Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset jaksavat lasten yöheräilyä ja aikaisia aamuja?
29.01.2022 |
Olen siis itse lapseton, niin kuin varmasti otsikko antaakin niin ymmärtää.
Pidän lapsista, ja suurimmalla osalla ystävilläni on lapsia. Pidän lasten seurasta, mun mielestä lasten seura on oikeesti todella virkistävää ja mun mielestä pulkkamäki ja pelien pelaaminen ovat hauskaa. Ja sylitellä ja antaa huomiota pienokaisille. Useampia kummilapsia on.
Olen usein myös yökyläillyt lapsiperheillä. Vilpittömästi kysyn, miten äidit ja isät jaksaa herätä varsinkaan vauva-aikana siihen jatkuvaan huutoon? Joka ikinen päivä.
Taaperoiässä lapset herää useasti painajaisiin, korvatulehduksiin, äiti-ikävään, nälkään tms. Ja jos ei, niin viimeistään klo 7 alkaa melkein se kovaääninen herääminen. Ja joka ikinen aamu sama ralli.
Yövyn usein lapsiperheiden luona vieraana. Korostan, lapset ovat kivoja, mutta vieraana en voi olla kuulematta klo 2, klo 5 heräilyä. Huudetaan äitiä ja etsitään pehmolelua raivoisasti. Viimeistään klo 7 alkaa kovaääninen herääminen ja leikkiminen, mihin koko talo herää. Ensimmäinen ajatus ei ole, että "ihanaa, lapset heräävät" vaan ainakin itse mietin, että "miten nuo vanhemmat pysyvät järjissään lyhyillä yöunilla aina"
Tässä kysymys. Miten vanhemmat jaksatte? Eikö tule koskaan synkkiä ajatuksia, kun usein unta tulee tosi vähän, kun on lapsia? Vai tottuuko vaan siihen? Voikohan tällainen ihminen, kuin itse olen ajatuksineni, hankkia edes lapsia?
Kommentit (109)
Lapset on ihania niin kauan kuin niillä on palautusosoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki jaksakaan. Yleensä sen huomaa viimeistään ensimmäisen lapsen kanssa. Sitten ei uskalla yrittää saada enempää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihania niin kauan kuin niillä on palautusosoite.
En mä halua mun lapsia mihinkään palauttaa.
Eikä pelkästään yöt, entäs päivät sitten: pakottaminen ja maanittelu syömään, pukemaan, vessaan, hammaspesulle, nukkumaan, digilaitteista pois etc. Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen tätä samaa...
- toinen lapseton
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa, niin sitten jaksaa. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Olen eri mieltä. Eivät kaikki jaksa. Uupumus, vainoharhat vähäisen unen takia ja muutaman kuukauden sairasloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten kukaan jaksaa, minulla ei ole edes lemmikkejä koska en halua että kukaan häiritsee yöuniani ja rutiinejani. Jos se tekee minusta itsekkään niin ok, mutta nautin elämästäni!
Niimpähän tässä on eletty 14v lapsiperheenä kaikkine heräilyineen jne...jotenkin vain sitä teki mitä piti äitinä kun tarvitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukuin ennen lasta viikonloppuisin10-12h yöunia ja arkiviikolla noin 9h. Olin silti välillä melko väsynyt. Nyt kun lapsi on reilu 2v ja nukkuu suht hyvin saan itse unta noin 7h yössä. Nykyisin tämä riittää etenkin jos sen saa nukkua putkeen ilman heräämistä. En usko, että nukkuisin 12h enää vaikka olisi mahdollisuus. Kaikkeen tottuu ja vastasyntyneen kanssa hormonit auttaa valvomisessa. Meidän lapsi ei ole ollut hyvä nukkumaan ja olen kärsinyt todella kovasta väsymyksestä hänen yöheräilyjensä vuoksi. Siitä selvisi sillä, että tajusin, että väsymystä täytyy vain oppia sietämään kuten muitakin ikäviä asioita. Lähdin aina pahimman väsymyksen aikaan ulkoilemaan ja jotenkin sitä aina sen verran piristyi, että selvisi iltaan saakka.
Sepäs se. Joskus kun minulla on vaikkapa kummilapsi yökylässä. Lapsi menee nukkumaan klo 21. Itse nukahdan epätavallisen ja liiallisen virikkeen vuoksi vasta klo 1-2. Aamulla lapsi on herännyt onnellisena jo klo 6, herättää minut ja vaatii ylösnousua ja leikkiä. Aamupalat, siivoamiset, hoitamiset tms. Usein tällaisen päivän jälkeen on todella puhki. Mietin vaan, että vanhemmilla on oltava yli-inhimillisiä kykyjä, nehän tekevät tätä joka päivä ja käyvät myös töissä. Ja itse on raatona yhdestä päivästä.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on niin lyhyt aika loppujen lopuksi. Eikä meillä kukaan kolmesta lapsesta ole öisin yhtenään heräillyt, mutta tosi aikaisin aamulla, jopa 5-6 aikaan heräiltiin yhdessä vaiheessa.
