Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Kylläpä tuolla äidillä on rankka tausta.
Kohta täällä surkutellaan 200-neliöisestä talossa asuvaa toimaria, joka väittää olevansa köhä.
Taikasana köyhä niin koko yhteiskunta kumartaa.
Miksi isä tussuttelee kuntouttavassa ja muussa puuhastelussa? Hän kuitenkin on se, joka voisi sitä rahaa tienatakkin.
Tässä on varmaan pudottu sellaiseen passiivisuuden ja flegmaattisuuden kuiluun töiden hakemisen osalta. Kaverini on ollut vuosikausia hr:ssä töissä eri paikoissa ja hänen äitinsä on työelämävalmentaja niin ovat nähneet koko työttömien ja työnhakijoiden kirjon. Kaverini sanoo, että jos joutuuu työttömäksi niin pitää välttää passiivisuutta kaikin keinoin, koska se vie ihmisen työttömyyskierteeseen. Oma ajatusmaailma menee niin negatiiviseksi ja itsetunto romahtaa. Pitää tehdä jotakin, opiskella avoimessa uusia opintoja, mennä kansalaisopiston kursseille yms. Jos pysyy jotenkin kiinni työelämän liepeillä edes opiskelemalla niin se estää syöksymästä ihan sinne pohjalle asti, mistä on vaikea tai mahdotonta nousta ylös.
Juu, asunnon koko sekä pelit ja vehkeet kalliimpia kuin meidän keskituloisessa (brutto yht. 8000 e /kk) perheessä. Olisimme myös haaveilleet useammasta lapsesta mutta laskimme, että isomman asunnon ja auton hankkiminen olisi tarkoittanut kituuttamista arjessa. Köyhyydeksi en olisi sitä kehdannut kutsua.
t. Ei enää niin iloinen veronmaksaja
Heitän nyt palstaklassikon tähän, äidin tatuoinnit näyttävät vuoden 2010 jälkeen hankituilta.
Vierailija kirjoitti:
Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen. Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?
Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta.
Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.
Tällaista se on köyhyys nyky-Suomessa, eli tekeydytään köyhiksi ja mennään Ylen ohjelmaan ruikuttamaan. Sääliäkö nämä kerjää vai mitä?!
Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Suomessa tarvitse syömättä olla, jos vain viitsii mennä leipäjonoon??
Leipäjonoja on vain suurimmissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.
IT-alalla työttömänä olevalla on usein burnout.
Tällaiset jutut kiristävät ainakin minun asennetani näitä ”köyhiä ” kohtaan.
Koko elämän strategia perustuu siihen, että muut elättävät.
En vaan voi hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen. Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?
Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta.
Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.
Ehkä sitä suuremmalla syyllä voisi miettiä, että miksi pitää hankkia lapsia vain, koska ”on oikeus”, vaikkei näille olisi mitään annettavaa. Nuorimman lapsen omaishoitaja on isä, joka käy samalla kuntouttavassa työtoiminnassa. Äiti toteuttaa oikeuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset jutut kiristävät ainakin minun asennetani näitä ”köyhiä ” kohtaan.
Koko elämän strategia perustuu siihen, että muut elättävät.
En vaan voi hyväksyä.
Et sitten lukenut juttua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä tussuttelee kuntouttavassa ja muussa puuhastelussa? Hän kuitenkin on se, joka voisi sitä rahaa tienatakkin.
Eikai se tunnu järkevältä työskennellä kun ulosottoon menisi ja velat tosi suuret. Olisi pitänyt heti silloin yt jälkeen päästä uudestaan töihin eikä joutua vippikierteeseen.
"ilman autoa emme pääse tutkimuksiin"
Väärin: Kela-taksilla pääsee sairaanhoitoon. Maksaa 25e/suunta. Eli huimasti vähemmän kun sen auton omistaminen ja korjaaminen maksaa. Lisäksi jos käyntejä on paljon, niin omavastuun (300e) täyttymisen jälkeen kelataksit ovat loppuvuoden ilmaisia. Kenen autokustannukset/ vuosi on 300e?
Minun mielestä perheen äidillä menee ihan hyvin nähden rankan laitos-ja katulapsuuden sekä epäonnistuneen adoption. Noilla kokemuksilla hänellä on silti ilmeisen hyvä parisuhde ja ovat rakastavia vanhempia lapsilleen. Päihdeongelmaa ei näytä olevan.
Miehestä kerrottiin aika vähän. Se jäi epäselväksi, miksi ei ole vaihtanut alaa.
Paljonhan ne äidin tatuoinnitkin ovat maksaneet. Varsinkin se kirkkovene väärinpäin käsivarressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rouva on reilusti ylipainoinen ja hänellä on "oikeus" tehdä paljon lapsia. Luuli "saavansa hyvän elämän" tultuaan Suomeen. Adoptiovanhemmat eivät ole köyhiä, mitä tuo on opiskellut?
Mulla on oikeudet, siinäpä asennetta.
Etkö lukenut juttua? Adoption jälkeen hän päätyi lastenkotiin. Todella rankka lapsuus.
Ahaa. Kyllähän mä luin, ja rankka oli todellakin lapsuus, mutta käsitin jotain väärin sitten.
Lasten tehtailemisen sijaan olisi voinut vaikka käydä jonkun lyhyen koulutuksen tai kurssin, oppisopimukseenkin on joskus mahdollisuus. Tuntuu siltä, että on vaan halunnut perheen ja elää kuten synnyinmaassaan niin, että hän porsii ja mies elättää.
Muinoin, kun vielä oli tarjolla kokopäivätyötä, se onnistuikin, mutta ei enää. Nyt ei ole edes osapäivähommia. Mies on kai hakenut töitä. Ja minäkin puutun tatuointeihin.
Ei kai Suomessa tarvitse syömättä olla, jos vain viitsii mennä leipäjonoon??