Larppaan keskiluokkaista perheenäitiä
Oikeasti olen kouluttamaton ja mielenterveyssyistä eläkkeellä.
Jollain ihmeen konstilla olen onnistunut keplottelemaan itseni keskelle keskiluokkaista elämää: on lapsia, on koira, on rakennusprojekti ja sille jopa oma Insta-tili, on sitä ja tätä ja tota.
Joka päivä mietin, miten en ole kuten ne muut töihin kiirehtivät naiset eskarin eteisessä. Että kohta joku kysyy, mitä teen työkseni ja joudun sopertamaan jotakin työttömyydestä ja sen sellaisesta. Kohta joku näkee lävitseni, että nätin takin ja uusien kenkien alla on ihminen, joka ei ole mitään. Joka päivä mietin, että jos olisin onnistunut kuten muut, olisi meillä vähän hienompi talo tulossa, lapsilla vähän kalliimmat harrastukset ja vähän paremmat vaatteet ja heillä olisi tulevaisuus, johon olen pystynyt vaikuttamaan (suhteet, ne kuuluisat verkostoitumisen salat).
En tiedä ketään, joka olisi samassa tilanteessa. En tunne ketään, jolla olisi samanlainen tausta. Olen kahden maailman välissä: toinen on tämä keskiluokkainen perhe-elämä ja toinen se, johon viiteryhmäni kanssa kuulun: syrjäytyneet luuserit. Jokainen päivä on valhe kummassakin maailmassa. enkä kuulu mihinkään.
Kommentit (26)
Mulla on vähän sama. Tosin ei ole talonrakentamiseen rahaa. Valis
Mäkin haluaisin larpata, jotta tuntuisin kuuluvani joukkoon, mutta kun ei ole lapsia saati miestä keski-iässä, niin vähän hankalampi homma toteuttaa.
Tarina olisi muutoin uskottava identiteettikriisissäkin, mutten näe keski-ikäisiä näistä edes työttömänä ollessaan haukkuvan itseään larppaavaksi ja syrjäytyneeksi luuseriksi. Viitekehys on väärä lapsiperhearjessa. Myös masentunut henkilö kokee itsensä äidiksi ja se antaa omanlaistaan voimaa mennä kotiäitiydessä.
Epäilen, että tämä on jonkun oikeasti syrjäytyneen henkilön kapina. Yritä edes!
Kuulostaa uskomattomalta. Millä ilveellä sä elätät itsesi, useamman lapsen ja koiran ja vielä rakennutat itsellesi taloa? Kuinka iso se sun eläkkeesi oikein on?
So? Tuntemani teiniäiti tekee samaa. Ei se ole mitenkään ainutlaatuista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta. Millä ilveellä sä elätät itsesi, useamman lapsen ja koiran ja vielä rakennutat itsellesi taloa? Kuinka iso se sun eläkkeesi oikein on?
Meidän käteenjäävät tulot on noin 5000€/kk. Kyllä sillä elossa pysyy.
En tunne taustaasi enkä siksi voi tietenkään arvioida sinua, mutta onko sinulla jokin "kasvuprosessi" vielä kesken? Oletko saanut hoitoa mielenterveysongelmaasi niin että sinun ei tarvitsisi tuntea itseäsi luuseriksi? Sitähän et tokikaan ole kun pystyt pyörittämään perhe-elämää, mutta sinulla on hieman huono itsetunto etkä hyväksy itseäsi kokonaan? Pahoittelut jos tämä kuulostaa jotenkin ylimieliseltä kommentilta, mutta tällaisen mielikuvan saan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta. Millä ilveellä sä elätät itsesi, useamman lapsen ja koiran ja vielä rakennutat itsellesi taloa? Kuinka iso se sun eläkkeesi oikein on?
On paljon ihmisiä, joille omat henkilökohtaiset tulot eivät ole merkittävä asia. On esimerkiksi (perittyä) omaisuutta, jota voi olla niin paljon, ettei muita tuloja tarvitsisi lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tarina olisi muutoin uskottava identiteettikriisissäkin, mutten näe keski-ikäisiä näistä edes työttömänä ollessaan haukkuvan itseään larppaavaksi ja syrjäytyneeksi luuseriksi. Viitekehys on väärä lapsiperhearjessa. Myös masentunut henkilö kokee itsensä äidiksi ja se antaa omanlaistaan voimaa mennä kotiäitiydessä.
Epäilen, että tämä on jonkun oikeasti syrjäytyneen henkilön kapina. Yritä edes!
Kotiäiti voi kokea haikeutta siitä, että ei ole tehnyt uraa. Ehkä on ollut joskus haaveita sellaisesta, mutta elämä on tullut väliin. Edes tällainen syrjäytynyt kuin minä, ei perusta koko identiteettiään äitiydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta. Millä ilveellä sä elätät itsesi, useamman lapsen ja koiran ja vielä rakennutat itsellesi taloa? Kuinka iso se sun eläkkeesi oikein on?
Meidän käteenjäävät tulot on noin 5000€/kk. Kyllä sillä elossa pysyy.
Kenen "meidän"?
Minulla sama juttu mutta työssäkäynnin suhteen! Ei ole lapsia eikä puolisoa, eikä kovinkaan läheistä sukua tai kavereita, työt vaan ahdistaa (ahdistaisi työttömyyskin toki), mutta esitän aina mahdollisimman samanlaista kuin muutkin. Olen sisältäni "syrjäytynyt luuseri", joka esittää ok itsetuntoista normaalia työssäkäyvää aikuista.
Varmaan ei siis täysin riipu olosuhteista se, mitenkä luuseriksi itsensä tuntee...vaikka luuseriuden elementtejä toki minultakin löytyy.
Usein näillä taitaa olla korostetun tärkeätä että kaikki näyttää hyvältä, on merkkituotetta lapsillakin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uskomattomalta. Millä ilveellä sä elätät itsesi, useamman lapsen ja koiran ja vielä rakennutat itsellesi taloa? Kuinka iso se sun eläkkeesi oikein on?
Meidän käteenjäävät tulot on noin 5000€/kk. Kyllä sillä elossa pysyy.
Kenen "meidän"?
No jos on talonrakennustakin meneillään niin varmaan hänen ja puolison?
Larppaamisestaan ahdistuneille tiedoksi ettei ihmisiä ole ryhmää A ja B.
Ihmisiä on kaikissa aakkosten kirjaimissa ja niiden miljoonissa välimuodoissa.
Olet siis miehesi tuloilla elävä instabloggaaja, ei todellakaan mikään harvinaisuus nykyään. Tuossa vaan voi tulla hätä käteen, jos mies jättää.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis miehesi tuloilla elävä instabloggaaja, ei todellakaan mikään harvinaisuus nykyään. Tuossa vaan voi tulla hätä käteen, jos mies jättää.
Eron alulle panijana on yleensä nainen.
Ja tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ei eronnut nainen jää ainakaan tukien kannalta tyhjän päälle. Tämä on joku luuserimiesten fantasia, että naiselle kävisi jotenkin erityisen huonosti. Tilastollisesti ero vaikuttaa pahemmin mieheen kuin naiseen.
Tätä tekee suomalainen, kaiken identiteetin työn varaan, rakentava kulttuuri. Et ole mitään aikuisten hiekkalaatikoilla, jos sinulla ei ole työidentiteettiä.
Eli kerro vielä, miten syrjäytymisesi ilmenee.