Lapsieni isä on kuolemassa syöpään
Olemme eronneet yli vuosikymmen sitten. Hän on ollut katkera erostamme saakka, välillä ehkä ollut paremmin, mutta vuosien kuluessa katkeruus taas kasvanut. Meidän arvot ei kohdanneet enää yhtään kun erottiin. Meillä oli todella vaikeaa, ero oli ainut ja oikea vaihtoehto.
Meillä on kaksi aikuista lasta. Heidän isänsä on kieltänyt jyrkästi lapsia kertomasta mitään, mutta eiväthän he pysty. Toinenkin soitti minulle äsken itkien.
Miten tukisin lapsia tässä kaikista parhaiten? Isänsä on sairaalassa eikä kotiin enää pääse.
Otanko itse yhteyttä lasteni isään vielä vai annanko vain olla? Kertoisin, että hän oli hyvä isä lapsilleen, edes vielä kerran.
Kiitos jos joku osaa mitään vastata.
Kommentit (69)
Tue lapsiasi. Itselleni olisi kuolinvuoteella aivan painajainen kuulla eksästä mitään. Lähetä vaikka kortti johon kirjoitat tuon asiasi ja anna olla sitten. Kuoleva ei todellakaan halua mitään vihaamaansa ihmistä muistella.
Eiköhän ole lasten tehtävä sanoa Oliko hyvä isä. ÄLÄ ota yhteyttä
Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.
Tämä itsesi vuoksi.
Itse tunnet hänet paremmin kuin me, koeta asettua hänen asemaansa ja mieti miten hän ehkä reagoisi. Tai puhu lastesi kanssa mitä mieltä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.
Tämä itsesi vuoksi.
Itsensä vuoksi voi kirjoittaa päiväkirjaa, kuolemansairasta ei käytetä itsekkäisiin motiiveihin.
Kannusta lapsiane kertomaan miten hyvä isä oli. Jos otat yhteyttä, petät lastesi luottamuksen ja hänen toiveensa.
Eiköhän ne lapset osaa näyttää hänelle, miten hyvä isä hän on ollut.
Mitä hän sanoisi jos menisit käymään. Ihan yllättäen. Ja puhuisit rehellisesti.Se on se ylpeys jonka takia on kieltänyt lapsia kertomasta.
Minä menisin käymään ja puhuisin avoimesti. Jos suuttuu ja käskee lähtemään niin sitten siinä käy niin. Kerro kuitenkin että oli hyvä isä ja että et muistele pahalla
Ei niitä kauniita sanoja ja hyviä ajatuksia toiselle puolelle mukaansa saa. Hän on ihminen jota kohta ei ole eikä maalliset murheet koske, mutta lapsesi jäävät. Tuet vain lapsiasi. Heidän palautteensa se isällekin jotain merkitsee eikä exän.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kauniita sanoja ja hyviä ajatuksia toiselle puolelle mukaansa saa. Hän on ihminen jota kohta ei ole eikä maalliset murheet koske, mutta lapsesi jäävät. Tuet vain lapsiasi. Heidän palautteensa se isällekin jotain merkitsee eikä exän.
Ja mies kuolkoon katkerana. Niinkö? Mitkä muistot lapsille jääkään kun isä oli niin vihainen että ei halunnut edes kuolin vuoteella nähdä lastensa äitiä?
Nyt on viimeinen hetki antaa anteeksi, puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.
Tämä itsesi vuoksi.
Kortti on hyvä. Pidä se asiallisena ja kerro kaikki on "anteeksi annettu" jos suinkin voit. Katumus on hyvin yleistä kuolinvuoteella.
Onpas vaikea tilanne. Lapsille puhuisin nätisti isästä ja tukisin heitä tarpeen mukaan esim. hautajaisjärjestelyissä.
Voisiko lapset kysyä isältä luvan et saisitko mennä häntä vielä katsomaan? Se voisi myös keventää lasten taakkaa kun ei tarvitsisi salailla puolin eikä toisin mitään.
Lapsille olisi tärkeää ettei vanhempien väliin jäisi katkeruutta. Mitä tuossa on menetettävää jos vaikka menisit käymään . Käännyttää pois jos ei halua. Lasten takia.
Miten se on lasten tukemista jos olet isään yhteydessä? Kuuntele ja ole läsnä lapsille äläkä ala sen enempää säätämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kauniita sanoja ja hyviä ajatuksia toiselle puolelle mukaansa saa. Hän on ihminen jota kohta ei ole eikä maalliset murheet koske, mutta lapsesi jäävät. Tuet vain lapsiasi. Heidän palautteensa se isällekin jotain merkitsee eikä exän.
Ja mies kuolkoon katkerana. Niinkö? Mitkä muistot lapsille jääkään kun isä oli niin vihainen että ei halunnut edes kuolin vuoteella nähdä lastensa äitiä?
Nyt on viimeinen hetki antaa anteeksi, puolin ja toisin.
Se on hänen oikeutensa kuolevana ihmisenä. Jos ap menee sinne kertomaan asioita tekee hän sen itsensä takia ei exänsä joka ei halua ap:ta nähdä. Tämä ex mies ei jää katkeruutta kantamaan koska kuolee, ap tässä hakee itselleen parempaa oloa loppuelämäkseen ja haaveilee kauniista lopusta. Hän tekee sen lohduttaakseen itseään.
Eiköhän kuolemansairaan tahtoa pitäisi kunnioittaa. Jos kuoleva ei halua tavata niin oman sielunrauhasi saat varmasti muutenkin.
Kerrot lapsillesi, että tuet heitä kaikin mahdollisin tavoin. Tukea tarvitaan varmaan ihan käytännön toimissa, mutta myös myötä elämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kauniita sanoja ja hyviä ajatuksia toiselle puolelle mukaansa saa. Hän on ihminen jota kohta ei ole eikä maalliset murheet koske, mutta lapsesi jäävät. Tuet vain lapsiasi. Heidän palautteensa se isällekin jotain merkitsee eikä exän.
Ja mies kuolkoon katkerana. Niinkö? Mitkä muistot lapsille jääkään kun isä oli niin vihainen että ei halunnut edes kuolin vuoteella nähdä lastensa äitiä?
Nyt on viimeinen hetki antaa anteeksi, puolin ja toisin.
Mun ex teki tempun ja kaks.
EN anna anteeksi,ja ihan vapaasti saa kuolla,en laittelei kirjeitä kortteja,miks pitäis,olen jo päässyt yli.
Jeesussyndrooma. Et saanut miestä pelastettua liiton aikana, etkä saa nytkään. Kuuntele lapsiasi. He ei kaipaa enää yhtään enempää ja nyt ei ole kyse sinusta.
Jos on kerran kieltänyt kertomasta, älä ota yhtyettä. Tietää kyllä itsekin olleensa hyvä isä.