Miehen mielestä hemmottelen kun vien lasta autolla kouluun, mies itse ei vie ei vaikka olisi mikä tulipalopakkanen

Tottakai viet. Kusipäisyyttä olisi olla viemättä. Et itsekään kävele.

2 kilsaa ei ole paljon mutta kyllä minäkin vien kun on joka tapauksessa matkan varrella.

Itse taas olen ihan tyytyväinen kun teinipoika haluaa kävellä sen pari kilsaa bussin kyytiin. 

Veisin varmaan joskus jos olisi kylmä, mutta eipä ole vielä tänä talvena tarvinnut.

Meillä oli lapsena 1-2km kouluihin. Tavallisesti käveltiin aina, paitsi kovemmilla pakkasilla isä vei. Musta se oli ihanaa, jäyhä suomalaismies ei osannu oikein osoittaa rakkauttaan muuten ku ohimennen tukkaa pörröttämällä ja kovien pakkasten aamuina siirsi työpaikalle lähtöä ja odotteli kotona meidän herätessä, että vie meidät kouluun.

Oon samaa mieltä siinä, ettei tuo oo matka eikä mikään, mutta jos on sama matka itsellä, niin ihan sama se on heittää. Kyllä mäkin välillä ihmettelen mitä pullamössöjä nykylapset on.

Toivottavasti ette väittele tuosta lapsen kuullen. 2km on ok matka kävellä ja viedä, mutta vanhempien ristiriidat perusarkeen liittyvissä asioissa huono juttu.

Noin niitä liikkumattomia ja lihavia sohvaperunoita kasvatetaan. Liikuntatunnilla lapsenne varmaan itkee hämmästyksesta, kun tulee hiki.

Onko koulu työmatkan varrella? Jos ei niin vaarannat muiden lasten koulumatkan noin mitättömän asian takia.

Miksi meillä on niin lihavat lapset?

Vierailija kirjoitti:

Miksi meillä on niin lihavat lapset?

Varmaan mallioppivat läskeiltä saamattomilta laiskoilta vanhemmiltaan?

Jos vanhemmat liikkuvat kaikkialle autolla ja illat makaavat sohvalla herkutellen, ei siitä lapsesta käskyttämällä urheiluhullua saa

Mikset veisi jos samalla hoituu. Siinä mies on oikeassa että 2km ei ole matka eikä mitään, pakkasta tai ei.

Olet oikeassa ja hyvä ihminen. Jos olisi tuollainen mies itsellä olisi pakko "haukkua" kivikautiseksi papparaiseksi, joka ei välitä lapsesta tarpeeksi, vaan syytää lapsiparan pakkaseen jäätymään.

Täähän on helppo homma, lopeta miehen pyykkien peseminen ja ruuanlaitto hänelle. Totea iloisesti, että ei minun lapsuudessani äijiä passattu, miten ne nyt on niin uiveloita, etteivät osaa mitään.

Meillä mies vei kovimmilla pakkasilla eka-tokaluokkalaisia, normaalisti menevät pyörällä. Mutta kyllä se lapsen suhteessa todella painava pyörä menee tosi jäykäksi pakkasella ja siihen paksut toppavaatteet niin aika hankalaa on.

Kamalaa Suomessa tämä että lapsilla pitäisi aina olla mahdollisimman vaikeaa ettei vaan tule pullamössö. Mielellään kulkevat pyörällä kouluun mutta ei aikuinenkaan mielellään pyöräile -30 asteessa.

Itsellä oli koulumatkat kahden ekan luokan jälkeen 2-3km. Kyllä vanhemmat heitti huonolla säällä usein jos suurinpiirtein samaan aikaan olivat töihin menossa/tulossa. Äiti työskenteli ala-asteen vieressä ja isä ajoi ylä-asteen läheltä (500m) työmatkalla ja jätti siihen bussipysäkille mistä talsi sitten kouluun.

