Miksi lapset eivät voi jakaa samaa huonetta, kun vanhemmatkin yleensä niin joutuvat tekemään?

Tottakai voivat. Meillä on viidelle lapselle yhteensä kolme mh:ta, eikä ole kenellekään tullut koskaan mieleen että nuo eivät riittäisi.

Ja kohtuullisen sulassa sovussa, vaikka ovat jo koululaisia.

Meillä lapset tekevät usein läksynsä keittiön päydän ääressä.



Miten lapset sitten koulussa pystyvät tekemään tehtäviä kun luokassa on väkeä kuin pipoa?



Olen aikoinani jakanut huoneen siskoni kanssa eikä siinä mielestäni mitään hirveää ollut.

vanhemmilla ei yleensä ole esim. läksyjä tehtävänä. Lisäksi esim. teini-ikäiset kaipaavat jo omaa rauhaa (ymmärrät tämän, jos ja kun sinulla on teini-ikäinen poika, tai miksei tyttökin...). Meillä kylläkin on kaksi vanhempien huonetta eli makuuhuone ja työhuone.

Ovi kiinni perässä. Perhesuunnittelua tehdään sillä silmällä, että tilaa ja varoja tilaan riittää.



Meillä 3 lasta ja kaikille omat huoneet. Myös vanhemmille löytyy työhuone ja makuuhuone erikseen.

Meillä lapset tekevät usein läksynsä keittiön päydän ääressä.

Miten lapset sitten koulussa pystyvät tekemään tehtäviä kun luokassa on väkeä kuin pipoa?

Olen aikoinani jakanut huoneen siskoni kanssa eikä siinä mielestäni mitään hirveää ollut.

Läksyjen tekeminen ja opiskelu vaativat minusta opiskelurauhan. Se ei välttämätt onnistu, jos huoneessa on toinen lapsi, joka on ehkä saanut jo läksyt tehtyä. Keittiön pöytä on meillä pyhitetty vain ja ainoastaan syömistä varten, läksyt tehdään omissa huoneissaan, jolloin opiskelurauha on optimaalisin.

Luokkahuoneopiskelu on taasen hieman toisenlaista. Tehdään paljon pari- ja ryhmätöitä sekä opiskellaan opettajalähtöisesti. Luokkahuoneessa ei juurikaan tehdä itsenäisesti tehtäviä, sillä ne tehdään sitten kotona omassa rauhassa. Lisäksi opiskellaan itse asioita kirjoista tai netistä rauhassa omaan tahtiin.

Meillä lapset jakavat huoneen vaikka lukioikään saakka, jos niinkseen tulee. Myönnän kyllä, että asiaa helpottaa se, että ovat molemmat poikia. Jos olisi poika ja tyttö, sisustusintressit ja tavaravalikoima alkaisivat jo ennen kouluikää eriytyä niin, että olisi ehkä tarvetta omiin huoneisiin. Pojilla on ikäeroa alle 2 vuotta ja veljekset tuskin omia huoneita haluaisivatkaan. Tykkäävät tehdä asioita yhdessä. Omaa rauhaa saa, jos sitä haluaa. Meillä on työhuone, jossa voi tehdä läksyjä, lukea tms. Ja meillä ymmärretään ihan puhetta: pojat saavat olla erikseenkin rauhassa jossakin huoneessa jos haluavat.



Minusta on tärkeää, ettei haalita ylimääräistä tilaa. Se on ekologisempaa ja toiseksi, uskon, että tiiviimmin asuva perhe voi paremmin. Jos jokainen voi elää omassa kuutiossaan niin, ettei suunnilleen tarvitse edes tavata muita, onko se joku ihanne? Meillä valintana on myös kaupunkilaisuus. Kaupunkiasumisessa on ihan järkevää, että lapset jakavat huoneen. Ja niin on useimmissa naapuriperheissäkin -ei ole ainakaan vertailun painetta!

lapset tarvitsee omaa rauhaa

Meillä on kolme lasta yhdessä huoneessa. Jos olisi enemmän rahaa, olisi kai isompi asunto, mutta en viitsi velkahelvettiin itseä ajaa siksi. Ollaan kaikki tyytyväisiä näin. Jokainen on yksilö. Ei siis tähänkään asiaan ole ainoaa oikeaa ratkaisua. Yksi sopii yksille, toinen toisille. Läksyjen ajaksi pienemmät lähtevät muihin hommiin ja antavat työrauhan koululaiselle. Ja uskoisin että kun koululaisia tulee enemmän perheeseen, olen kyllin kekseliäs ratkaisemaan tämänkin "ongelman", joka on elämässä kai siitä pienimmästä päästä.

