Onko muita, joiden kuulumisia ei kysellä, mutta toisten huolia saattte kuunnella ja lohduttaa?

Olen miettinyt, että mitä minussa on vikana, kun yritän keventää mieltäni, ei kukaan jaksa kuunnella.
Yksi ysräväni kehotti ottamaan yhteyttä myöhemmin, kun olen saanut asiani kuntoon.
Kukaan ei soita ja kysy miten jaksan, vaikka tietäväisitkin tilanteeni.
Minulle kyllä vuodatetaan murheita, koska olen kuulemma niin hyvä kuuntelemaan.
Olwn kuin kaatopaikka tai likasanko.