Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun haluan lapsen, mutta ajatus ahdistaa?
15.02.2022 |
Olen siis aina ajatellut haluavani lapsen, mutta kaikissa seurusteluissani tosipaikan tullen, asia on ahdistanut. Tuntuu, etten pysty luopumaan vapaudestani. Tuntuu, että sitovuus ahdistaisi. Tuntuu, että kuvittelen vain, että olisin sitten onnellinen, mutta todellisuudessa perhe-elämä ei olekaan minua varten. Jos kuvittelen, että olisin raskaana niin varmasti puolet raskausajasta menisi katumiseen ja johonkin perustavanlaatuiseen ahdistukseen.
Kommentit (86)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mistä tiedän, jääkö ahdistus ja katumus kestäväksi olotilaksi vai meneekö ohi kriisiin sopeutumisen myötä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä tiedän, jääkö ahdistus ja katumus kestäväksi olotilaksi vai meneekö ohi kriisiin sopeutumisen myötä?
Et voi tietää sitä mistään. Resilienssi on toki asia, jota voi kehittääkin.
Vähän samankaltaisia fiiliksiä täälläkin. Haluatko todella lapsen, ja miltä ajatus lapsettomuudesta tuntuu?
No kuule. Jos pelkkä ajatus ahdistaa niin mieti miten ahdistaa:
- Nukkumattomat yöt (joillain saattaa kestää parikin vuotta, jos on sairasteleva lapsi)
-Kehon muutos, lihoaminen, rinnat roikkuu
-Imettäminen ei ehkä onnistu
-Synnytyksestä voi tulla traumat/repeämiä
-Lapsella saattaa olla synnynnäinen tauti
-Tulevaisuus epävarma, millaiseen maailmaan teet lapsen?
-Tulevaisuuden alat muuttuvat, miten lapsen opiskelu?
-Parisuhde menee yleensä pilalle lapsen synnyttyä
-Miehet ei usein jaksa auttaa pikkuvauvan hoidossa
-Mies saattaa pettää, kun näkee kehosi synnytyksen/imettämisen jälkeen/tai ei koe sinua viehättävänä koska olet hänen lapsensa äiti
-Anopit on persuksista
-Pikkuvauva arki haisee (sanan siinä merkityksessä)
-Vaipat on kalliita!
-Mitä jos lapsella on neurologisia juttuja, mihin kouluun, mihin opiskelemaan?
-Lapsen persoonallisuutta ei voi tilata, sieltä voi tulla ihan mitä vaan
-Todennäköisesti eroat miehestäsi
-Vai pitäisikö tehdä lapsi yksin?
-Luomu vai lääkkeellinen synnytys?
Luomu vai normiruokaa lapselle?
-Laitanko heti päiväkotiin vai sinnittelenkö kotona ainakin vuoden?
-Raskauden ajan vaivat?
-Mitä jos oletkin liian vanha ja tylsä äidiksi, etkä jaksa hoitaa omaa lastasi (erittäin yleistä: Tarhaan vaan!)
-Mitä jos olenkin ihan huono äiti?
-Entä jos raskaaksi tuleminen kestää, ja olen liian vanha, menenkö hoitoihin?
-Onko rahaa hedelm.hoitoihin?
-Entä jos en tule ollenkaan raskaaksi?
-Entä jos en haluakaan tulla raskaaksi?
-Pitäisikö unohtaa koko asia?
Toistan: Pitäisikö unohtaa koko asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuule. Jos pelkkä ajatus ahdistaa niin mieti miten ahdistaa:
- Nukkumattomat yöt (joillain saattaa kestää parikin vuotta, jos on sairasteleva lapsi)
-Kehon muutos, lihoaminen, rinnat roikkuu
-Imettäminen ei ehkä onnistu
-Synnytyksestä voi tulla traumat/repeämiä
-Lapsella saattaa olla synnynnäinen tauti
-Tulevaisuus epävarma, millaiseen maailmaan teet lapsen?
-Tulevaisuuden alat muuttuvat, miten lapsen opiskelu?