Mutta vakavasti ottaen, totta kai lapset voivat jakaa huoneen ja minusta se on jopa ideaali. Miksi pitäisi olla niin itsenäinen jo pienestä alkaen. Ihmisten on hyvä olla yhdessä :) Mehän ollaan sosiaalisia olentoja ja koko elämämme kaivataan toista ihmistä rinnalle. Omaa tilaa tarvitsee toki jokainen, mutta miksi oma tila ymmärretään aina fyysisenä tilana, joka on oma huone?! Omaa tilaa on myös oma harrastus, oma kävelylenkki luontoon, rauha keskittyä johonkin tekemiseen ilman häiriötä -ja tämän voi järjestää muutenkin kuin omassa huoneessa.



Hirveää materialismia ja ahneutta tämä nykyinen trendi leveästi asumiseen. Onhan se ihan tutkittu juttu, että lapset haluavat olla siellä missä muutkin; siksi tuovat leluja olohuoneeseen yms. Eli aikuisten keksintöä koko oma tila. Murrosikä on poikkeustilanne, eikä silloinkaan voi kaikki mennä nuoren mielen mukaan -se on elämää. Kyllä kodista varmaan löytyy joku ovi, mitä murkku voi paiskoa, vaikkei olisi omaa huonettakaan :DDD



Olen kyllä samaa mieltä kuin edellä, että samaa sukupuolta olevat lapset voivat jakaa huoneen vaikka koko ikänsä, mutta poika ja tyttö tarvitsevat oman yksityisyyden ja oman näköisen huoneen jossain vaiheessa.

Omassa huoneessa saa tehtyä läksyt rauhassa. (Jos nyt te välitätte ollenkaan koulunkäynnistä ja lukiosta.)



Omassa huoneessa voi rauhassa olla ystäviensä kanssa.

Läksyjen tekeminen ja opiskelu vaativat minusta opiskelurauhan. Se ei välttämätt onnistu, jos huoneessa on toinen lapsi, joka on ehkä saanut jo läksyt tehtyä. Keittiön pöytä on meillä pyhitetty vain ja ainoastaan syömistä varten, läksyt tehdään omissa huoneissaan, jolloin opiskelurauha on optimaalisin.

Luokkahuoneopiskelu on taasen hieman toisenlaista. Tehdään paljon pari- ja ryhmätöitä sekä opiskellaan opettajalähtöisesti. Luokkahuoneessa ei juurikaan tehdä itsenäisesti tehtäviä, sillä ne tehdään sitten kotona omassa rauhassa. Lisäksi opiskellaan itse asioita kirjoista tai netistä rauhassa omaan tahtiin.

Näin open näkökulmasta katsottuna, vanhemmat kiinnittävät jopa vähän liikaa huomiota oppilaitoksen oppimisympäristöihin, kun pitäisi myös miettiä, millaisen oppimisympäristön pystyn tarjoamaan omassa kodissani lapsilleni. Itseänikin kummastutti, miksi eräs opiskelija pärjäsi koulussa hyvin, mutta kotona tehdyt tehtävät olivat vähän niin ja näin. Vanhempien kanssa juteltuani selvisi, että lapsi tekeekin läksyt milloin missäkin: olohuoneessa, keittiössä, huoneessa jonka jakaa kahden muun sisaruksen kanssa. Oppimisrauhasta ei ole tietoakaan!! Ja sitten nämä vanhemmat vielä ihmettelivät, että miksi arvosanat ovat niin alhaisia, vaikka lapsi pärjää muuten. No, siinäpä sitä vanhemmille pähkinää purtavaksi...

yritin kinuta vaikka jotain sermiä sinne huoneeseen, että olisi joku oma soppi mutta ei. Vihdoin joskus 15-v sain oman huoneen kun sisko muutti kotoa, ja voi sitä onnentunnetta!! Eli, kyllä, lapset tarvitsevat sen oman huoneen ja oman rauhan! Se on oikeasti ihan hurjan tärkeä juttu!!

