Mun mielestä ryhmätyöt tyhmentää ja niistä tulee huonompia kuin yksilötyöskentelyssä
Ensin pähkäillään kohteliaisuudesta että mikä oli tehtävänanto, että ei itse paljastuisi hikariksi.
Sitten väistellään oikein tahallaan sitä oikeaa vaihtoehtoa kohteliaisuudesta, koska yhteistyö, keskustelu ja muiden mielipiteiden huomioiminen.
Sit runnotaan lopputulokseen pari oikeaa ja hyvää juttua, ja niiden lisäks 3 huonoa ja väärää juttua, ja kaikki on iloisia.
Joooo on se ihmisten yhteistyö kivaa, ja moni sanoo että jos haluaa tehdä hyvin, olkoon yksin.
Mutta asiat ja totuus kärsii.
Kommentit (22)
Peruskoulussa oli ryhmätöissä se 1-2 priimusta jotka tiesi ja teki kaiken, ja 2 muuta jotka vain lorvivat.
Parhaille tulee siitä huonompi, huonommille parempi.
Vierailija kirjoitti:
Parhaille tulee siitä huonompi, huonommille parempi.
Eli ne älykkäämmät kärsii, jos yhtään välittävät oppilastöiden tasosta.
Totta. Mutta helpompi tarkistaa. Halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaille tulee siitä huonompi, huonommille parempi.
Eli ne älykkäämmät kärsii, jos yhtään välittävät oppilastöiden tasosta.
Ei amk:ssa opiskele kukaan älykäs.
Ihan samaa mieltä. Muakin ottaa hemmetistipäähän kun tarvii oikeasti toimivat ideat tms selittää ja hyväksyttää kaikilla idiooteilla. Parhaimmillaan työ elämässä sitten kokeillaan useita huonoja ideoita juuri tämän takia vaikka oltaisiin heti voitu tehdä asia kunnolla ja hyvin. Valitettavasti tota on vaan jaksettava. Itse olen päätynyt sellaiseen taktiikkaan, että tavallaan johdattelen ne idiootit siihen mun ideaan niin, että pitävät omanaan. Pääsee helpommalla
Vierailija kirjoitti:
Parhaille tulee siitä huonompi, huonommille parempi.
Mutta jos ne huonommatkin oppii siitä jotain, niin sehän on hyvä. Näinhän se on työelämässäkin fiksummat/kokeneemmat joutuu neuvomaan tyhmempiä/kokemattomampia, jotta saadaan yhdessä aikaan hyvä tulos.
Ryhmätyöt onnistuvat hyvin vain, jos tiimin jäsenillä on sama motivaatiotaso, yhtenevät tavoitteet ja hyvä ryhmädynamiikka.
Siitä ei seuraa mitään hyvää jos laittaa yhteen luokan priimuksen, asennevammaisen lusmuilijan ja keskinkertaisia tavisoppilaita jotka pelkäävät erottua joukosta millään tavoin.
Suomalainen koululaitos pienoiskoossa siis. Jos joku on muita fiksumpi pitää hänet painaa alas tyhmempien tasolle ja vastaavasti jotain riippakiviä yritetään väkisin raahata mukana. Myös valtio pienoiskoossa. Jos joku tienaa muita paremmin pitää hänet verottaa kuiviin ja antaa rahat sille avuttomimmalle.
Ei ihme, ettei Suomesta nouse huippuyksilöitä ja -firmoja kuin harvakseltaan ja satunnaisesti.
Kiitos sosialismi.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyöt onnistuvat hyvin vain, jos tiimin jäsenillä on sama motivaatiotaso, yhtenevät tavoitteet ja hyvä ryhmädynamiikka.
Siitä ei seuraa mitään hyvää jos laittaa yhteen luokan priimuksen, asennevammaisen lusmuilijan ja keskinkertaisia tavisoppilaita jotka pelkäävät erottua joukosta millään tavoin.
Minä olen ihminen, joka haluaa saada asioita valmiiksi. Olin todella hämmästynyt kun yksi ryhmässä alkoi selittää minulle, ettei ryhmätyö nappaa hänellä laisinkaan. Sanoin, että tekosyyt helvattiin kun kerran kaikkien kurssiltapääsy on kiinni hyväksytystä ryhmätyöstä. Sitten kysyin, että minkä osuuden kukin ottaa työn alle.
Tiedän, etten ole pidetty opiskelija. Minulla ei ole riittävästi kärsivällisyyttä käydä jotain soidintanssia ennen kuin päästään asiaan ja siitä liikkelle ja saadaan tuloksia.
Hyvin kuvailtu, tuotahan se on. Oppii siinä kuitenkin sitä ryhmätyöskentelyä ja vuorovaikutustaitoja. Ja helpomminhan niistä hyviä arvosanoja saa kuin yksilötöistä. Meillä ainakin yksilötöitä arvioitiin kriittisesti, ryhmätöissä ei tuntunut sisällöllä olevan lopulta arviointiin kovin suuri merkitys. Oon kuitenkin itsenäinen puurtaja, niin yksilötyöt ovat olleet mielekkäimpiä. Ehkä jokin 70/30 tai 80/20 painotus yksilötöille/ryhmätöille olisi paras.