-Parisuhde menee yleensä pilalle lapsen synnyttyä
-Miehet ei usein jaksa auttaa pikkuvauvan hoidossa
-Mies saattaa pettää, kun näkee kehosi synnytyksen/imettämisen jälkeen/tai ei koe sinua viehättävänä koska olet hänen lapsensa äiti
-Anopit on persuksista
-Pikkuvauva arki haisee (sanan siinä merkityksessä)
-Vaipat on kalliita!
-Mitä jos lapsella on neurologisia juttuja, mihin kouluun, mihin opiskelemaan?
-Lapsen persoonallisuutta ei voi tilata, sieltä voi tulla ihan mitä vaan
-Todennäköisesti eroat miehestäsi
-Vai pitäisikö tehdä lapsi yksin?
-Luomu vai lääkkeellinen synnytys?
Luomu vai normiruokaa lapselle?
-Laitanko heti päiväkotiin vai sinnittelenkö kotona ainakin vuoden?
-Raskauden ajan vaivat?
-Mitä jos oletkin liian vanha ja tylsä äidiksi, etkä jaksa hoitaa omaa lastasi (erittäin yleistä: Tarhaan vaan!)
-Mitä jos olenkin ihan huono äiti?
-Entä jos raskaaksi tuleminen kestää, ja olen liian vanha, menenkö hoitoihin?
-Onko rahaa hedelm.hoitoihin?
-Entä jos en tule ollenkaan raskaaksi?
-Entä jos en haluakaan tulla raskaaksi?
-Pitäisikö unohtaa koko asia?
Toistan: Pitäisikö unohtaa koko asia?
En jaksanut ihan joka kohtaa lukea, mutta kyllä mua ajattelevana ihmisenä ahdisti monikin asia ennen lasten saamista, raskausaikana (x2) ja toki lastensaamisen jälkeenkin, mutta harvan elämä kai on yhtä päättymätöntä auvoa?
"Olisin sitten onnellinen." Oletko ollut onnellinen onnellinen kyseisessä parisuhteessa? Jos et, vauvan hankkiminen ei tee onnelliseksi, päinvastoin.
Ikä saattaa autta jonkin verran. Hoida ensin alta pois seikkailut, jotka haluat kokkea, ja mieti sitten vasta lasten hankkimista. Saattaa myös auttaa miettiä, mitä sinun pitää saada tehdä lapsiperhearjesta huolimatta. Jos esim. haluat tunnin juoksulenkille päivittäin, se on varmasti järjestettävissä apujoukkojen kanssa. Jos sen sijaan haluat juhlia joka viikonloppu, kannatta juhlia pahin juhlimisinto pois ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on jo liikaa ahdistuneiden vanhempien lapsia, ei niitä kaivata enää yhtään enempää.
Ajattelisin, että ahdistus on kyllä varoitusmerkki, joka kannattaa ottaa vakavasti. Intuitio ohjaa meitä tunteiden kautta oikeisiin valintoihin, kunhan uskaltaisimme luottaa siihen.
Ennen kaikkea ajattele asiaa ei itsekkäästi, mahdollisen tulevan lapsen elämän kautta. Pystyisitkö tarjoamaan lapselle hyvän lapsuuden? Ei niin, että miten lapsi vaikuttaisi sinuun, vaan miten sinä vaikuttaisit lapseen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ehdottomasti ok ja kunnioitettavaa. On oikein ja epäitsekästä asettaa lapsen etu kaiken muun edelle ja silloin voi olla paras päätös jättää lapsi hankkimatta lapsen edun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuntuu että sitovuus ahdistaisi". Tuo lause kertoo ajattelustasi kaiken.
Luuletko oikeasti että lapsi hankitaan, niinkuin kissanpentu, vähän niinkuin kokeilunhalusta? Ja sitten jos vähän ahdistaa niin sen voi viedä jonnekin?
Tuo sana sitovuus on niin epäkorrekti kuin olla ja voi. Lapsi on ELÄMÄNMITTAINEN haaste. Let that sink in.