Nyt mulla on kolme teiniä, nukkuvat paljon pidempään kuin minä ikinä. Ei jäänyt traumoja enkä muista erityisen mustia ajatuksiakaan.
Samaa miettinyt... Sain esikoisen kesällä ja sitä miettinyt että miten ihmeessä sitä jaksaa suorittaa arkea sit kun vanheimpainvapaa loppuu. En jaksa nytkään vaikka ei tarvi edes käydä töissä. Miten muut vanhemmat jaksaa?! Laittaa ruokaa, käydä kaupassa, kotityöt, lapsen kanssa seurustelu kun tekis mieli vaan levätä, miettiä onko ees sopivia vaatteita kun kasvaa niin hurjaa vauhtia yli nykyisistä... Ja sit pitäis jaksaa shoppailla.. ja pakko olis yrittää pitää huolta myös omasta terveydestä. Mä en jaksa ainakaan yhtään kun ei oo vauvan syntymän jälkeen saanut nukkua kun pienen pätkän kerrallaan. Pakko vaan yrittää selviytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä pelkästään yöt, entäs päivät sitten: pakottaminen ja maanittelu syömään, pukemaan, vessaan, hammaspesulle, nukkumaan, digilaitteista pois etc. Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen tätä samaa...
- toinen lapseton
Niin se on lyhyt aika se, nyt mulla on kolme mukavaa nuorta ihmistä, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Muistannitsekin, että mietin noita lapsettomana ja mietin, että miten ihmeessä sitä jaksaa.
Mutta kummasti sitä ihminen mukautuu. Se oma lapsi on niin rakas, että sitä vaan venyy vaikka väsyttää. Toki auttaa, jos on osallistuva puoliso ja mahdollisesti muitakin tukiverkkoja, jotta saa välillä levätä. Lyhennetty työaika auttoi myös itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä vaan haluat että sillä sun lapsella on kaikki hyvin, niin sitä jaksaa. Vuorovedoin isä/äiti heräilee. Joskus isovanhemmille yökylään. Äkkiä ne onkin jo teinejä ja ei niitä saa aamulla ylös millään ;)
Mitä jos sun vanhemmat ei olis jaksaneet?
Voin sanoa että huonosti. Mutta onneksi vaihe on ohimenevä. Enemmän vtuttaa työ, joka edellyttää aikaisia aamuja.
Joo kyllä, iltavirkku olen.
Yöheräilyt on onneksi jääneet vähemmälle mut aikaisia aamuja en ole kestänyt oikein koskaan. Yleensä kun vien lapsen päiväkotiin menen takaisin nukkumaan pariksi-kolmeksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Sepäs se. Joskus kun minulla on vaikkapa kummilapsi yökylässä. Lapsi menee nukkumaan klo 21. Itse nukahdan epätavallisen ja liiallisen virikkeen vuoksi vasta klo 1-2. Aamulla lapsi on herännyt onnellisena jo klo 6, herättää minut ja vaatii ylösnousua ja leikkiä. Aamupalat, siivoamiset, hoitamiset tms. Usein tällaisen päivän jälkeen on todella puhki. Mietin vaan, että vanhemmilla on oltava yli-inhimillisiä kykyjä, nehän tekevät tätä joka päivä ja käyvät myös töissä. Ja itse on raatona yhdestä päivästä.
-ap-
Se oikeasti on ihan eri asia, kun se lapsi on oma. Ei sitä ajattele, sitä vaan tekee. Ja se aika menee niin nopeasti: kohta ne on teinejä, joita haluaisi vielä paapoa ja hoitaa, mutta ei ne anna :) Eikä ne herää ennen puoltapäivää viikonloppuna.
Minulla ei ole omia lapsia mutta useita nuorempia sisaruksia. Kun muutin pois kotoa kesti pitkään tottua siihen miten hiljaista kotona oli, kun olin tottunut siihen, että joku pitää jonkinlaista ääntä suunnilleen vuorokauden ympäri. Siihen meteliin vain tottuu niin ettei enää kuule muuta kuin huolestuttavat äänet.
Unenkin luulen olevan tottumiskysymys. Paljon auttanee se jos ei kärsi unettomuudesta ja nukahtaa helposti uudestaan.
Vaikkei lapsia olekaan, niin heräilen väh.kolme kertaa yössä ja herään siitä huolimatta joka aamu ennen klo 7 ilman herätyskelloa...
En ole koskaan osannut nukkua ja (sairas)eläkkeelle jäännin jälkeen tää on vaan pahentunut. Väsymys on krooninen olotila, johon alkaa pikkuhiljaa turtua...
Kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa, niin sitten jaksaa. Ei se sen ihmeellisempää ole.