Katkera kun kumppani ei lähde mihinkään telkkarin ja sohvan edestä, haluaisin niin vaikka Lappiin eikä ole yhtåän ystävääkään jonka kanssa lähteä :((

Onneksi mun miehen mielestä parisuhteen ei tule olla vankila. Hän lähti laskettelemaan, minä sain jäädä kotiin.

Kysy jotain ulkomaankohdetta. En minäkään naisena halua lappiin jäätymään tai hyttysten ruuaksi, tai mihin tahansa siellä. Kevät ja syksy kun ei ole hyttysiä ehkä toimii.

Semmoista se on kun naitte niitä kelvottomia miehiä, jotka ei edes osaa huomioida sinun tarpeitasi ja halujasi. Täällä taas olisi ihan päinvastainen hyvin huomiokykyinen mies, joka mielellään matkustelisi mutta ei oo suominaiset osannut arvostaa minuakaan...

Tule tänne vaan, kyllä täältä ystäviä löytyy ... Enkä tarkoita tähän aikaan vuodesta sääskiä, kun enemmän tai vähemmän uusien ystävien tarpeessa olevaan väkeä on hotellit ja ravintolat täynnä.

Elätkö vain sometykkäysten toivossa? Onpa tylsä elämä.

Sulla on sentään kumppani,iloitse se. Mun kumppani on kuollut.

Mun isäni oli samanlainen. Makasi vain sohvalla telkkarin edessä. Lomansakin aina vietti vain olohuoneessa. Oli myös kääriytynyt omaan katkeruuteensa ja negatiivisuuteensa. Sai kyllä täyden palvelun eikä tikkua ristiin laittanut.

Äitini kyllästyi ja jätti isäni.

Älä sinäkään tuhlaa elämääsi tuollaiseen elämään ja ihmiseen. Uskoisin sinunkin saavan eron myötä takaisin itsekunnioituksesi. Sitten, kun olet ukon jättänyt, niin alat harrastamaan vaikka jotain järjestötoimintaa. Siellä voi tavata uusia ihmisiä, ja ehkä ajan myötä jopa ystävystyä.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sentään kumppani,iloitse se. Mun kumppani on kuollut.

Tuo on tyhmä kommentti. Miksi ap:n tulisi tyytyä huonoon kumppaniin? Kun hyviäkin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli samanlainen. Makasi vain sohvalla telkkarin edessä. Lomansakin aina vietti vain olohuoneessa. Oli myös kääriytynyt omaan katkeruuteensa ja negatiivisuuteensa. Sai kyllä täyden palvelun eikä tikkua ristiin laittanut.

Äitini kyllästyi ja jätti isäni.

Älä sinäkään tuhlaa elämääsi tuollaiseen elämään ja ihmiseen. Uskoisin sinunkin saavan eron myötä takaisin itsekunnioituksesi. Sitten, kun olet ukon jättänyt, niin alat harrastamaan vaikka jotain järjestötoimintaa. Siellä voi tavata uusia ihmisiä, ja ehkä ajan myötä jopa ystävystyä.

Tsemppiä!

Kiitos tsemppiviestistä!💛

Ap

Jos olisin jäänyt odottamaan seuraa, en olisi päässyt ikinä mihinkään. Olisi jäänyt kiertämättä Kuuba, Dominikaaninen tasavalta, Indonesia, Malesia, Singapore, Australia, Uusi Seelanti, egypti, Kiina, Intia, Filippiinit, Madagaskar, Mauritius, Venäjä, Etelä-Afrikka, Vietnam, Laos, Kambodsa ja moni muu paikka.

Minulla ei ole miestä. Ystäviä ei kiinnosta Lapin reissut (tai ystävät ei jouda perhe-elämältään reissaamaan tai joidenkin miehet ei halua reissata, joten vaimokaan ei voi mennä), joten just varasin neljän yön reissun ihan itselleni. En tee some-päivityksiä. 

Olin exän kanssa yhdessä 20 vuotta eikä yhtään reissua minnekään. Ei vain suostunut. Kun saimme lapsia niin kuljin heidän kanssa.

Uuden miehen kanssa on vietetty mukavia ravintolailtoja ja hotelliöitä.

Netissä on matkakumppaniryhmiä. Itekin voi laittaa sinne haun matkaseurasta. Sulla on paaaaaaljon kohtalotovereita, usko pois.

Täällä oli aloitus siitä, että 55-60 ikäiset naiset jättävät miehensä. Niin teillekin käy jos mies ei paranna tapojaan.

Teetkö sinä asioita mitä miehesi haluaisi tehdä vai valitatko katkerana kuinka mies ei halua tehdä sinun haluamia asioita?

Onneksi valitsin kumppanin jolla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Ensi viikolla lähdetään lappiin laskettelemaan.

Vie töllö ja sohva häkkivarastoon ja sano että ne saa takaisin kun lähtee sun kanssa jonnekin. Avaimen viet kaverille. Ei pidä jäädä jankuttamaan kun pitää toimia tomerammin jotta toinen havahtuu. 

Eikö olisi mukavampaa olla sohvalla, eikä sohvan edessä?

Nämä on hankalia juttuja. Taustalla on melkoista itsekkyyttä. Näin ainakin itse koin, kun ex ei suostunut mihinkään eikä myöskään itse ehdottanut tekemistä.

Kaikkeen ei pidä suostua eikä ole tarkoitus, että kaikki yhdessä tehtäisiin, mutta jos se vastaus on aina ei niin sitten pitää miettiä haluaako enää kuulla tuota kieltäytymistä.

Eikö tuo käynyt ilmi seurusteluaikana? Me tehtiin ensimmäinen ulkomaanmatka puolen vuoden yhdessäolon jälkeen, seuraava siitä kolmen kuukauden kuluttua ja sitten niitä riittikin useampi vuodessa siihen saakka, että korona lopetti matkustamisen. Lappi ei kiinnosta kumpaakaan, mutta matkustelu kyllä, enkä muunlaiseen mieheen olisi varmaan sitoutunutkaan. Matkustelemme myös yksin (minä) tai kavereiden kanssa (mies).