Tuttu tunne. Minä ajattelin nuorena, että lapsien hankita kuluu elämään, ja että kyllä niitä sitten varmasti haluan kun tilanne ja aika on oikea. Ajatus omista lapsista alkoi ahdistaa mitä vanhemmaksi tulin. Tajusin lopulta, että ei lapsia ole mikään pakko hankkia. Nyt en enää päälle kolmikymppisenä harkitse lasten hankintaa ja olen saanut asian kanssa mielenrauhan. Kadun mieluummin lasten hankkimatta jättämistä kuin niiden hankkimista.
Hyvä, että aihe mietityttää sinua. Voit vielä rauhassa harkita miten haluat asian kanssa tehdä ja kun mietit tilanteen kaikilta kannoilta, niin löydät varmasti tyydyttävän vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi viime yönä heräsin ahdistukseen ja mietin, että luojan kiitos en ole vastuussa kenestäkään muusta. Jos ahdistaa tai on huono olo niin saan potea ja toipua olosta rauhassa.
Siltikin... olisivatpa ajatukseni pelkästään ahdistuneita, niin päätös olisi helppo. Sulan kuitenkin täysin joillekin pikkulapselle ja vauvoille ja kaipaan lasta välillä niin, että sattuu. Ja sitten taas tulee kausi, kun ahdistun ajatuksestakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule. Jos pelkkä ajatus ahdistaa niin mieti miten ahdistaa:
- Nukkumattomat yöt (joillain saattaa kestää parikin vuotta, jos on sairasteleva lapsi)
-Kehon muutos, lihoaminen, rinnat roikkuu
-Imettäminen ei ehkä onnistu
-Synnytyksestä voi tulla traumat/repeämiä
-Lapsella saattaa olla synnynnäinen tauti
-Tulevaisuus epävarma, millaiseen maailmaan teet lapsen?
-Tulevaisuuden alat muuttuvat, miten lapsen opiskelu?
-Parisuhde menee yleensä pilalle lapsen synnyttyä
-Miehet ei usein jaksa auttaa pikkuvauvan hoidossa
-Mies saattaa pettää, kun näkee kehosi synnytyksen/imettämisen jälkeen/tai ei koe sinua viehättävänä koska olet hänen lapsensa äiti
-Anopit on persuksista
-Pikkuvauva arki haisee (sanan siinä merkityksessä)
-Vaipat on kalliita!
-Mitä jos lapsella on neurologisia juttuja, mihin kouluun, mihin opiskelemaan?
-Lapsen persoonallisuutta ei voi tilata, sieltä voi tulla ihan mitä vaan
-Todennäköisesti eroat miehestäsi
-Vai pitäisikö tehdä lapsi yksin?
-Luomu vai lääkkeellinen synnytys?
Luomu vai normiruokaa lapselle?
-Laitanko heti päiväkotiin vai sinnittelenkö kotona ainakin vuoden?
-Raskauden ajan vaivat?
-Mitä jos oletkin liian vanha ja tylsä äidiksi, etkä jaksa hoitaa omaa lastasi (erittäin yleistä: Tarhaan vaan!)
-Mitä jos olenkin ihan huono äiti?
-Entä jos raskaaksi tuleminen kestää, ja olen liian vanha, menenkö hoitoihin?
-Onko rahaa hedelm.hoitoihin?
-Entä jos en tule ollenkaan raskaaksi?
-Entä jos en haluakaan tulla raskaaksi?
-Pitäisikö unohtaa koko asia?
Toistan: Pitäisikö unohtaa koko asia?
En jaksanut ihan joka kohtaa lukea, mutta kyllä mua ajattelevana ihmisenä ahdisti monikin asia ennen lasten saamista, raskausaikana (x2) ja toki lastensaamisen jälkeenkin, mutta harvan elämä kai on yhtä päättymätöntä auvoa?