Jos kelit salli, niin tuli kyllä pyörällä mentyä aina, mutta jos siis oli talvikeli tms., niin ehkä pari kertaa viikossa tuli käveltyä vain toiseen suuntaan ja muulloin molempiin.

Kävely kouluun aamuin illoin opettaa mielestäni tietynlaisen rutiinin ja tuo ulkoilua. Omat lapseni käveli jo hyvin pienenä päiväkotiin ja takaisin. Ei missään rattaissa vaan kävellen ne meni ihan omasta tahdostaan. Kävellen kuljettiin myös asioilla. Joskus meni yli 12km aamusta kuudesta jo yhteen mennessä ja alle kouluikäinen vaan taapersi valittamatta mukana. Ei yhtä matkaa vaan ekana vietiin yksi hoitoon toiseen suuntaan 1,6km ja sitten kotiin toiset 1,6km ja sitten oltiin kotona ja käytiin 3km päässä asioilla ja kotiin 3km ja sitten haettiin toinen hoidosta 1,6km ja kotiin 1,6km. Ja tosiasiassa matkat oli pidempiä ja iltapäivällä oltiin vielä tunti tai pari leikkipuistossa matkan varrella. Nyt kouluikäisinä ei ole mitään ongelmaa kävellä kouluun tai käydä muutenkin ulkona liikkumassa. 

Päiväkodissa ja koulussa hoitajat ja opettajat mainitsivat miten hyvin jaksaa liikuntareissuilla ja tosi reipas on. Kommentoi miten jotkut sitten jopa itkee kun olisi käveltävä 2km. 

Antakaa kävellä. Antakaa tottua siihen. Vaarallinen reitti on erikseen. Lapsi tottuu äkkiä siihen kuskaamiseen. 

No pidän vähän hemmotteluna noin lyhyen matkan kuskaamista, ainakin jos edestakaisin lasta viet ihan vaan pelkän kuskaamisen vuoksi (et siis aja samaan suuntaan esim. oman työmatkasi vuoksi). Eri asia siinä tapauksessa, jos reitti on poikkeuksellisen hankala (katuvaloton maantien laita ilman kevyen liikenteen väylää esim) ja kyseessä eka-tokaluokkalainen, silloin turvallisuussyistä kuskaamisessa on jotain järkeä.

2 km kävelee tai pyöräilee alakoululainenkin niin nopeasti, että ei siinä järkevissä vaatteissa ehdi hengiltä paleltumaan.

Tästä kyllä huomaa miten stadilainen olen, ei tulisi mieleenkään säännöllisesti kävellä kahden kilsan matkaa. Totta kai käyn kävelyllä, mutta silloin kuljen kivoja, vaihtelevia reittejä. Olisi todella puuduttavaa kävellä samaa parin kilometrin reittiä päivästä toiseen. 

Koululaisilla on vielä usein paljon tavaraa mukana. Kaikenlaista liikuntavarustetta ja yläasteella ja lukiossa pitkiä päivä ja paljon kirjoja. 

Kun minä kävin koulua ja aamuisin ja iltapäivisin taapersin tiellä niin jokaikinen naapuri ja kyläöäinen tarjosi kyytiä eikä kaahannut ohi.

Olisi se hullua jos oma äiti ei kyytisi samalla lailla.

Vierailija kirjoitti:

No pidän vähän hemmotteluna noin lyhyen matkan kuskaamista, ainakin jos edestakaisin lasta viet ihan vaan pelkän kuskaamisen vuoksi (et siis aja samaan suuntaan esim. oman työmatkasi vuoksi). Eri asia siinä tapauksessa, jos reitti on poikkeuksellisen hankala (katuvaloton maantien laita ilman kevyen liikenteen väylää esim) ja kyseessä eka-tokaluokkalainen, silloin turvallisuussyistä kuskaamisessa on jotain järkeä.

2 km kävelee tai pyöräilee alakoululainenkin niin nopeasti, että ei siinä järkevissä vaatteissa ehdi hengiltä paleltumaan.

Eli et pidä hemmotteluna kun vie vaan toiseen suuntaan