Lue keskustelun säännöt.
Lapsieni isä on kuolemassa syöpään
07.02.2022 |
Olemme eronneet yli vuosikymmen sitten. Hän on ollut katkera erostamme saakka, välillä ehkä ollut paremmin, mutta vuosien kuluessa katkeruus taas kasvanut. Meidän arvot ei kohdanneet enää yhtään kun erottiin. Meillä oli todella vaikeaa, ero oli ainut ja oikea vaihtoehto.
Meillä on kaksi aikuista lasta. Heidän isänsä on kieltänyt jyrkästi lapsia kertomasta mitään, mutta eiväthän he pysty. Toinenkin soitti minulle äsken itkien.
Miten tukisin lapsia tässä kaikista parhaiten? Isänsä on sairaalassa eikä kotiin enää pääse.
Otanko itse yhteyttä lasteni isään vielä vai annanko vain olla? Kertoisin, että hän oli hyvä isä lapsilleen, edes vielä kerran.
Kiitos jos joku osaa mitään vastata.
Kommentit (69)
Mitä itsekästä kortin lähettämisessä on.
Kiitos kaikista vuosista ja yhteisistä lapsista.
Tv ex
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta olisi hyvä että menisit. Se on viimeinen tilaisuus. Ei tarvitse ruotia mitään asioita, kertoa vain että hän on ollut hyvä isä ja sinulla ei ole mitään kaunaa häntä kohtaan. Ihan kaikella ystävyydellä ja menneiden aikojen rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä itsekästä kortin lähettämisessä on.
Kiitos kaikista vuosista ja yhteisistä lapsista.
Tv ex
Niin, juuri noin.
Sillä kuitenkin on ap:lla ja miehellä ollut liitossaan hyviäkin aikoja ja toisia rakastettu kun yhteen on menty.
Monet tekevät lähdön hetkellä sovinnon jopa pahimminen vihollistensa ja riitakumppanien kanssa.
Voisivathan lapset kysyä, että saako äiti tulla käydä katsomassa?
Jos kerran erosta on jo vuosia, kenties jo vuosikymmeniä, niin kukaan normaali ihminen ei kanna enää mitään kaunaa eikä vihaa sydämessään. Normaali ihminen on hyväksynyt eron ja unohtanut ne huonot ja pahat asiat.
Toisin kuin voisi luulla, niin on totta että; Aika kultaa muistot.
Eli unohtetaan ne ikävät ja huonot ajat, ja muistetaan niistä ajoista vain ne parhaat hetket.
Voihan sitä mennä katsomaan entistä miestä, lastensa isää.
Eihän tuollaisessa tilanteessa enää kaiveta esiin mitään vanhoja vihoja ja riitelyjä sun muita.
Puhutaan tavallisista asioista, lapsisista, kysytään millainen olo, tarvitseeko sairas jotain ja muuta vastaava.
Ei sinne mennä törkimmään eikä itkemään eikä mitään eroja ja huonoja juttuja muistelemaan.
Käydään tervehtimissä tai paremminkin jättämässä jäähyväiset, siten että kohtaa kasvokkain.
Miten voi puolisot saada aikaan noin ison solmun, ettei toista voi mennä katsomaan kuolinvuoteelle?
Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lasteni isä kuoli äkillisesti muutama kuukausi sitten, ja kyllä minä häntä surin - enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan, vaikka olimme ihan hyvissä väleissä. Olimme eronneet jo pari vuosikymmentä sitten, ja saman verran vuosia ehti avioliittommekin aikoinaan kestää. Koko nuori aikuisuus tuli jaettua hänen kanssaan, joten menetys tuntui kovalta. Nykyinen mieheni ymmärsi onneksi suruni hyvin. Hän oli kantamassa ex-puolisoani hautaan.
Nyt on kyllä paljon lässytystä tässä ketjussa.
Kuolevalla pitää olla oikeus päättää, kuka hänen kuolinvuoteelleen tulee ja kuka ei.
Todellakaan et mene sinne antamaan anteeksi tai kehumaan isyyttä.
Lastenkin luulisi jo tottuneen eroonne, kun se on tapahtunut kymmenen vuotta sitten.