Neljä alapeukkua, muttei kuitenkaan ainoatakaan herännyttä ajatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule. Jos pelkkä ajatus ahdistaa niin mieti miten ahdistaa:
- Nukkumattomat yöt (joillain saattaa kestää parikin vuotta, jos on sairasteleva lapsi)
-Kehon muutos, lihoaminen, rinnat roikkuu
-Imettäminen ei ehkä onnistu
-Synnytyksestä voi tulla traumat/repeämiä
-Lapsella saattaa olla synnynnäinen tauti
-Tulevaisuus epävarma, millaiseen maailmaan teet lapsen?
-Tulevaisuuden alat muuttuvat, miten lapsen opiskelu?
-Parisuhde menee yleensä pilalle lapsen synnyttyä
-Miehet ei usein jaksa auttaa pikkuvauvan hoidossa
-Mies saattaa pettää, kun näkee kehosi synnytyksen/imettämisen jälkeen/tai ei koe sinua viehättävänä koska olet hänen lapsensa äiti
-Anopit on persuksista
-Pikkuvauva arki haisee (sanan siinä merkityksessä)
-Vaipat on kalliita!
-Mitä jos lapsella on neurologisia juttuja, mihin kouluun, mihin opiskelemaan?
-Lapsen persoonallisuutta ei voi tilata, sieltä voi tulla ihan mitä vaan
-Todennäköisesti eroat miehestäsi
-Vai pitäisikö tehdä lapsi yksin?
-Luomu vai lääkkeellinen synnytys?
Luomu vai normiruokaa lapselle?
-Laitanko heti päiväkotiin vai sinnittelenkö kotona ainakin vuoden?
-Raskauden ajan vaivat?
-Mitä jos oletkin liian vanha ja tylsä äidiksi, etkä jaksa hoitaa omaa lastasi (erittäin yleistä: Tarhaan vaan!)
-Mitä jos olenkin ihan huono äiti?
-Entä jos raskaaksi tuleminen kestää, ja olen liian vanha, menenkö hoitoihin?
-Onko rahaa hedelm.hoitoihin?
-Entä jos en tule ollenkaan raskaaksi?
-Entä jos en haluakaan tulla raskaaksi?
-Pitäisikö unohtaa koko asia?
Toistan: Pitäisikö unohtaa koko asia?
En jaksanut ihan joka kohtaa lukea, mutta kyllä mua ajattelevana ihmisenä ahdisti monikin asia ennen lasten saamista, raskausaikana (x2) ja toki lastensaamisen jälkeenkin, mutta harvan elämä kai on yhtä päättymätöntä auvoa?
Neljä alapeukkua, muttei kuitenkaan ainoatakaan herännyttä ajatusta?
Varmaan siksi, että viesti kuulosti siltä, että ahdistuksesta huolimatta pitäisi vaan väkipakolla ”tehdä” lapsia ja jotenkin kai toivoa, että ahdistus sitten katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule. Jos pelkkä ajatus ahdistaa niin mieti miten ahdistaa:
- Nukkumattomat yöt (joillain saattaa kestää parikin vuotta, jos on sairasteleva lapsi)
-Kehon muutos, lihoaminen, rinnat roikkuu
-Imettäminen ei ehkä onnistu
-Synnytyksestä voi tulla traumat/repeämiä
-Lapsella saattaa olla synnynnäinen tauti
-Tulevaisuus epävarma, millaiseen maailmaan teet lapsen?
-Tulevaisuuden alat muuttuvat, miten lapsen opiskelu?
-Parisuhde menee yleensä pilalle lapsen synnyttyä
-Miehet ei usein jaksa auttaa pikkuvauvan hoidossa
-Mies saattaa pettää, kun näkee kehosi synnytyksen/imettämisen jälkeen/tai ei koe sinua viehättävänä koska olet hänen lapsensa äiti
-Anopit on persuksista
-Pikkuvauva arki haisee (sanan siinä merkityksessä)
-Vaipat on kalliita!
-Mitä jos lapsella on neurologisia juttuja, mihin kouluun, mihin opiskelemaan?
-Lapsen persoonallisuutta ei voi tilata, sieltä voi tulla ihan mitä vaan
-Todennäköisesti eroat miehestäsi
-Vai pitäisikö tehdä lapsi yksin?
-Luomu vai lääkkeellinen synnytys?
