Jatkuvasti puhuva ihminen, ei ole koskaan hiljaa
Mitä tehdä kun oma äiti puhuu koko ajan, paitsi unissaan? Koko lapsuuden kuuntelin jatkuvaa pulpatusta, aamusta iltaan. Nyt aikuisena hän on edelleen ihan samanlainen.
Myös juhlissa puhuu tosi kovaäänisesti, ja esim.kaupoissa saattoi jopa kaupan toisesta päästä rueta huutamaan jotain "Hei X haluatko sittenkin tämän?"
Hänellä ei siis tarvitse olla mitään oikeaa asiaa, vaan hänellä vaan on pakkomielle olla äänessä. Aivan koko ajan, heräämisestä asti.
Ei auta nätisti asiasta sanominen, eikä myöskään ärähtäminen. Lupaa olla hiljaa, ja se on 10 sekuntia ja sama meno jatkuu. Ei voida katsoa mieheni kanssa edes telkkaria jos hän on meillä käymässä, koska pulpattaa koko ajan taustalla ja saattaa jopa tulla telkkarin eteen seisomaan ja puhumaan meille. On kuin lapsi joka ei ole saanut huomiota, ja sen takia puhuu ja hölisee koko ajan.
Puhuu jopa yksikseen asioita ääneen, vaikka esim. "Vaihdetaanpas nyt roskis ja sitten minä voisinkin tehdä sen toisen homman, plaa plaa plaa".
Hän ei tunnu ymmärtävän miten raskasta niitä turhanpäiväisiä juttuja on kuunnella, ja saattaa oikeasti laittaa vaikka 12 minuutin whatsapp äänitteen naapurin sepon koirasta. Hän ei myöskään osaa lukea toisten kasvoilta vaivaantuneita katseita, vaan oikeasti jatkaa sitä jatkuvaa puhumista niin kauan, että ihmiset suurinpiirtein karkaa toiseen huoneeseen (minne sitten seuraa perässä ja jatkaa).
Tilannetaju siis uupuu lähes kokonaan tuossa asiassa, ja monesti ei ymmärrä toisten vitsejä tai keskity kuuntelemaan toisia omalta pölinältään.
Puhui minun "puolesta" aina kun olin lapsi, ja tyydyin vaan hiljenemään ja kuuntelemaan kun äitini selitti toisille tulevaisuuden haaveistani.
Hän naureskelee aina että on adhd vaikka ei ole koskaan tutkittu, mutta minusta tuossa on pakko olla jotain enemmänkin.
Olen itsekin sosiaalinen ja tykkään puhua, mutta osaan kyllä lukea toisia ihmisiä ja pitää turpani kiinni.
Kiitos kun sain avautua, helpotti edes vähän.
Kommentit (9)
Sun äitisi soittaa mulle! Joo. Ei vaikene hetkeäkään,vetää vaan henkeä. Kumminkaimanserkunvelipuolenanopin kissankin pennut kertoo.
Usein laitan luurin pöydälle,kaiutin päällä ja pelaan nettipelejä tai piirrän ja maalaan,sanon ahah aina väliin.
...ja jatkuu huomenna! joskus "en ole kotona" enkä vastaa. "kaupassako olit" ja siitä se taas alkaa...."kun oltiin kookaupassa niin...siitä kevyesti Sepon heinäpeltoon ja naapurin kesäloman kautta Ulko-Hebrideille...
huoh
ohoh,akku loppui :D
Sama kaverillani jolla adhd diagnoosi.
Kyllä tuntuu sinullakin tuota juttua piisaavan
Asperger. Yritä ymmärtää, ei hän itselleen mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa omilleen
Olen asunut muualla mieheni kanssa jo viimeiset 6 vuotta. On nyt kylässä käymässä.
Ap
Anoppipuoli-vainaa oli samanlainen.
Ei osannut lopettaa, vaikka selvästi olin lähdössä. Tutustuin häneen hänen ollessa noin 56-vuotias. Ei se siitä miksikään muuttunut. Kuoli vanhana ja dementoituneena. Jos vaivihkaa joskus menin vieteiseen huoneeseen ovi kinni, juttu jatkui. Ihmettelin, miten ihmeessä mieheni on tuossa ympäristössä pystynyt saamaan yo-todiatuksen
Vaati myös perhettä muuttamaan jatkuvasti. 2-3 vuoden välein. Teki tätä niin loppuun asti, että lopulta ei dementian takia pystynyt.
Mieheni isä teki stopin omille muuttamisilleen. Tuo nainen sittwnbmuutti muualle ja takaisin, toisaalle ja takaisin, komälmanteen paikkaan ja takaisin. Sitten se muutti neljänteen paikkaan ja sen jälkeen muutteli sinkkuna ympäriinsä. Alkuun oli omistusasuntoja, mutta lopulta vuokra. Rauha hänen sielulleen.
Ap lisää:
Eilenkin yritin näyttää hänelle videota, niin hän ei voi edes 2 minuutin ajaksi hiljentyä, vaan katsoo 5 sekuntia, lopettaa katsomisen ja aloittaa taas "HEI NIIN SITÄ MINÄ UNOHDIN SANOA AIEMMIN PLAA PLAA PLAA".
Menetin hermot aivan totaalisesti kun 2 min videon aikana se jouduttiin keskeyttämään n.10 kertaa, ja huusin kurkku suorana että pidä nyt välillä se turpa kiinni. Ei auttanut, puhuu tälläkin hetkellä toisessa huoneessa.
Ap