Mutta ei siihen tarvita omaa huonetta jokaiselle lapselle!!! Miten voi joku opekin olla noin yksisilmäinen. Lasten huoneen voi rauhoittaa läksyjen tekoon niin, että tekevät yhtä aikaa tai vuorotellen (kodissa kun on muitakin huoneita niille, jotka eivät läksyjä tee). Eihän se, että lapsi tekee läksynsä milloin missäkin ole estettävissä pelkästään sillä, että on oma huone. Toiset tekee läksynsä keittiössä, vaikka olisi millainen oma lukaali. Tai jos kodissa on työhuone tai työpöytä jossakin huoneessa, niin se aina rauhoitetaan läksyjen ajaksi. En usko, että ongelma on niinkään missä läksyt tehdään, vaan se tapa tehdä niitä yleensä ja valvooko vanhemmat sitä ollenkaan.



Itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta ja läksyjä olen tehnyt vaihtelevasti oman työpöydän ääressä veljeni kanssa jaetussa huoneessa, keittiössä, talon ulkoportailla, kaverin luona... Keskiarvoni on aina ollut päälle 9 ja kirjoitin 5 ällää :DDD Ok, en ole kattava esimerkki, mutta kyllä tympäisee kun noilla opeilla on aina niin paljon noita vahvoja käsityksiä siitä, että vain tietynlainen ympäristö on oikea opiskelulle!!! Henkinen ympäristö on paljon tärkeämpi kuin fyysinen. Jos vanhempia kiinnostaa lasten koulunkäynti, läksyjen teko sujuu yhtä hyvin oli oma huone tai ei.

yritin kinuta vaikka jotain sermiä sinne huoneeseen, että olisi joku oma soppi mutta ei. Vihdoin joskus 15-v sain oman huoneen kun sisko muutti kotoa, ja voi sitä onnentunnetta!! Eli, kyllä, lapset tarvitsevat sen oman huoneen ja oman rauhan! Se on oikeasti ihan hurjan tärkeä juttu!!

Kolme poikaa samassa huoneessa vuosia... ei ollut kuulemma herkkua. Riemu ratkesi, kun vanhimmat veljet muuttivat pois.

ei-niin-optimitiloissa töitä ja opiskeluaikoinakin.



Meitä oli neljä lasta, minä tein läksyt yleensä bussissa. No, kuusi ällää tuli, maisteri tuli, nykyään olen kovapalkkainen yrittäjä ja pystyn tekemään ajatustyötä ihan missä vaan.



Naapurin ainokainen vaati kuolemanhiljaisen talon, kun hän luki läksyjä... Siellä istuu maisemakonttorissa ja kärsii.

olen syntynyt 1960-luvun lopulla ja kenelläkään ystävistä ja kavereistani ei ollut omaa huonetta koko kouluaikana. Monilla oli 3-4 lapsen yhteinenkin huone. Menestyviä ja korkeastikoulutettuja on tullut useimmista, joten siihen ei ole ollut vaikutusta sillä, että ei ole ollut omaa huonetta.

eikä koskaan ollut omaa huonetta.



Kärsin siitä aivan järjettömän paljon, mutta valitettavasti meillä ei siihen oikein ollut mahdollisuutta - ennenkuin otin itse järeämmät aseet käyttöön ja yksinkertaisesti muutin yhteen huoneeseen tavaroideni kanssa. Vanhempieni mielestä tuollainen oli ihan turhaa, joten sitä vastustettiin henkeen ja vereen ihan viimeiseen asti. Itse en niinkään tarvinnut mitään lukurauhaa, vaan sitä ihan Omaa paikkaa.



