Lapsieni isä on kuolemassa syöpään

Asettakaa nyt itsenne lasten asemaan. Teidän isä on kuolemassa ja sinä et saisi puhua asiasta äitisi kanssa. Lainkaan. Ihan niin kuin se äiti ei huomaisi että joku on nyt lapsella huonosti. Miten se isä edes kuvittelee että tuommoinen niiltä lapsilta onnistuisi. "Itkeskelen tässä muuten vaan äiti, kun on niin nätti ilma"... Käsi pystyyn keneltä onnistuu?

Tue lapsiasi, anna exäsi olla rauhassa. Ei hän sua varmaan kaipaa sanomaan mitään. Jos haluaisi selvittää välinne ennen kuolemaansa, ottaisi kyllä sinuun itse yhteyttä.

Itse olen ollut samassa tilanteessa, tai lapsen asemassa tässä.

Vanhempani olivat vuosia aiemmin eronneet riitaisasti ja isäni oli kuolemassa. Eivät olleet eron jälkeen olleet millään lailla yhteydessä, kumpikin puhui toisistaan ikävästi meille lapsille. Kuoleman lähetessä äitini oli kuitenkin menossa isää katsomaan. Muista sisaruksista se oli olevinaan hyväkin idea, itse olin ehdottomasti vastaan ja onneksi sain tahtoni läpi. Ja uskon että se oli myös isäni tahto, hänelle ei kuitenkaan asiasta puhuttu. Olen melko varma että hän olisi järkyttynyt jo kuullessaan, että äiti on tulossa.

Ajattele asiaa sen kuolevan kannalta, haluaako hän sinua sinne. Tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.

Tämä itsesi vuoksi.

Kortti on hyvä.  Pidä se asiallisena ja kerro kaikki on "anteeksi annettu" jos suinkin voit. Katumus on hyvin yleistä kuolinvuoteella.

Pitäisin vieläkin tiukemmin menneet riidat kortista poissa. Laittaisin ehkä jotain "Vaikka me emme onnistuneet, arvostin sinua isänä hyvin paljon. Olet ollut hyvä isä ja lapsesi rakastavat sinua, kiitos siitä."

Ottaisin yhteyttä, nyt on viimeinen tilaisuus erota ystävinä.

Ei saatana mennä kuolevan luokse pyytämättä selvittelemään asioita. Hän kyllä tekee tilin niiden ihmisten kanssa kenen haluaa. Jos on katkeroitunut niin ei varmasti muutu tässä kohdassa ellei itse halua.

Tue lapsia miten osaat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut samassa tilanteessa, tai lapsen asemassa tässä.

Vanhempani olivat vuosia aiemmin eronneet riitaisasti ja isäni oli kuolemassa. Eivät olleet eron jälkeen olleet millään lailla yhteydessä, kumpikin puhui toisistaan ikävästi meille lapsille. Kuoleman lähetessä äitini oli kuitenkin menossa isää katsomaan. Muista sisaruksista se oli olevinaan hyväkin idea, itse olin ehdottomasti vastaan ja onneksi sain tahtoni läpi. Ja uskon että se oli myös isäni tahto, hänelle ei kuitenkaan asiasta puhuttu. Olen melko varma että hän olisi järkyttynyt jo kuullessaan, että äiti on tulossa.

Ajattele asiaa sen kuolevan kannalta, haluaako hän sinua sinne. Tuskin.

Mutta tässä tapauksessa on oltu yhteydessä eron jälkeen. Mutta sairastumisesta ja kuolemisesta ei nyt saisi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.

Tämä itsesi vuoksi.

Kortti on hyvä.  Pidä se asiallisena ja kerro kaikki on "anteeksi annettu" jos suinkin voit. Katumus on hyvin yleistä kuolinvuoteella.

Jos on katkera, niin ilmeisesti ajattelee, että ap on toiminut häntä kohtaan väärin.

Ilahtuisitko sinä, jos ihminen, jonka kokisit kohdelleen SINUA väärin, tulisi sanomaan, että HÄN antaa sinulle anteeksi?

Joskus ristiriidat arvoissa on niin suuret, ettei menneisyydestä ole mahdollista päästä minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen. Se vain pitää hyväksyä

Mulla oli erilainen mutta kuitenkin himpun verran samanlainen tilanne. Selvisi, että exäni, esikoiseni isä, sairasti parantumatonta syöpää. Meidän välimme olivat eron jälkeisten alkukangertelujen jälkeen kuitenkin olleet jo vuosia ihan hyvät. Kun tiedettiin, että hänellä oli enää muutama kuukausi jäljellä, kirjoitin kirjeen, jossa kerroin mahdollisimman selkeästi ja kauniisti positiivisia ajatuksiani hänestä. Katsoin, ettei se ollut liian makeileva eikä rasittavan pitkä. Kuitenkin kirjeen toimittaminen hänelle viivästyi aina, koska joka kerta ajattelin, että hän loukkaantuisi, jos jo "näin aikaisin" antaisin jäähyväiskirjeen. Lopulta se kirje myöhästyi, jäi kokonaan antamatta.  Suosittelisin, että sinä Ap suunnittelisit jonkin neutraalin, ystävällisen viestin exällesi. Sellaisen, jota ei voi käsittää v*ttuiluksi eikä sääliksi. Voi olla vaikeaa, mutta minua jäi harmittamaan tuo oma nynnyilyni. Jos exäsi suuttuu, niin sille ei sitten voi mitään, jos hyvää tarkoittaen olet yrittänyt.

