Mikä harmittaa toisen perinnössä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Nyt tarkkana: Edesmenneen äidin osuuden joutui antamaan. Hallintaoikeus mökkiin pitää olla erikseen testamentissa määrätty, muuten sitäkään ei automaattisesti ole.

Juuri näin, ilman testamenttia joutuu luovuttamaan lapsille itse rakentamansa mökin ja rahaa päälle, koska erossa ja kuollessa pannaan omaisuus puoliksi, vaikka eloon jäänyt olisi rahoittanut kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateuttahan se on.

Ei aina ole kateutta, on vain niin inhottavaa kun mietitään perintöä vaikka henkilö on vielä elossa.

Ei niitä kuolleenakaan oikein voi miettiä. Itse olen jo puhunut avoimesti kaikki raha- ja perintöasiat selviksi lapsille.

Tarkoitin sitä kun rahat ja tavarat on jo mielessä jaettu vaikka henkilö on elossa, eikä edes tiedetä onko testamenttia.

Kaikkien pariskuntien kannattaa tehdä keskinäinen testamentti ja kertoa siitä lapsille. Vältytään riidoilta ja turvataan lesken asema.

En oikein tiedä millaisesta tilanteesta tässä puhutaan, mutta kai se nyt on ihan normaalia kokea harmitusta siitä, että joku saa perinnön ja sen avulla pääsee elämässä hurjasti eteenpäin tai elämä helpottuu, kun itse tietää ettei mitään tällaista ole tulossa. Onhan se nyt epäreilua, että joidenkin vanhemmat ovat eläneet kädestä suuhun tai käyttäneet rahaa huonosti niin ettei mitään jää, kun taas sitten toisissa perheissä suunnitellaan, säästetään ja tehdään fiksuja valintoja. 

Tuntuu olevan yleinen harha, että leski perii.

Miettikääpä tilannetta, että kaikki omaisuus on toisen puolison nimissä ja hän kuoleekin.

Leski jää kuin nalli kalliolle.

Näin on käynyt ystäväni äidille ja tässä tapauksessa tuli jäätävä tilanne ja ystäväni luovutti talon ja auton äidilleen vaikka näin ei olisi tarvinnut eli maksaa nyt kahteen kertaan perintöverot.

Äidille ei kelvannut se vaihtoehto, että saisi asua ja käyttää lopun elämää niitä kuin omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan yleinen harha, että leski perii.

Miettikääpä tilannetta, että kaikki omaisuus on toisen puolison nimissä ja hän kuoleekin.

Leski jää kuin nalli kalliolle.

Näin on käynyt ystäväni äidille ja tässä tapauksessa tuli jäätävä tilanne ja ystäväni luovutti talon ja auton äidilleen vaikka näin ei olisi tarvinnut eli maksaa nyt kahteen kertaan perintöverot.

Äidille ei kelvannut se vaihtoehto, että saisi asua ja käyttää lopun elämää niitä kuin omaansa.

Tyhmä ystävä. Näin ei todellakaan olisi pitänyt tehdä, ei hän ole elatusvelvollinen aikuista naista, äitiään kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Mutta mietipä hetki: pariskunnalla on ollut kaikki yhteistä, ei siis sinun ja minun rahoja, yhdessä tehty päätökset jne. Ja sitten toisen kuollessa siitä yhteisestä eli tavallaan omasta pitää antaa puolet pois, vaikka oma elintaso on kokonaan perustunut sille yhteisyydelle. Käytännössä elintaso laskee ja elämältä menee pohja, koska 50% omaisuudesta (tähän asti meidän yhteisenä käsitelty) onkin lasten mielestä heidän.

Minusta tuo on ihan järkeenkäyvää, kuka meistä haluaa luopua omastaan, vaikka se juridisesti olisi rintaperillisten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Nyt tarkkana: Edesmenneen äidin osuuden joutui antamaan. Hallintaoikeus mökkiin pitää olla erikseen testamentissa määrätty, muuten sitäkään ei automaattisesti ole.

Juuri näin, ilman testamenttia joutuu luovuttamaan lapsille itse rakentamansa mökin ja rahaa päälle, koska erossa ja kuollessa pannaan omaisuus puoliksi, vaikka eloon jäänyt olisi rahoittanut kaiken.

Mieheni on kuulunut jakamattomaan kuolinpesään jo melkein 30 vuotta. Kaikki käyttää mökkiä sulassa sovussa ja kukaan ei yksin omista mökkiä, vaan sen omistaa kuolinpesä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan yleinen harha, että leski perii.

Miettikääpä tilannetta, että kaikki omaisuus on toisen puolison nimissä ja hän kuoleekin.

Leski jää kuin nalli kalliolle.

