Mikä harmittaa toisen perinnössä

No on vähän huonotapaista puhua perinnöstä jos perinnön jättävä henkilö on vielä elossa.

Saari sitten jos koetetaan vältellä ulosottoa, mikä on palstalla yllättävän suosittua.

Vierailija kirjoitti:

No on vähän huonotapaista puhua perinnöstä jos perinnön jättävä henkilö on vielä elossa.

Saari sitten jos koetetaan vältellä ulosottoa, mikä on palstalla yllättävän suosittua.

No tuo ulosotto on kyllä vastuutonta eli ymmärrän kyllä, että herättää tunteita jos ketkuillaan niistä.

Perintöasioista minusta kyllä on hyvä puhua, jopa heidän kanssaan joilta sitä perintöä saamassa.

Itse olen testamentin yksi edunsaajista yksinäiseltä vanhukselta ja hänen kanssaan on puhuttu mistä kyse.

Olen myös edunvalvoja tarvittaessa ja luvannut huolehtia hänen asioistaan tarvittaessa.

Nykyään onneksi jo ihmiset osaa suhtautua rahaan ja kuolemaan avoimemmin ja niitä suunnitellaan eikä kaikki tule yllätyksenä.

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Tiedän myös tapauksen, että välit meni äidin kanssa todella pahaksi ja äiti valittanut kaikille, että hänet on ryöstetty ja ihmisethän uskoo hänen puheitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Tiedän myös tapauksen, että välit meni äidin kanssa todella pahaksi ja äiti valittanut kaikille, että hänet on ryöstetty ja ihmisethän uskoo hänen puheitaan.

Tää on ollut kyllä aika järkytys. Eniten se, että hänellä oli näistä jakoasioista puhuttaessa yleensä lähtökohta se, että häntä jotenkin huijataan tai että pyrimme ajamaan omaa etuamme ja hän jää tappiolle. MITÄÄN tuon suuntaista emme ole koskaan tehneet, päin vastoin tehty asiat niin että hänen elämänsä saa jatkua niin muuttumattomana kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

joskus se että teke kersoja, on tekijöiden päätös, ei kersojen päätös.

Kateuttahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Siksi me ollaankin tehty keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa perimme toisemme. Ja lapset saavat vaatiessaan vain lakiosuuden. Yhdessä olemme kaiken rakentaneet ja toisen kuuluu nauttia niistä toisen kuoltua. Vaimolla on lisäksi reilusti metsävarallisuutta eli jos minä kuolen ensin, lasten lakiosuus on sen verran pieni, että sen voi maksaa säästöillä. Jos taas vaimo kuolee ensin, joudun myymään metsää, mutta talo ja mökki jäävät minulle. Lapset saavat ne kuitenkin lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Siksi me ollaankin tehty keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa perimme toisemme. Ja lapset saavat vaatiessaan vain lakiosuuden. Yhdessä olemme kaiken rakentaneet ja toisen kuuluu nauttia niistä toisen kuoltua. Vaimolla on lisäksi reilusti metsävarallisuutta eli jos minä kuolen ensin, lasten lakiosuus on sen verran pieni, että sen voi maksaa säästöillä. Jos taas vaimo kuolee ensin, joudun myymään metsää, mutta talo ja mökki jäävät minulle. Lapset saavat ne kuitenkin lopulta.

Me ei olla tehty, eikä tehdä. On myös metsää, peltoa ja sijoitusasuntoja. Niistä irtoaa jälkipolvillekin ilman että lesken tarvitsee esittää köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Tietenkin pitää luopua puolesta yhteen lasketusta omaisuudesta. Eli tässä tapauksessa äidin kuoleman jälkeen isälle jäi talo, lapset saivat mökin ja rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tarkkaan ottaen, leski ei peri. Ellei ole erityistestamentinsaaja (nimeltä ja tietyn omaisuuden osan saajaksi testamentissa mainittu) ja siten myös perintöverovelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tarkkaan ottaen, leski ei peri. Ellei ole erityistestamentinsaaja (nimeltä ja tietyn omaisuuden osan saajaksi testamentissa mainittu) ja siten myös perintöverovelvollinen.

Selitä se näille leskille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Nyt tarkkana: Edesmenneen äidin osuuden joutui antamaan. Hallintaoikeus mökkiin pitää olla erikseen testamentissa määrätty, muuten sitäkään ei automaattisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Kateuttahan se on.

Ei aina ole kateutta, on vain niin inhottavaa kun mietitään perintöä vaikka henkilö on vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateuttahan se on.

Ei aina ole kateutta, on vain niin inhottavaa kun mietitään perintöä vaikka henkilö on vielä elossa.

Ei niitä kuolleenakaan oikein voi miettiä. Itse olen jo puhunut avoimesti kaikki raha- ja perintöasiat selviksi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tarkkaan ottaen, leski ei peri. Ellei ole erityistestamentinsaaja (nimeltä ja tietyn omaisuuden osan saajaksi testamentissa mainittu) ja siten myös perintöverovelvollinen.

Leski ei peri, jos pariskunnalla on lapsia. Asian voi hoitaa omistusoikeustestamentilla, jolloin leski perii ja tietenkin maksaa myös perintöveron. Lapset voivat tietenkin vaatia lakiosuuttaan, mutta se pitää tehdä 6 kuukauden sisällä testamentin tiedoksi saatuaan.