Meneekö se niin, että koulukiusaajat menestyy ja kiusatuille elämässä ei onnistu mikään?

Ikävä sanoa, mutta näin tämä elämä näyttää menevän😢

Mä oon entinen koulukiusattu ja en mitenkään menestynyt. Tosin olen vasta nuori mutta juurikin tuo tunne ettei oikein mikään onnistu on usein läsnä. Työelämässä ollut myös paljon kiusaamista ja ulos savustamista. Parisuhteessa en ole ollut, miehet eivät kiinnostu

N25

Tuskin on sellainen yleinen kaava minkä mukaan tuo menee. Toki ehkä kiusatut voi jäähä sen verran rikkonaiseksi että työpaikoilla tai muissa koululaitoksissa voi tulla ongelmia ja tämä vaikeuttaa sitä menestymistä

Miksi ihmeessä kyyläät muita ja vertailet itseäsi muihin? Mikä ihmeen järkinsiinä on käyttää energiaa noin typerästi? Käytä mielummin se energiasi johonkin hyödylliseen ja itsesi kehittämiseen, opiskeluun tai vaikka kuntoiluun. Itsesääli ei ole koskaan auttanut ketään millään tavoin ja voit vaikuttaa elämääsi hyvinkin paljon halutessasi. Jos et halua, vaan mielestäsi on ihan ok maata ja valittaa vain, niin ok, mutta vaihtoehtoja on.

Olen käynyt yliopiston (en alan töissä) ja yksi kiusaajistani on töissä käyvä alkoholisti. Ajattelen silti, että minulla on paremmin.

Täällä lähes koko kouluajan pahasti kiusattu ja yksin asiassa ollut. Kiusaajistani en tiedä, Itselläni on ammatti, vakituinen työ ja perhe,elämä sujuu ihan hyvin vaikka tie on ollut pitkä ja kipeä olla se joka nyt olen taustastani huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Heikompi aines joutuu kiusatuksi.

Kiusaaja on kaikista heikoin.

En osaa ajatella menestystä materian kautta. Hyvät ihmissuhteet tuovat minulle enemmän iloa kuin se, että omistaisin kotini.

Mitä ihmettä, seuraatko niitä molopäitä jossain somessa vai miksi tiedät heidän elämästään? Jos näin niin lopeta hyvä ihminen se. Jos asut edelleen samalla paikkakunnalla, ehkä poismuutto tekisi hyvää? Mikään luuseri et todellakaan ole ja hienoa että olet pystynyt olemaan työelämässä traumaattisesta menneisyydestä huolimatta! Ihan oikeasti sääntö nro 1: Älä vertaa itseäsi muihin, kenelläkään muulla ei ole ollut samanlaista polkua kuin sinulla. Kai muuten ymmärrät, että vaikka ulkoiset puitteet olisivat kuinka hienot ja kunnossa, ihminen voi olla sisimmässään syvästi onneton ja tyytymätön.

Tsemppiä, ei mitään syytä tuohon alemmuudentunteeseen oikeasti!

Omalla kohdallani ei mennyt.

Minua kiusattiin koko peruskoulu ja lukio. Vielä yliopistollakin osa väestä syrji ja halveksi, mutta toinen puoli piti ja arvosti. Löysin paikkani. Löysin parisuhteen, se on osoittautunut kestäväksi, ja lapsiakin tuli. Opiskelin, väittelin ja olen menestynyt työelämässä. Ny ollaan kansainvälisellä johtajatasolla. Taloudellisestikin asiat ovat ihan kivasti. Ystäviäkin on sopivasti, vaikka en mikään kaikkien kanssa kaiken aikaa sosialiseeraja olekaan.

En sano, ettei kiusaaminen olisi vaikuttanut elämääni ja vaikuttaisi ehkä vieläkin. Kyllä se vaikuttaa. Mutta sanon, että siitä huolimatta voi elää vallan mukavaa, onnellista ja menestynyttä elämää - ja että vaikka menneisyys vaikuttaa, elämäänsä voi hankkia vielä vaikuttavampia (positiivisia ja negatiivisia) tekijöitä.

Sanoisin, että ihan 50-50 tuo menee. Esim. monet yläasteaikaisista luokan pahimmista kiusaajista ovat ihan luusereita piripäitä, mutta myös muutama edennyt varakkaaksi juristiksi tai lääkäriksi. Kiusatuista monella mennyt elämässä vähintään ok tietääkseni, toki ainakaan meidän koulun kiusatuista kenelläkään ei ole mennyt elämässä mitenkään erityisen hyvin (eli ei mitään korkeaa koulutusta tms) mutta toisaalta kestään heistä ei ole myöskään tullut mitään ihan yhteiskunnan pohjasakkaa, narkkareita tms toisin kuin osasta kiusaajista.

Etsit uuden työpaikan, on muitakin kuin vain se yksi. Jos lähellä ei ole, niin etsit kauempaa ja muutat sinne. Voit myös päivittää osaamistasi ja opetella uutta, olet vasta nuori ja opit kyllä. Rahalla saa sen talon, mutta tottakai sinun pitää tehä töitä sen eteen, aika harvoille talot ilmaiseksi tulee ja jos tuleekin, niin se vaatii rahaa, että ne pystyy pitämään kunnossa. Eli mene töihin.

Lapsia ei kannata tehdä, jos oma pää ei ole kunnossa. Ihmissuhteita saa myös paremmin, kun lopettaa valittamisen ja alkaa arvostamaan itseään.

Toisinaan myös karma ottaa hengen kiusaajalta.

Meidän koulussa kiusaajat olivat niitä huonompien lähtökohtien nuoria. En tiedä mitä heille kuuluu, mutta tilastollisesti ei luultavasti kovin hyvää.

Ei aina. Ehkä joskus, valitettavasti.

Olen itekin ollut jonkin aikaa kiusattu ja nykyisin elämäni on ihan okei. Kiusaajien elämissä ei ainakaan kun viimeksi kuulin, ollut paljoa kehumista, työttömyyttä ja mt-ongelmia, päihteidenkäyttöä, ongelmia ihmissuhteista ja parilta on lapsikin huostaanotettu.

Näin se vain menee, ap.

Elämä on kovaa ja epäoikeudenmukaistakin.

Ei se aina niin mee.

Lisään vielä että mitä kamalampi luonne naisella on niin sitä helpommin saa suhteen.

N25

Täällä entinen koulukiusattu, nykyinen alkkis. Ei ole koskaan elämässä onnistunut mikään, yritetty on mutta jossain kohtaa sitä ei enään jaksa, sitä luovuttaa, pätkätyöläinen myöskin kun entiset koulukiusaajat päässä johtajan paikkoihin. En enään jaksa välittää, kuolema korjaa sadon.

Entisellä koulukiusatulla säästöjä 30 000 euroa, koulukiusaajilla saman verran velkaa. En ole sentään kaikessa epäonnistunut.