Itse pidän huolta siitä, että jokaisella lapsella on oma huone. Toivottavasti niitä nyt ei ihan kymmentä tähän maailmaan tule ;)

Mutta ei siihen tarvita omaa huonetta jokaiselle lapselle!!! Miten voi joku opekin olla noin yksisilmäinen. Lasten huoneen voi rauhoittaa läksyjen tekoon niin, että tekevät yhtä aikaa tai vuorotellen (kodissa kun on muitakin huoneita niille, jotka eivät läksyjä tee). Eihän se, että lapsi tekee läksynsä milloin missäkin ole estettävissä pelkästään sillä, että on oma huone. Toiset tekee läksynsä keittiössä, vaikka olisi millainen oma lukaali. Tai jos kodissa on työhuone tai työpöytä jossakin huoneessa, niin se aina rauhoitetaan läksyjen ajaksi. En usko, että ongelma on niinkään missä läksyt tehdään, vaan se tapa tehdä niitä yleensä ja valvooko vanhemmat sitä ollenkaan.

Itselläni ei ole koskaan ollut omaa huonetta ja läksyjä olen tehnyt vaihtelevasti oman työpöydän ääressä veljeni kanssa jaetussa huoneessa, keittiössä, talon ulkoportailla, kaverin luona... Keskiarvoni on aina ollut päälle 9 ja kirjoitin 5 ällää :DDD Ok, en ole kattava esimerkki, mutta kyllä tympäisee kun noilla opeilla on aina niin paljon noita vahvoja käsityksiä siitä, että vain tietynlainen ympäristö on oikea opiskelulle!!! Henkinen ympäristö on paljon tärkeämpi kuin fyysinen. Jos vanhempia kiinnostaa lasten koulunkäynti, läksyjen teko sujuu yhtä hyvin oli oma huone tai ei.

Sillehän minä en voi mitään, jos se sinua ärsyttää. Minua taas ihmetyttää se, että vanhemmat eivät viitsi panostaa omassa kodissaan opiskelevan lapsen oppimisympäristöön, johon kuuluu siis sekä fyysinen (rauhallinen tila, mielellään oma huone, jossa kunnollinen pöytä ja tuoli, jne.) että henkinen puoli (kannustetaan opiskelemaan ja rohkaistaan etsimään tietoa, jne.). Enköhän itse kuitenkin parhaiten kyseisen lapsen opettajana tiedä, mistä on kyse, joten kannattaa pitää omat puusilmäisyysarviot ihan itsellään.

Mitä puppua tiedän monia joilla on ollut oma huone ja siellä ei kyllä tullut tehtyä läksyjä vaan aina jossain muualla. Minä yksi näistä



Yksi tuttava tuossa just väitteli tohtoriksi vaikka koko lapsuuden jakoi huonen veljensä kanssa.



Yksi ystäväni hänellä oli kyllä oma huone, mutta rauha oli kyllä poissa siitä talosta. Hänen äitinsä oli perhepäivähoitaja ja meno sekä meteli oli sen mukaista. Hän kirjoitti 6 laudaturia ja koko koulun ajan keskiarvo huiteli 9,5-9,8 välillä. Sitten taas hänen isosiskonsa jolla oli myös oma huone kävi amiksen ja sekin meni miten meni.



Näitä esimerkkejä jokainen voi vetää maailman tappiin asti ja silti ei tulla tän viisaammaksi. Toisaalta oli varsin odotettavaa, että täällä tämä linja on tämä omat huoneet ja jos ei ole varaa tarjota niin sitten ei olisi pitänyt edes lapsia tehdä. No jos sinulla on varaa 3h+k asuntoon pääkaupungissa niin mikäköhän haloo täällä siitä nousisi olen itsekäs kun en halua tarjota lapselle leikkikaveria vaan haluan vain päästä helpolla.



Päättäkää nyt pitääkö olla heti nyt nuorena varaa ostaa pääkaupungista 4h+k+s vai jäteenkö se toinen lapsi tekemättä.



Eli siis ostetaan asunto johon ei ole varaa sitten kohta itketään kun korot nousee.

Ja ei me emme todellakaan muuteta esim Vantaalle johonkin "unelma" lähiöön josta meillä olisi varaa ostaa vaikka 5h+k.