Lue keskustelun säännöt.
Mitä toivoisitte omassa lapsuudessanne olleen eri tavalla?
09.02.2022 |
Minulla oli liikaa harrastuksia, harrastin tavoitteellisesti. En saanut koskaan olla rauhassa.
Kommentit (8)
Olisipa mulla ollut ne mystiset rakastavat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olishan se ollut mukava nähdä isää muulloinkin kuin syntymäpäivänä, eikä sitäkään joka vuosi. Mutta kun uudne puolison elämään ei edellisen liiton lapset mahtuneet, niin minkäs tuolle voi. Ainoa "lohtu" on nyt aikuisena, kun kattelee sitä ihanaa ydinperhettä, jossa jokainen lapsista on työkyvyttömyyseläkkeellä pääongelmien takia...
Kaiken.
Pahinta oli viisi vuotta vanhemman isosiskon jatkuva haukkuminen, solvaaminen, herjaaminen ja kyykyttäminen.
Jospa isä ei olisi ollut väkivaltainen alkoholisti ja äiti kaikesta nalkuttaja.
Että olisi ollut enempi samanhenkisiä kavereita ympärillä, ja vähemmän niitä joiden mielestä olin jotenkin kummallinen.
En minä siitä varsinaisesti kärsinyt eikä varsinaisesti kiusattu, mutta on jäänyt sellainen tietyllä tapaa ulkopuolinen identiteetti, ja aina mietin varsinkin vähän uudempien tuttavuuksien kanssa, että miten tässä tilanteessa nyt pitäisi olla, mitä sanoa yms.
En ole koskaan seurustellut, ja yksi syy siihen voi olla hyvinkin tuo, että on vaikea yhdistyä muihin ihmisiin ja tutustua, kun on se tietynlainen irrallisuus ja omituisen ihmisen identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut joku samoista asioista kiinnostunut kaveri.
Jouduin heti 1. luokalla kiusatuksi ja sitä jatkui loko ala-asteen.
Ei ollut ketään, jonka kanssa jakaa ajatuksia kirjoista, mielenkiinnonkohteista jne.
Oisinpa saanut tasapainoisen kasvatuksen, vanhempien ero, riidat, veljen kuolema ja seksuaalinen hyväksikäyttö varjosti koko elämää.
Olisipa kotona ollut oma tietokone ja netti jo 90-luvulla. Ei hankittu.