Luomu vai normiruokaa lapselle?
-Laitanko heti päiväkotiin vai sinnittelenkö kotona ainakin vuoden?
-Raskauden ajan vaivat?
-Mitä jos oletkin liian vanha ja tylsä äidiksi, etkä jaksa hoitaa omaa lastasi (erittäin yleistä: Tarhaan vaan!)
-Mitä jos olenkin ihan huono äiti?
-Entä jos raskaaksi tuleminen kestää, ja olen liian vanha, menenkö hoitoihin?
-Onko rahaa hedelm.hoitoihin?
-Entä jos en tule ollenkaan raskaaksi?
-Entä jos en haluakaan tulla raskaaksi?
-Pitäisikö unohtaa koko asia?
Toistan: Pitäisikö unohtaa koko asia?
En jaksanut ihan joka kohtaa lukea, mutta kyllä mua ajattelevana ihmisenä ahdisti monikin asia ennen lasten saamista, raskausaikana (x2) ja toki lastensaamisen jälkeenkin, mutta harvan elämä kai on yhtä päättymätöntä auvoa?
Neljä alapeukkua, muttei kuitenkaan ainoatakaan herännyttä ajatusta?
Varmaan siksi, että viesti kuulosti siltä, että ahdistuksesta huolimatta pitäisi vaan väkipakolla ”tehdä” lapsia ja jotenkin kai toivoa, että ahdistus sitten katoaa.
Ohhoh, no aika pitkälle menevät tulkinta, jos se jonkun mielestä kehotti lastentekoon! Ehkä kannattaa tulkita vähemmän? Tuo pitkä viesti kuitenkin kehotti suoraan johonkin, mutta se sai vain yläpeukkuja.
Mieti lasten hankkimista myös sen kautta, että kenelle olet kateellinen. Ei mitään häijyä kateutta, vaan sellaista, ketä ihailet ja kenestä haluaisit ottaa mallia. Kenen elämänvalinnat herättävät fiilistä että jospa minäkin?
Itse ajattelin aiemmin että haluan lapsia. Oli myös samanlainen tilanne kuin AP:lla, että ex ehdotti konkreettisia muuveja lapsenhankkimisen suhteen ja se ahdisti. Jossain vaiheessa tajusin että kavereiden vauvauutiset herätti ajatuksen että miksi ihmeessä? Noiden elämä oli just hyvää ilman lasta. En suhtaudu kateudella yhdenkään äidin elämään. Tämän myötä asia oli selvä. Ei lapsia minulle.
Ei ole pakko tehdä lapsia tai lasta. Ja joskus tuntemukset ovat oikeassa. Ja joskus miehet vääriä tai taloustilanne hankala. Tai ilmasto. Yksi lapsi vie myös aikaa elämässä ja voi tarvita aikuisenakin tukea joskus.
Vierailija kirjoitti:
Siltikin... olisivatpa ajatukseni pelkästään ahdistuneita, niin päätös olisi helppo. Sulan kuitenkin täysin joillekin pikkulapselle ja vauvoille ja kaipaan lasta välillä niin, että sattuu. Ja sitten taas tulee kausi, kun ahdistun ajatuksestakin.
Vauva-/pikkulapsivaihe on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika elämästä, ja lopun aikaa elämässäsi on mukana, todennäköisesti kaikista läheisimpänä ihmissuhteena (tai ainakin todennäköisesti pysyvimpänä) tuo uusi ihminen, joka on ensin pikku koululainen, sitten teini (joka haistattaa vanhemmilleem pitkät), opiskelija, nuori aikuinen, keski-ikäinen jne. ja sinun tukesi lienee tuon yhden ihmiselämän kannalta kaikkein tärkein asia tai ainakin merkittävin pohja sille.
Kannattaakin miettiä, mitä on tarjottavana tuolle uudelle ihmiselle hänen ainutlaatuisissa elämänvaiheissaan, joista vain yksi ihan lyhyt on suloinen pikkulapsiaika.
Ihan normaalia, että iso elämänmuutos ahdistaa.