Plaseeraus hautajaisissa?
Onko jotain hyvää sääntöä, miten muistotilaisuudessa järjestetään istumajärjestys pöytiin? Laitetaanko pariskunnat vierekkäin, vastakkain vai eri pöytiin ja miten lapset?
Kommentit (15)
Pariskunnat samaan pöytää, ei siellä ole tarkoitus seurustella, vaan muistella vainajaa.
Yleensä pappi on leskeä vastapäätä ja lapset sitten samalla puolella vanhempansa kanssa ja puolisot vastäpäätä, eli samalla puolella papin kanssa. Lapsenlapset sitten omissa pöydissään ja muu suku + kutsutut omissaan.
Appiukon hautajaisissa ohjasin vahingossa kaksi vanhinta lastani (teinejä) lesken eli anopin pöytään istumaan. Miehen molemmat sisarukset olivat jo omissa pöydissään (max 4 henkeä/pöytä, koska korona) ja anoppi oli niin surkean näköinen, että en halunnut hänen joutuvan istumaan hetkeäkään yksin. En vaan ajatellut tarpeeksi pitkälle, kun tottakai lesken pöytään istui sitten myös pappi. Meillä lapset ovat ateisteja...
Ajattelin, että oliko jotenkin tungettelevaa, että meidän lapset olivat siinä pöydässä eikä miehen sisarukset tai heidän lapsensa, mutta sitten tajusin, että jos siinä ei istunut anopin ainoa lapsi, niin hänen lapsensa ovat sitten luonteva valinta siihen pöytään. (miehellä ja sisaruksillaan eri äidit).
Tuon pidemmälle en ole koskaan plaseerausta miettinyt hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pöytäjärjestys?
Vieraita on tulossa paljon ja tarjolla lämpimät ruuat ja kahvit. Emme halua joutua tilanteeseen, jossa esimerkiksi keskenään riidoissa olevat ihmiset joutuvat istumaan samaan pöytään tai vierekkäin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pöytäjärjestys?
Vieraita on tulossa paljon ja tarjolla lämpimät ruuat ja kahvit. Emme halua joutua tilanteeseen, jossa esimerkiksi keskenään riidoissa olevat ihmiset joutuvat istumaan samaan pöytään tai vierekkäin.
ap
Laitatte samaan pöytään lesken ja papin, ehkä myös kanttorin, jos kutsutte. Sitten järjestätte paikat eri puolille salia riidoissa oleville. Loput saavat mennä istumaan minne haluavat.
En ole koskaan ollut muistotilaisuudessa, jossa olisi ollut plaseeraus. Omaiset osaavat kyllä asettua keskenään pöytään, johon kutsuvat papin.
Muut osaavat valita paikkansa ihan itse.
Älä ap yritä ottaa itsellesi jotain seremoniamestarin roolia tilaisuudessa, jossa sellaista ei tarvita.
Kyseessä muistotilaisuus, ei viralliset päivälliset. Vai ajatteliko ap tehdä pöytäkartan nimikortteineen?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut muistotilaisuudessa, jossa olisi ollut plaseeraus. Omaiset osaavat kyllä asettua keskenään pöytään, johon kutsuvat papin.
Muut osaavat valita paikkansa ihan itse.
Älä ap yritä ottaa itsellesi jotain seremoniamestarin roolia tilaisuudessa, jossa sellaista ei tarvita.
Yritän lähinnä varmistaa sen, että kaikille löytyisi jokin järkevä istumapaikka, eikä jäisi esimerkiksi jotain jämäpöytää, johon kaikki yksinäiset joutuvat tai että vaikkapa lapset eivät pääse samaan pöytään vanhempiensa kanssa. Vieraita on tulossa niin paljon, että uskoisin plaseerauksen olevan paikallaan.
En ymmärrä kysymystä, kun tuo ei ole ollut koskaan ongelma. Itse kukin on aina paikkansa löytänyt.
Pääsääntö on se, että lähiomaiset istuvat samassa pöydässä puolisoineen ja perheineen. Siinäpä se ainoa sitten onkin. Joissakin järjestettiin erikseen aikuisille lapsenlapsille pöytä, jossa oli vainajasta eri kuva kuin se, joka oli muuten esillä. Lapsenlapset muistivat aivan erilaisen isovanhemman kuin hänen sisarukset ja omat lapset.
No eikö se riitä, että annetaan itse valita paikkansa? Jos jotkut eivät tule toimeen keskenään niin osaavat kyllä itse välttää toisiaan.
Olen ollut hautajaisissa, jossa on ollut paikalla pitkälti toistasataa henkilöä, eikä mitään plaseerausta ole tehty. Kaikki sujui mainiosti.
Me oltiin kaikki ihan sekaisin ja se oli kaikille fine. Vainaja ei halunnut mitään etiketin mukaista hautajaisiinsa ja tätä kunnioitettiin ja se oli kaikille vieraille tiedossa. Jopa naureskeltiin kahvipöydissä hauskoja muistoja kertoen, vaikka siunaustilaisuudessa toki itkut tulikin.
Mitä vikaa jämäpöydässä, jossa istuvat yksinäiset ja ne, jotka eivät olleet kovin läheisiä? Olen istunut sellaisessa, kaukaisena sukulaisena ja samassa pöydässä oli vainajan hyvä ystävä, joka ei ollut muuten hänen sukunsa ja perheensä tuttu. Me muistelimme keskenämme vähän erilaista vainajaa kuin pappi ja eräät muut, ja yksi meistä ei ollut koskaan edes tavannut vainajaa.
Osaako kukaan auttaa?
ap