Häpeä
Tunnetteko sisäistä häpeää? Sellaista että kaikki mitä olette ikinä tehneet ja sanoneet on häpeällistä vaikka järjellä tiedätte että olette tehneet useimmiten kaiken hyvin? Sitten ne epäonnistumisen hetket palaavat vainoamaan.
Kommentit (10)
Mene pois täältä koska olet sairas. Hae apua muualta. Minulta on juuri kuollut siskoni ja yhteisen serkkumme lapsi auto-onnettomuudessa! Painu hittoon pseudo-häpeä-tunteinesi! Mene pois!
En enää. Vaikea tarkasti sanoa missä kohtaa häpeä hävisi, koska olen todellakin ollut itsehäpeämisen maailmanmestari. Luulen että se kulminoitui kohdassa, jossa minulle erittäin tärkeä ja luotettu ihminen häpäisi minut totaalisesti, ilman syytä, silkkaa ilkeyttään. Hän tiesi problematiikasta, ja kuitenkin päätyi toimimaan näin sadistisuuttaan. Hämmentymisen ja vihan jälkeen ei tullutkaan enää häpeä, vaan Ei Saatana- efekti ja totaalinen välinpitämättömyys! Samalla se jotenkin vei pohjan myös kaikelta menneisyyden häpeältä, en osaa selittää tarkemmin 🤷🏻♀️
Vierailija kirjoitti:
Mene pois täältä koska olet sairas. Hae apua muualta. Minulta on juuri kuollut siskoni ja yhteisen serkkumme lapsi auto-onnettomuudessa! Painu hittoon pseudo-häpeä-tunteinesi! Mene pois!
Miksi menisin pois omasta ketjustani. Tee oma aloitus jos haluat puhua muusta.
Paska aloitus, siksi! Aina jotkut hemmotellut lellitellyt ihmiset täällä valittavat ihan joka asiasta! Menkää pois!
Minuun tämä tunne on istutettu aika syvälle, äiti on tästä vastuussa vaikka yrittikin käyttää positiivista vahvistusta ja kehua meille lapsille terveen itsetunnon. Samalla kuitenkin puhui meille ivallisesti ja oli myös todella kova haukkumaan ihmisiä selän takana, haukkui muun muassa normaalipainoista ystävääni pyyleväksi kun olimme 7-8-vuotiaita. Yritä nyt tuollaisessa ympäristössä kasvattaa tasapainoinen suhtautuminen itseensä ja muihin ihmisiin.
Terapian ja psykedeelikokeilujen avulla olen saanut vähän hyväksyntää sekä itseä ja muita kohtaan, mutta vieläkin vajoan häpeään jos on vaikka riitaa kumppanin kanssa tai joku sosiaalinen tilanne ei ole mennyt putkeen.
Vierailija kirjoitti:
En enää. Vaikea tarkasti sanoa missä kohtaa häpeä hävisi, koska olen todellakin ollut itsehäpeämisen maailmanmestari. Luulen että se kulminoitui kohdassa, jossa minulle erittäin tärkeä ja luotettu ihminen häpäisi minut totaalisesti, ilman syytä, silkkaa ilkeyttään. Hän tiesi problematiikasta, ja kuitenkin päätyi toimimaan näin sadistisuuttaan. Hämmentymisen ja vihan jälkeen ei tullutkaan enää häpeä, vaan Ei Saatana- efekti ja totaalinen välinpitämättömyys! Samalla se jotenkin vei pohjan myös kaikelta menneisyyden häpeältä, en osaa selittää tarkemmin 🤷🏻♀️
Sait kunnon herätyksen ja laitoit asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
tunnen, enkä ole vielä löytänyt tähän apua.