Näin on käynyt ystäväni äidille ja tässä tapauksessa tuli jäätävä tilanne ja ystäväni luovutti talon ja auton äidilleen vaikka näin ei olisi tarvinnut eli maksaa nyt kahteen kertaan perintöverot.

Äidille ei kelvannut se vaihtoehto, että saisi asua ja käyttää lopun elämää niitä kuin omaansa.

Ei leski peri, mutta 50% yhteenlasketusta omaisuudesta on hänen, jos ei ole avioehtoa. Tuossa tapauksessa leskellä itsellään lienee ollut niin paljon omaisuutta, että talo ja auto menivät rintaperilliselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Nyt tarkkana: Edesmenneen äidin osuuden joutui antamaan. Hallintaoikeus mökkiin pitää olla erikseen testamentissa määrätty, muuten sitäkään ei automaattisesti ole.

Juuri näin, ilman testamenttia joutuu luovuttamaan lapsille itse rakentamansa mökin ja rahaa päälle, koska erossa ja kuollessa pannaan omaisuus puoliksi, vaikka eloon jäänyt olisi rahoittanut kaiken.

Jos on rahoittanut, niin kannattaa omistaa. Lesken ei tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan rintaperillisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan yleinen harha, että leski perii.

Miettikääpä tilannetta, että kaikki omaisuus on toisen puolison nimissä ja hän kuoleekin.

Leski jää kuin nalli kalliolle.

Näin on käynyt ystäväni äidille ja tässä tapauksessa tuli jäätävä tilanne ja ystäväni luovutti talon ja auton äidilleen vaikka näin ei olisi tarvinnut eli maksaa nyt kahteen kertaan perintöverot.

Äidille ei kelvannut se vaihtoehto, että saisi asua ja käyttää lopun elämää niitä kuin omaansa.

Tyhmä ystävä. Näin ei todellakaan olisi pitänyt tehdä, ei hän ole elatusvelvollinen aikuista naista, äitiään kohtaan. 

Enemmänkin pidän ystäväni äitiä tyhmänä ja itsekkäänä vaatiessaan tätä.

Monissa maissa puoliso perii eikä lapset. Vasta kun puolisokin kuolee, lapset perivät. Mielestäni niin olisi parempi.

Me olemme tehneet keskinäisen testamentin, eli lapsille jää toisen vanhemman kuollessa vain lakiosa - jos vaativat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on vähän huonotapaista puhua perinnöstä jos perinnön jättävä henkilö on vielä elossa.

Saari sitten jos koetetaan vältellä ulosottoa, mikä on palstalla yllättävän suosittua.

No tuo ulosotto on kyllä vastuutonta eli ymmärrän kyllä, että herättää tunteita jos ketkuillaan niistä.

Perintöasioista minusta kyllä on hyvä puhua, jopa heidän kanssaan joilta sitä perintöä saamassa.

Itse olen testamentin yksi edunsaajista yksinäiseltä vanhukselta ja hänen kanssaan on puhuttu mistä kyse.

Olen myös edunvalvoja tarvittaessa ja luvannut huolehtia hänen asioistaan tarvittaessa.

Nykyään onneksi jo ihmiset osaa suhtautua rahaan ja kuolemaan avoimemmin ja niitä suunnitellaan eikä kaikki tule yllätyksenä.

Siis miten niin nykyään osataan suhtautua rahaan ja kuolemaan avoimemmin? Esimerkiksi 100 vuotta sitten oli normisettiä ommella itselleen kuolinvaatteet ja suunnitella omat hautajaisensa sekä perinnönjakonsa etukäteen. Nyt jos koskaan ollaan salamyhkäisiä ja yritetään piilotella sitä, että kuolema korjaa jokaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Mutta mietipä hetki: pariskunnalla on ollut kaikki yhteistä, ei siis sinun ja minun rahoja, yhdessä tehty päätökset jne. Ja sitten toisen kuollessa siitä yhteisestä eli tavallaan omasta pitää antaa puolet pois, vaikka oma elintaso on kokonaan perustunut sille yhteisyydelle. Käytännössä elintaso laskee ja elämältä menee pohja, koska 50% omaisuudesta (tähän asti meidän yhteisenä käsitelty) onkin lasten mielestä heidän.

Minusta tuo on ihan järkeenkäyvää, kuka meistä haluaa luopua omastaan, vaikka se juridisesti olisi rintaperillisten?

Minusta on ahneutta yrittää omia puolison omaisuutta. Nyt kun leskeneläke päättyy 10 vuoden jälkeen, millä takuueläkeläinen maksaa kaikki omakotitalon ja mökin kulut? Aivan, siinä vaiheessa huudetaan lapsia maksumiehiksi. Leskien on tulevaisuudessa tyydyttävä vaatimattomampaan elintasoon, ellei ole itse saanut hankittua hyvää eläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien pariskuntien kannattaa tehdä keskinäinen testamentti ja kertoa siitä lapsille. Vältytään riidoilta ja turvataan lesken asema.

Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan yleinen harha, että leski perii.

Miettikääpä tilannetta, että kaikki omaisuus on toisen puolison nimissä ja hän kuoleekin.

Leski jää kuin nalli kalliolle.

Näin on käynyt ystäväni äidille ja tässä tapauksessa tuli jäätävä tilanne ja ystäväni luovutti talon ja auton äidilleen vaikka näin ei olisi tarvinnut eli maksaa nyt kahteen kertaan perintöverot.

Äidille ei kelvannut se vaihtoehto, että saisi asua ja käyttää lopun elämää niitä kuin omaansa.

Ei leski peri, mutta 50% yhteenlasketusta omaisuudesta on hänen, jos ei ole avioehtoa. Tuossa tapauksessa leskellä itsellään lienee ollut niin paljon omaisuutta, että talo ja auto menivät rintaperilliselle.

Avioehto oli tehty joskus 70 luvulla ja todennäköisesti olivat sen unohtaneet tai eivät välittäneet.

Äidillä ei varallisuutta ollut, koska on hyvin epävakaa ja tämän takia ei ollut mitään saamassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

On se onni ettei ole niitä ahneita kakaroita.... toki veljenpojat käy vihjailemassa ennakkoperinnöstä jo eläessä, ettei sitten tarvisi maksaa veroja.  Olemme niinkuin emme muka ymmärtäisi, eli sivuutamme ilman mitään kommenttia nuo jutut.

Tulee vaan sellainen perintö niille, ettei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Monissa maissa puoliso perii eikä lapset. Vasta kun puolisokin kuolee, lapset perivät. Mielestäni niin olisi parempi.

Me olemme tehneet keskinäisen testamentin, eli lapsille jää toisen vanhemman kuollessa vain lakiosa - jos vaativat sitä.

Kaunis ajatus, jos olisi vain ydinperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Näitä ahneita leskiä riittää. Monesti leski kuvittelee perivänsä puolisonsa yksin ja onkin järkytys kun perintö meneekin lapsille.

Tässä on yksi hyvä syy, miksi olisi parempi puhua näistä ajoissa kuinka perintö jakautuu.

Ap

No olihan se aika hurjaa, kun isä oli omin käsin rakentanut sekä talon, että mökin ja äidin kuoleman jälkeen joutui antamaan mökin meille lapsille, koska ne oli molempien vanhempien nimissä.

Eihän sitä omaa osuuttaan tarvitse antaa eläessään eli oletus olisi, että isä hallitsee mökkiä jatkossa lastensa kanssa yhdessä

Nyt tarkkana: Edesmenneen äidin osuuden joutui antamaan. Hallintaoikeus mökkiin pitää olla erikseen testamentissa määrätty, muuten sitäkään ei automaattisesti ole.

Juuri näin, ilman testamenttia joutuu luovuttamaan lapsille itse rakentamansa mökin ja rahaa päälle, koska erossa ja kuollessa pannaan omaisuus puoliksi, vaikka eloon jäänyt olisi rahoittanut kaiken.

Mieheni on kuulunut jakamattomaan kuolinpesään jo melkein 30 vuotta. Kaikki käyttää mökkiä sulassa sovussa ja kukaan ei yksin omista mökkiä, vaan sen omistaa kuolinpesä.

Kunnostaako mökkiä myös kaikki sulassa sovussa ja tasapuolisesti? Maksaa kustannukset ja päättävät yhdessä mitä remontoidaan ja miten?

Vai onko mökki ollut 30 vuotta rapistumassa paikoilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti vaikuttaa katkeralta kun me lapset perittiin osuutemme kun isä kuoli. Hän ilmeisesti ajattelee asian jotenkin niin, että olemme perusteettomasti saaneet omaisuutta joka on hänen ja edesmenneen isämme keräämää.

Mutta mietipä hetki: pariskunnalla on ollut kaikki yhteistä, ei siis sinun ja minun rahoja, yhdessä tehty päätökset jne. Ja sitten toisen kuollessa siitä yhteisestä eli tavallaan omasta pitää antaa puolet pois, vaikka oma elintaso on kokonaan perustunut sille yhteisyydelle. Käytännössä elintaso laskee ja elämältä menee pohja, koska 50% omaisuudesta (tähän asti meidän yhteisenä käsitelty) onkin lasten mielestä heidän.

Minusta tuo on ihan järkeenkäyvää, kuka meistä haluaa luopua omastaan, vaikka se juridisesti olisi rintaperillisten?

”Lasten mielestä heidän”... Mitä meidän lasten olisi tuossa tilanteessa pitänyt tehdä? Kyse ei nyt todellakaan ollut siitä että käsiä hieroskellen odotimme perintöä mitä ei siis ollut paljoa. Äidin elämä ei ole muuttunut mitenkään.