Äiti poikkeaa ilmoittamatta ovelle....

Eihän tuo koskaan kivaa ole, mutta kai voit keskustella asiasta hänen kanssaan?

Olisin aika yllättynyt kun asuu satojen kilometrien päässä. 

Joo mun äiti ei kyllä oo noin reipasjalkainen

Huolestuisin todella mikä sillä on hätänä.

Appivanhempani tekivät tuota. Oikeasti ärsyttävää, parhaimmillaan ennen seiskaa sunnuntaiaamuna.

Harrasti sitä yhteen aikaan kun olin muuttanut ekaan omaan asuntoon: "minä vain kuljin tästä ohi ja toin samalla nämä housut/verhot/ruokaa/lehden jossa kiinnostava artikkeli alleviivattuna. Tuli siis vara-avaimella sisään jos en heti vastannut ovikelloon.

Siihen aikaan oli aina toiveikas että olisi saanut seksiseuraa ja jos ei, niin saattoi olla omaa kivaa. En halunnut että äippä kävelee sisään ja esittäytyy "kun oli tässä naapurustossa" toisella puolen kaupunkia. Kerroin että seuraavasta kerrasta vara-avain siirtyy toisaalle. Seuraavalla kerralla otin vara-avaimen itselleni. Ei yksin asuvan nuoren aikuisen asuntoon tulla tuolla tavoin.

En avaa ovea.

Olisin iloisesti yllättynyt. Ei tule tapahtumaan kylläkään.

Minä liki viiskymppisenä lapsena menen omilla avaimillani vanhemmilleni ilmoittamatta etukäteen. Käyn pari kertaa viikossa, yleensä hoitamassa heidän asioitaan.

Välimatkaa 350km. Saattaa kyllä soittaa että hän on matkalla, ollaanko meillä kotona=)

Anoppini harrastaa tätä sen lisäksi että hyppyyttää meitä ties missä hänen asioillaan. Tekisi mieli erota tämän takia kun mies ei saa äitikullalleen sanottua suoria sanoja, riepoo sen verran.

Onneksi omat ja miehen vanhemmat asuvat eri puolella Suomea.

Anoppi täälläkin harrastaa tuota, todella ahdistavaa. En tiennyt tavasta ennenkuin muuton tänne ja raskauduin melko pian muuton jälkeen. Lapsen syntymän jälkeen anoppi usein pamahti ovelle siis oikeasti ihan viikoittain ja siellä sitten rimmitteli yllättäen, joka kerran muisti kuitenkin kyläilyllään minua muistutella, että muista nuori äiti nyt levätä ja nukkua aina kun vauva nukkuu. Olin aivan sekaisin valvomisesta ja jotenkin ahdistunut enkä aluksi useisiin kuukausiin saanut sanottua, että hän usein herätti minut unilta ja lopulta tilanne kroonistui niin, että aloin pelätä hänen pamahtavan ovelle juuri silloin, kun pääsen edes hetkeksi uneen. Vieläkin tulee ahdistunut olo muistellessani sitä aikaa. Kuten arvata saattaa, kun lopulta sain asiasta sanottua, siitä tuli hirveä ongelma ja riita ja minä sain vaikean ihmisen maineen. Edelleen anopin kyläilyt ovat jossain määrin ongelma, saattaa laittaa syyllistävää viestiä, jossa kertoo olevansa lenkillä katumme päässä ja olisipa vaan mukavaa piipahtaa, mutta pääasiassa asiat saatiin ratkottua.