Kuolevan tahdon yli ei pidä kävellä vaikka kuinka tekisi mieli olla hyveellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna edes nyt isälle ja lapsille sitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä paljon lässytystä tässä ketjussa.
Kuolevalla pitää olla oikeus päättää, kuka hänen kuolinvuoteelleen tulee ja kuka ei.Todellakaan et mene sinne antamaan anteeksi tai kehumaan isyyttä.
Lastenkin luulisi jo tottuneen eroonne, kun se on tapahtunut kymmenen vuotta sitten.
Kuolevan tahdon yli ei pidä kävellä vaikka kuinka tekisi mieli olla hyveellinen.
Hippasen huvittava ajatus kyllä nyt mennä länkyttämään tuubaansa jostain anteeksi annosta ja hyvästä isyydestä. Tämä on nyt isän ja lasten välistä aikaa ja sitä pitää kunnioittaa. Lapset teoillaan osoittaa miten HE arvostavat omaa isäänsä. Ei siihen ex rouvaa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleva on tahtonsa selkeästi ilmaissut, sitä on syytä kunnioittaa. Itsekin voisin lapsilleni samat ohjeet ex-vaimon suhteen samassa tilanteessa antaa, ainakin jos lapset olisivat jo omillaan olevia aikuisia. Olemme exän kanssa asiallisissa väleissä, mutta ei tulisi mieleenkään, että haluaisin häneen tuhlata sekuntiakaan arvokkaista viime hetkistä. Silloin jos lapset olisivat vielä lapsia, olisi tilanne toinen. Kasvatukseen, tukemiseen yms. asioihin liittyvien asioista olisi pakko keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex puoliso voi olla niin huonovointinen, että ei jaksa ottaa vastaan paljon vieraita, ehkä korkeintaan lapset vähäksi aikaa. Ja hävetä esim. sairasta ulkonäköä. Voi ajatella, että toinen on vahingoniloinen häntä kohdanneesta epäonnesta ja tulee sitä sinne ilkkumaan. Ei siinä jaksa teeskennellä mitään, mitä ei halua. Jos ei pidä exästä, niin ei ala yhtäkkiä tästä tykkäämään. Lapset voi käydä, ja toivottavasti saavat ohjeet, miten käytännön asiat hoidetaan. Jos on oikeasti jotain, mitä pitää saada tietää, niin voi kutsua käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olen keskustellut koko eilisen illan lapsieni kanssa, he itkivät ja itkin itsekin. Toistin vain sitä, että olen aina täällä heille apuna ja tukena. Toinen lapsista vannotti auttamaan kaikessa kun lähdön hetki on tullut, lupasin. En voi heitä yksin jättää asioita hoitamaan, tietämättömiä.
Varovasti myös toin sen esille toiselle lapsista, että olisin halukas jättämään hyvästit jos isänsä sen vain suo. Ja jos ei, niin kunnioitan sitä.
Olisit käsitellyt asiat kun oli hyvässä kunnossa. Nyt omatuntosi vaivaa ja oman itsesi takia haluat mielesi puhdistaa.
”Kehareilla ja syöpiksillä voi tehdä ihan hyvä tilin.”
Brother Christmas
Kuuntele ja tue lapsiasi. Haluat siinä vain saada jotain itsellesi jos nyt otat eksään yhteyttä. Anna hänen olla, hän on omat valintansa ja päätöksensä tehnyt. Älä mene tekemään nyt asiasta sinun juttuasi, olet lapsiesi tukena ja autat heitä, eksän on saatava edes rauhassa omien sääntöjensä mukaan astuttava viimeiselle matkalleen.
Jos tekisin kuolemaa, ja erosta on vuosia. En itse myöskään tahtoisi mitään EXn juttuja. Mennyt mikä mennyt.
Adressilla voi muistaa. Toisen tahtoa olis syytä kunnioittaa.
Mene hänen luonaan käymään, sopikaa, pyytäkää anteeksi myöhemmin on turha surra tuliko sanottua kaikki
Sinun pitää päästä sanomaan se viimeinen sana?