Naiset, kertokaa vinkkejä, kuinka päästä yli siitä, että ei ole toisen ensimmäinen, mutta hän on sinun ensimmäinen.
Ja asiallisia neuvoja, kiitos. Haluan tulla paremmaksi, joten jos voisitte ystävällisesti jättää haukkumisen, ja antaisitte neuvoja, vinkkejä, ohjeita tai ideoita, kuinka tulisi toimia, niin se olisi todella arvostettua. Kiitos.
Kommentit (42)
Jos tuo on ongelma, oli virhe ruveta suhteeseen. Mikäli itsetunnon kasvattaminen ei onnistu, niin sitten kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Harva nainen joutuu ikinä tuohon tilanteeseen koska Tinder.
Voipi olla totta. Olisi pitänyt kysyä toisella foorumilla. AP
Heh, väkisin näyttää tummia pilviä lertyvän suhteenne päälle jos ap on niin menneistä kiinnostunut ja epävarma mustis. Ekat suhteet meneekin monelta pipariksi ihan hölmöistä syistä.
En ole nainen mutta muista että kelpaat omana itsenäsi koska mies on valinnut sinut. Ei ole mitään oikeaa tai väärää yleisesti vaan niitä on vain sinulle tai hänelle. Ota mitä on saatavilla ja unohda epävarmuus, heittäydy hetkeen koska se on muuten mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, väkisin näyttää tummia pilviä lertyvän suhteenne päälle jos ap on niin menneistä kiinnostunut ja epävarma mustis. Ekat suhteet meneekin monelta pipariksi ihan hölmöistä syistä.
Ironista jos tämä suhde ajaa karille tuosta syystä ja seuraavassa suhteessa ap on miehen ensimmäinen ja hän vatvoo tätä ap:n menneisyyttä mustasukkaisena...
Tuo asetelma ei ole toimiva lähtökohta parisuhteelle. Siitä pääsee yli antamalla asialle riittävästi aikaa. Sänkyyn vasta sitten, kun tunnetaan niin hyvin, että tuo epätasapainoinen asetelma on tasoittunut.
Jos hän huolii sinut kokemattomanakin, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa.
En ymmärrä tuota ongelmaa?? Joillakin on historia ja toisilla ei. Tee oma historia sen nykyisen kanssa....koska muuta et voi. Mene eteenpäin ja unohda menneet, niitä et voi muuttaa, tulevaisuutta voit.
Hei Ap. Itse olen samassa tilanteessa, suhteessa jo toistakymmentä vuotta.
Itse olen ajatellut, että seksi ei loppujen lopuksi ole kaikista tärkeintä. Jossain asioissa olet varmaan miehesi ensimmäinen. Ehkä ensimmäinen "todellinen rakkaus"? Ehkä eka asuinkumppani? Ja jos et ole ensimmäinen, niin viimeinen, ja se on oikeasti tärkeämpää.
Voi olla että pääset yli niin, että ajattelet asiaa ihan eri näkökulmasta. Nyt mietit sitä määrällisen vertailevasti ja se käy jotenkin itsetunnon päälle, vaikka niin ei tarvitse olla.
Muuta suhtautumistasi, pyri näkemään, mikä on oikeasti tärkeää: tykkääminen. Jos löydät ihmisen, 1) joka oikeasti tykkää ja välittää, JA 2) teillä on hyvä olla yhdessä, olet löytänyt☀️kultaa ☀️.
Se on NiiN harvinaista, että oikeasti ole silloin vaan hyvilläsi, ja tuo vertailuhomma ei paina yhtään. Sitten vaan arvosta sitä hyvää, mitä teillä on. Takeita kestämiseen ei ole, ja sekin on elämää, mutta jo se, että löydät hyvää, ei ole itsestäänselvää tässä maailmassa. Muista antaa hyvää, vastavuoroisesti, hyvää, pitäkää hyvää yllä.
Siinä kaikki.
Terapia ja juutubesta pyörimään Eckhart Tollen ja Alan Wattsin videoita.
En ole mieheni ensimmäinen, hän on minulle. En ole siitä koskaan tajunnut mitään ongelmaa tehdä eikä se sitä ole ollut.
Minulla on hyvä; lopeta se ruikuttaminen ja ala elämään elämääsi tai muuten menetät kaiken ja saat oikeasti aihetta ruikuttamiseesi.
Tällä tavoin pääsee yli
No siis, se mikä merkkaa on nykyhetki. Eihän se sun kumppani ole tiennyt että tulee sut tapaamaan, joten ei luonnollisestikaan osannut itseään sulle säästää. Tuokin on kyllä hyvin vanhanaikainen konsepti… siis niinkuin ihminen menisi seksistä pilalle. Ei mene.
Hän teki juttuja silloin kun ei sua vielä tiennytkään. Olethan säkin varmaan jotakuta pussaillut tai ollut ihastunut ennen tätä nykyistäsi. Miltä se susta tuntuu? Ei miltään ihmeelliseltä? Niinpä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Voit yrittää keinoa, jonka luin joskus jostakin. Jos olo on tosi mustasukkainen kumppanin menneisyydestä, kannattaa oikeen velloa siinä tunteessa ja sitten ajatella kaikki asiat läpi, jotka sua satuttaa eniten. Sitten keksit jotakin muuta tekemistä, kunnes et enää ajattele sitä mustasukkaisuutta. Pikkuhiljaa pääset eroon siitä. Mä ainakin pääsin. Olin tosi kokematon ennen kuin tapasin mun miehen, sillä oli kokemusta vaikka kuinka. Silloin se aiheutti jotaki kateutta ja mustasukkaisuutta, nykyään asia on ok, ei herätä ajatuksia mihinkään suuntaan. Miksi mun miehen olis pitänyt jättää elämä elämättä, että juuri minä voisin olla hänelle se ensimmäinen? Minä olen kuitenkin se joka hänet omaksi sai.
Tärkeintä on oikeesti muistaa, että kyse ei oo mistään isosta asiasta. Jos joskus eroat, haluaisitko että sun tuleva kumppani on mustis sun menneosyydestä? Et? Ei kannata myöskään ite olla se ihminen.
Tsemppiä!
Olen kylläkin mies, mutta ilmeisesti se ei olisi ongelma, jos olisinkin nainen. AP
Vierailija kirjoitti:
Tuo asetelma ei ole toimiva lähtökohta parisuhteelle. Siitä pääsee yli antamalla asialle riittävästi aikaa. Sänkyyn vasta sitten, kun tunnetaan niin hyvin, että tuo epätasapainoinen asetelma on tasoittunut.
Pääsee yli antamalla riittävästi. Piste.
Ei ole ihmekkään ettei parisuhteet kestä, aivan tyhjänpäiväisiä asioita vingutaan. H*lvetti elä sitä elämääsi, äläkä ajattele tyhmiä. Elämä on!
Harva nainen joutuu ikinä tuohon tilanteeseen koska Tinder.