Otan osaa Mutta Kyllä lapsille , vaikka ovat aikuisia, että, Isänne kuolee syöpään Heillä On oikeus tietää.

Onko oikein kieltää lasta kertomasta noin isoa asiaa omalle äidilleen? Miten isä kuvitteli että lapset selviävät surusta ilman äidin tukea?

Vierailija kirjoitti:

Jos exäsi suuttuu, niin sille ei sitten voi mitään, jos hyvää tarkoittaen olet yrittänyt.

Jos hyvää tarkoittaen olet yrittänyt mitä? Pysyä poissa ja olla ottamatta yhteyttä toiveiden mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Onko oikein kieltää lasta kertomasta noin isoa asiaa omalle äidilleen? Miten isä kuvitteli että lapset selviävät surusta ilman äidin tukea?

Et ole korvaamaton. Nyt ei puhuttu lapsista vaan aikuisista.

Nii. Paska ukko eläissään. Hyvä mies kuollessaan.

Keventää lasten taakkaa, jos sinä ja mies tapaatte kauniisti ja ystävällisesti.

Lapsia tuo kokemus kantaa. Ei jää kaivamaan isänsä katkeruus.

Jos minun lasteni isä olisi tuossa tilanteessa, istuisin hänen vierellään sairaalassa ja pitäisin kädestä kiinni loppuun asti. Mutta meidän tilanne onkin erilainen. Olen hänelle ihan heti erottuamme tehnyt selväksi, että hän on lastemme paras isä. Että meidän parisuhde päättyi, mutta jaamme vanhemmuuden lopun ikämme. Hetki siinä meni, mutta meistä tuli, jos nyt ei ystäviä niin hemmetin hyvät vanhemmuuskumppanit kuitenkin. Yhteistyö ja avunanto toimii molemmin puolin.

No ei tämä sinua auta, tiedän. Mutta ehkä muistutuksena kaikille, että arvostavaa toisianne eläessänne, niin ei tarvitse kuoleman hetkellä katua.

Vierailija kirjoitti:

Keventää lasten taakkaa, jos sinä ja mies tapaatte kauniisti ja ystävällisesti.

Lapsia tuo kokemus kantaa. Ei jää kaivamaan isänsä katkeruus.

Et voi ennustaa tuollaista lopputulosta. Lopputulema voi myös alla huutoa ja raivoa ja se, että lasten isä kuolee tuossa tunnetilassa. Ja suuttuu vielä lapsilleen siitä, että nämä kertoivat. Ja se muisto ei taatusti ketään kannattele.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi tärkeää ettei vanhempien väliin jäisi katkeruutta. Mitä tuossa on menetettävää jos vaikka menisit käymään . Käännyttää pois jos ei halua. Lasten takia.

Lapset pääsköön jo yli erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä, lähetä vaikka kortti jossa kerrot.

Tämä itsesi vuoksi.

Kortti on hyvä.  Pidä se asiallisena ja kerro kaikki on "anteeksi annettu" jos suinkin voit. Katumus on hyvin yleistä kuolinvuoteella.

Pitäisin vieläkin tiukemmin menneet riidat kortista poissa. Laittaisin ehkä jotain "Vaikka me emme onnistuneet, arvostin sinua isänä hyvin paljon. Olet ollut hyvä isä ja lapsesi rakastavat sinua, kiitos siitä."

Tuli ehkä vähän oksennusta suuhun#tekopyhyys

Vierailija kirjoitti:

Keventää lasten taakkaa, jos sinä ja mies tapaatte kauniisti ja ystävällisesti.

Lapsia tuo kokemus kantaa. Ei jää kaivamaan isänsä katkeruus.

Jos isä ei halua tavata, mistä tietää, että tapaaminen olisi kaunis ja ystävällinen. Tapaaminen voi pilata isän viimeiset päivät tai hetket.

Istuin saattohoidossa seurana, ja toinen hoitaja tuli jättämään viime tervehdyksensä. Toisella kädellään kuoleva huitoi hoitajaa pois ja toisella puristi minua niin että kynsistä jäi painaumat. Ei kuolema tee meistä sen anteeksiantavaisempia tai tee  toista rakastettavammaksi kuin ennenkään.