Koronarajoituksista luovutaan, mutta ihan varmasti yliopistot

Sama tilanne.

Tuohan on toisaalta hyvä niin ei tarvi muuttaa opintojen takia

Pakko sanoa, että ite aion jatkossakin tehdä maksimipaljon etänä.

Ihan säälittää tyttären 2 ekaa vuotta lääkiksessä, ei mitään opiskelijaelämää

Meillä poika toisen vuoden opiskelija, masennuksen merkkejä!

Mitä sinä vingut? Etänä opiskeltiin paljon jo ennen koronaa. Miten meinaat työelämässä jatkossa selviytyä, jos jo nyt et kestä etätyöskentelyä?

T: kohta maisteri

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on toisaalta hyvä niin ei tarvi muuttaa opintojen takia

Aika monelle muuttaminen (esim vanhmpien luota pois) on se tärkeä juttu myös.

Vierailija kirjoitti:

Ihan säälittää tyttären 2 ekaa vuotta lääkiksessä, ei mitään opiskelijaelämää

Ei pidä paikkaansa. Tyttösi valehtelee. Jatkuvasti on yhteisiä tapahtumia ja bileitä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan säälittää tyttären 2 ekaa vuotta lääkiksessä, ei mitään opiskelijaelämää

Ei pidä paikkaansa. Tyttösi valehtelee. Jatkuvasti on yhteisiä tapahtumia ja bileitä,

Missä kaupungissa?

Minulle täysin toissijaista se ruudun välitys sinänsä. Ihan sama myös opiskelijaelämä. Sen sijaan ongelma on jumalaton kuormitus, sillä tämä on uskomattoman raskasta (on tehty tätä käänteistä oppimista eli siinähän googlaat alasi perusasiat ja ehkä opit, ehkä et (et ainakaan oikein), kun yleensä asiat selviäisivät vaikka luennon jälkeen kysymällä ja  se, että tietotaso taantuu koko ajan, sillä paljon vähemmän olen oppinut kahden etävuoden aikana kuin kahden alkuvuoden. Henkilökohtaista apua harkkaryhmissä? Niin, sitä ei oikeastaan saa. Asioiden läpikäyntiä? Jostain käsittämättömästä syystä etänä jätetty pois. Normaaliopinnoissa kuormituksessa oli edes jokin tolkku. Nyt ei ole enää mitään kohtuutta. Ikävänä lisänä osa kursseista kokoontuu paikan päällä eikä mahdollista minkäänlaista etänä suorittamista -- siis niissä asioissa, joissa se olisi oikeasti mahdollista! En opiskelupaikkakunnalle menisi kirveelläkään muuten (on taudin pesäke, ja sieltä lähti ne ekat Suomen tapaukset), mutta nyt tulee päälle edes takaisin suhailu.

Opiskelijaelämä: siis ihan sama, ei kiinnosta. Mutta kun ne tiedot ja taidot ovat huonommat, ja opetus on pääosin huonoa ja laiskaa. 

Sitä samaa se akateemisen alan työkin yleensä on? Hyvää harjoitusta esim tutkijan yksinäiseen elämään. Yliopistot voisivat kehittää opetusta jatkossakin tuohon suuntaan, ei ole mitään järkeä pitää joka vuosi uudelleen samaa perusluentoa vaan sen tallenteen voi käyttää loputtomia kertoja. Säästyy tilaa, aikaa, rahaa. Proffillakin on aikaa keskittyä omiin tutkimusprojekteihin kun ei opetus vie tunteja päivästä.

Näin perheellisenä nelikymppisenä on ollut todella hyvä, kun ei ole tarvinnut edes miettiä sitä, että pitäisi opintoja varten minnekään lähteä, mutta nuorilla on tietysti eri ajatukset. Itse teen jatkossakin niin paljon etänä kuin mahdollista.

Jossain ihmisaloilla varmasti haastavaa, vois kuvitella lääkis-oikis hieman kärsivän.

Meillä tekniikassa TÄYDELLISTÄ. Voi oikeasti keskittyä opiskeluun eikä esim matkakortin käsillä pitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan säälittää tyttären 2 ekaa vuotta lääkiksessä, ei mitään opiskelijaelämää

Ei pidä paikkaansa. Tyttösi valehtelee. Jatkuvasti on yhteisiä tapahtumia ja bileitä,

Missä kaupungissa?

Kuopiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan säälittää tyttären 2 ekaa vuotta lääkiksessä, ei mitään opiskelijaelämää

Ei pidä paikkaansa. Tyttösi valehtelee. Jatkuvasti on yhteisiä tapahtumia ja bileitä,

Missä kaupungissa?

Kuopiossa.

Helsingissä ei oo ollut bileitä