy ylen arena yhä.Se toimii paremmin kuin lääkeet!Useimilla on masenus ei oteta vastuta omasta elämästä.Ei tarkisteta veriarvoja.Raudan ,hormonin ja kilpsirauhasen toimita.Joista voi löytyä se todelinen syy masenukseen? Eikä latva vikaa!Julkinen sektori enemmin määrää 1v.resepti lääkeet potilalle,ilman veriarvojen ymm.tutkimuksia.ON halvin muoto resepti käteen ihmiselle !Ilman terapiaa ja toivoen potilas ei 1v. näyttäydy terveysasema.
Sähköä ei anneta nykyään kuin todella vaikeille tapauksille.
Eikä potilas kyllä julkisella mitään veriarvojen mittauksia saa omasta halustaan ihan kokeilun vuoksi.
Onko kenelläkään lääkettä joka ei ole vaikuttanut seksielämään, nostanut painoa, aiheuttanut unettomuutta tai pahentanut ahdistusta alkuun?
Mulla diagnoosina mm PTSD, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Masennusseula oli korkea ja kärsin ajoittain myös pahasta dissosiaatiota. Nukun myös todella huonosti, pahimmillaan vain pari tuntia yössä. Olen myös elämäni läpi kärsinyt erilaisista syömishäiriöstä ja tiedän, että jos paino nousee niin alan taas oksentelemaan.
Oikean lääkkeen löytyminen on todella vaikeaa. Tällä hetkellä käytössä Seronil 10mg. Se ehdottomasti tasaa hieman, mutta seksi ei kiinnosta ja olen turta sieltä. Myös nukkuminen on vaikeutunut entisestään.
Toivoit muita positiivisia kokemuksia. Sellaista minulla ei ole sinulle antaa. Kahta eri masennuslääkettä aikanaan kokeilleena voin sanoa, että ei enää ikinä. Ja kun mielenterveyden hoito on tasoa "tässä pillerit, syö niitä", niin en aio kyseisiä palveluja käyttää enää koskaan.
Duloksetiini antoi minulle mahdollisuuden elää normaalia elämää.
Ahdistus oli invalidisoivaa. Juoksin läpi vuosien terapiat, mutta ahdistuskohtaukset ja neuroottisuus pysyivät. Kokeilin ensin sitalopramia ja Voxraa, niistä ei ollut apua. Duloksetiinissa aloitusoireet olivat hirveät mutta sen jälkeen elämänlaatu on parantunut niin paljon!
Aiemmin ahdistuneisuus pilasi ihmissuhteitani, teki mahdottomaksi minkään suunnittelemisen, aiheutti tuhoisia impulsseja ja pisti todellakin miettimään onko tällainen elämä minkään arvoista. Terapiasta löytyi toki syyt ja niiden käsittely teki hyvää, mutta ahdistuskohtaukset olivat täysin hallitsemattomia ja absurdeja.
Nykyään toki välillä on ahdistusta, mutta se on hallittavissa olevaa, kykenen järkeilemään sen aiheuttamat syyt ja toimimaan siitä huolimatta. Tunnen olevani itse kontrollissa elämästäni.
Lääkkeet pelasti elämäni. Jaksoin nousta taas sängystä ja jopa etsiä terapeuttia ja lopulta aloittaa psykoterapian. En usko, että terapiasta olisi ollut mitään hyötyä ilman lääkitystä kun en edes jaksanut silloin ajatella saati reflektoida aikaisempia kokemuksia, mitä terapia vaatii onnistuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole auttanut ja onneksi olen jo kuivilla näistä huumeista.
Sulla ei ole läökkeistä alkeet edes hanskassa, jos luulet näitä huumeiksi.
Lääkkeiden ja huumeiden isoin ero on siinä että lääkekäytön loppuessa oireita kutsutaan lopetusoireiksi, huumeiden kohdalla vieroitusoireiksi. Kyseessä kuitenkin ihan sama asia.
Toivottavasti ap:n ei tarvitse venlaa lopettaa ikinä, on muuten perhanan pahat "lopetus"oireet. Itse lopettelin kys lääkettä melkein 6kk ja silti päässä räpsyi sähköiskut.
Samaa mieltä. Käytin nuorena pitkään ja kadun sitä suuresti. Sain maksaa hinnan siitä jonkinasteisesta tehosta mikä ensialkuun tuli. Ensin tuli se parempi olo, sain enemmän aikaan ja tuntui että olin jopa ulospäinsuuntautuneempikin. Hiljalleen tuli turtuneempi olo ja en tiedä loppuiko lääkkeestä teho. Annosta nostettiin. Olo oli hiukan levoton lääkkeen myötä, toisaalta päiväväsynyt. Taas lääkkeen aikaansaama turtunut hiukan apaattinen olo hiipi esiin. Seksuaalinen puoli leikkautui isommalla annoksella. Joskus jäi uusimatta lääke ja voi ihana mitkä olot. Oli niin epäluonnollisen kaamea olo. Sähköiskumaisia tuntemuksia päässä ja niin puulla päähän lyöty, kuin ei aivot toimisi. Kun yritin irti niin samaa pskaa. Päädyin lääkkeelle uudestaan koska aloin saada paniikkikohtauksia mitä ennen en ole saanut. kun aloitti uudelleen, haitat isompia alussa. Päädyin käyttämään pienemmällä annoksella koska isompi ei minulle sopinut sitten yhtään vaikka lääkäri aluksi aloitti sillä. Sain hetken aikaa tasaista aikaa elämässäni tuossa vaiheessa lääkityksellä mutta aina oli tunne että haluaa irti kun lääkkeet aiheutti haittaa mm. tunne-elämän ja seksuaalisuuden saralla. Sitten vuosia myöhemmin aivan hirveän vieroituksen myötä pääsin irti ja hermosto ihan sekaisin vieroituksen myötä.
Ja sanon, että ei enää koskaan masennuslääkkeitä. Kun ynnäilee vuosia, niin hyödyt oli aika lyhytkestoisia ja haitat omalla kohdalla isoja. Lääke kyllä tuntui ensialkuun petollisen hyvin muka toimivalta. Oikeasti välillä ihan hankala tuntea sitä ihmistä kuka olin lääkittynä. Tunnen itseni paljon enemmän omaksi itsekseni lääkkeettömänä.
Ja joo, minun kokemus ei ole kaikkien kokemus. Suosittelen erityisesti lopetuksen tekemään tosi ajatuksella ja hitaasti. Itsehän en kuullut lääkäriltä mitään varoitusta edes lopetukseen liittyvistä oireista.