Itse en jaksa r(t)yhmätyöskentelyä. Kärsivällisyys kovilla. Olen parhaimmillani yksin ja saan enemmän aikaan panostaen itsenäiseen työskentelyyn.
Itsenäisessä työskentelyssä on eteneminen määrätietoista ja saa itse valita oman tahdin. En jaksa raahautua muiden mukaan ja olla sosiaalinen/ osallistuva. Siinä, kun porukka vielä pähkäilee ja vatuloi, olisin tehnyt tehtävän itse jo moneen kertaan. Vähemmän puhetta ja enemmän äksöniä.
Mistähän saisi ostaa lisää kärsivällisyytä ja omaa joustavuutta? Metrimittana kiitos, saa laittaa pakettiin... !!
Jos jokainen sooloilee, niin lopputulos on epämääräinen kasa palikoita jotka ei sovi toisiinsa. Työelämässä joudut kuitenkin tekemään yhteistyötä. Ihan sama mitä koulussa teet.
Tästä syystä olen päättänyt, että tiimityöskentely saa työelämässä osaltani jäädä. Olen mieluummin vaikka työtön, kuin tiimissä. Useammin kuin kerran ryhmässä on joku tosi epälooginen tyyppi, joka jotenkin vain saa ideansa lopulliseen tuotokseen läpi ja muilta yhtä yksinkertaisilta tukea ja työhön jää karmeat virheet, niin että jo valmiiksi tiedän, että metsään menee ja harmittaa sitten palautteenannossa, kun juuri niistä asioista tulee sanomista, vaikka itse ne olisit osannut mennen ja tullen, mutta kun tämän henkilön on ollut pakko päästä pätemään.
Joskus ollut ihan varsinaisia narsistejakin, jotka hovinsa tuella junttaavat väkisin ne surkeat ideansa läpi, ja vaikka monet sen idean surkeuden näkevätkin, he eivät uskalla sanoa tälle narskulle vastaan, koska narskuhan kostaa. En jaksa sitä sosiaalista vääntöä, haluaisin vain tehdä sen asian oikein saman tien enkä vääntää jonkun egon kanssa ja katsella surkeaa lopputulosta, jonka olisin yksin tehnyt sata kertaa paremmin.
Aivan samaa mieltä! Ja sitten aikuisetkin ihmiset paimennetaan olemaan kaikki kavereita keskenään, että "oppii" ja saat pariksi tai ryhmään jonkun tuntemattoman vaihto-opiskelijan, joka ei edes ole opiskellut samaa alaa. Sillä on aivan eri aikataulut ja yhteistyö on vaikeaa. Jos saisi itse päättää porukkansa, niin kyllä jo aikatauluista lähtien homma on sujuvampaa. Ja niinhän se on töissäkin! Kyllähän ne kollegat työskentelevät samassa osoitteessa samaan virka-aikaan.
Ryhmä- ja parityöt olivat hirveintä koko opiskelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaille tulee siitä huonompi, huonommille parempi.
Eli ne älykkäämmät kärsii, jos yhtään välittävät oppilastöiden tasosta.
Tai sitten ne tajuavat miksi ryhmätöitä tehdään. Jotta opettaja näkee, kuka pystyy toimimaan ryhmässä ja kuka ei.
Yks vatun hailee se lopputulos.
Sama mieltä. Työelämässä nimenomaan tiimitöistä tulee tasapaksua, mitätöntä jälkeä, paljon syvällisempää pohdintaa ja erilaisia ideoita tulisi, jos jokainen laitettaisiin pohtimaan aihetta itsekseen. Ryhmätöissä yrittämisen ja kunnianhimon taso aina laskee, ne ovat teennäistä pakkopullaa.
Omalla alalla ne on ihan parhaita. Jotkut nipot tekee niistä vain hirveän ohjelmanumeron. Isoin ongelma on, jos joku haluaa ilman syytä, että pitää hoitaa paljon ennen dedistä valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä olen päättänyt, että tiimityöskentely saa työelämässä osaltani jäädä. Olen mieluummin vaikka työtön, kuin tiimissä. Useammin kuin kerran ryhmässä on joku tosi epälooginen tyyppi, joka jotenkin vain saa ideansa lopulliseen tuotokseen läpi ja muilta yhtä yksinkertaisilta tukea ja työhön jää karmeat virheet, niin että jo valmiiksi tiedän, että metsään menee ja harmittaa sitten palautteenannossa, kun juuri niistä asioista tulee sanomista, vaikka itse ne olisit osannut mennen ja tullen, mutta kun tämän henkilön on ollut pakko päästä pätemään.
Joskus ollut ihan varsinaisia narsistejakin, jotka hovinsa tuella junttaavat väkisin ne surkeat ideansa läpi, ja vaikka monet sen idean surkeuden näkevätkin, he eivät uskalla sanoa tälle narskulle vastaan, koska narskuhan kostaa. En jaksa sitä sosiaalista vääntöä, haluaisin vain tehdä sen asian oikein saman tien enkä vääntää jonkun egon kanssa ja katsella surkeaa lopputulosta, jonka olisin yksin tehnyt sata kertaa paremmin.
Joskus tiimissä on otettava se jyrän rooli, kun muut eivät tajua. Ei tarvitse sitten korjailla.
Otsikkoon korjaus "ja niistä lopputuloksista tulee huonompia"